|
|
|
|
|
|||||||||||||||||
![]() CIARS VAN HALEN
![]() ![]() ![]() » Luonnekuvaus Taluttaessa ori onkin ihan mukava, vähän ehkä etanointiin taipuva, mutta päättäväisyys saa ihmeitä aikaan eikä silloin matkalla tallista tarhaan tarvitse viettää kahta viikkoa. Muut orit ovat kylläkin Valdolle ylitsepääsemätön paha, siis iiiik kun niiden lähelle ei voi mennä ja muuta itkua - emme kuitenkaan tahdo Valdon kuolevan, joten se on saanut tarhailla pienestä pitäen yksinänsä ja esittää hienoa pukkilaukkaansa vain hoitajalle, jonka kärsivällisyys on koetuksella, kun olisi aika lähteä sisään. Joskus Valdo on tullut portille ihan kiltisti, mutta useimmiten se päättää ottaa villin preeriakohtauksen viipottaen häntä viidentenä ja pää kuudentena jalkana ympäri tarhaa niin kauan kuin kunto kestää. Valdo on varsin leppoisa poika hoidella, eikä ole ihmekään, että eläinlääkärit kuin kengittäjätkin pitävät tästä veikkosesta. Se seisoo rauhassa paikoillaan, ottaa helpostikin torkkuja eikä edes hätkähdä eläinlääkärin neuloista tai kengittäjän pitämästä melusta. Harjausta saisi jatkaa vaikka vuosikausia, joten siinä mielessä Valdo on mitä kivoin ori käsitellä. Kavioiden kanssa se ei muuta linjaansa, mutta voi luoja varustuksen kanssa! Valdo on oppinut sen merkitsevän rankkaa työtä, joten se kehittää mitä oudoimpia tapoja vastustella satulointia. Ei ole lainkaan harvinaista, että tämä kopukka saa sen satulan selästänsä lattialle vaikka olisi ketjutettu neljällä narulla ja pullistelu jatkuisi varmasti maailmanloppuun asti, jos niin tarvis olisi. Siksi vyö kiristetäänkin useimmiten Valdon kanssa vasta selästä käsin ja suitsiessa hoitaja varustetaan suurella repulla kärsivällisyyttä. Veden kanssakaan Valdo ei ole ylin ystävä, jolloin pesukerrat ovat yhtä tuskaa ja uittaminen on jätetty vähemmälle. Ratsastettavuudeltaan se on poikkeuksellisen ärsyttävä, totta puhuen, mutta oikean kuskin kanssa varmasti toimiva. Harmi vain, että Valdon mieleen olevia kuskeja löytyy sitten vähän harvemmin. Aluksi ori on ihan kiltin oloinen, silloin kun siltä ei vielä vaadita paljon mitään toimii se näppärästi, mutta auta armias jos se takajalkojen laahaaminen jossain Siperiassa ei enää tyydytä ja siitä huomauttaa, niin meidän nti Valdo vetää sellaisen hedelmäkauppiaan sinne hengityselimiin, että loppupäivänä ei enää kommunikoida. Orin kanssa onkin oltava vielä kovapäisempi kuin se itse, jolloin jossain vaiheessa se alkaa myöntyä ratsastajan tahtoon huomatessaan, että niin sen itsenkin on paljon kivempi olla, sillä tällöin jäkätys on lopetettava heti ja kehuttava oria oikeasta toiminnasta. Jos - ja toivottavasti kun, Valdo toimii, sen hienoinen laiskuus katoaa samalla kun tilalle astuu herkkä ja kuuliainen ratsu, joka tottelee mitä pehmeimpiä apuja, vetäessään kylläkin hedelmiä nenään jos pohkeet pamauttaa kylkiin tai repäisee suusta, vahingossakin. Pitkän harjoittelun kautta Valdon kanssa saa sujumaan myös vaikeimmat liikkeet, joihin sen kärsivällisyys ei ole ihan ykkönen. Vaikka ori tätä nykyä GP-tasoa taitaakin, niin on muistettava, että sen kanssa liiat toistot tuovat vain turhaa hermostumista, joten tiukan treenin välissä on hyvä käydä maastoilemassa, josta Valdo tykkää. Se on paljon pirteämpi kuin kentällä, jolla tosin esteet maistuvat ihan hyvin. Ori tuppaa kuitenkin hypätessään unohtamaan kuskin kokonaan, joten turvallisuussyistä se ei saa harrastaa sitä puuhaa kovin usein... Kuljetuskopin suhteen Valdo on hieman epäileväinen, mutta rauhallisesti rohkaistuna se kävelee sisään. Matkustusaika ei saa kuitenkaan olla liian pitkä, vaan ori tahtoo päästä aina välillä jaloittelemaan ja ilmoittaa kyllä tästä tarpeestaan varsin selkeästi. Kilpailuissa se on normaalia virkeämpi, joskus jopa vähän vaikeasti hallittava ainakin maasta käsin ja lämmittelyssä ratsastaja joutuukin urheilemaan oikein kunnolla, jotta saa Valdon keskittymään itse asiaan. Radallakaan ei saa herpaantua, sillä Valdo mielellään tekisi kaikkea muuta kuin esittäisi parhaita puoliaan, mutta jälleen oikealla kuskilla on suuri merkitys tähän asiaan. » Kilpailut » Jälkeläiset » Päiväkirja Kun sain lompsittua puolenpäivän jälkeen tallille tummat silmäpussit kauniita kasvoja koristamassani, Valdo oli kuin ihmeenkaupalla laitettu valmiiksi, liekö pojissa silmännäkijöiden vikaa, muttamutta, tyytyväisenä nappasin tämän tummanruunikon uljaan sotaorhini ja ohjailin sen kentälle. Onneksi aurinko oli piiloutunut muutaman pilven taakse, vaikka lämpöasteita oli siltikin paljon, mutta meidän ahkeraa treeniämmehän se ei sitten estäisi! Kipuilin uhreasti Valdon selkään ja hoputtelin sen liikkeelle, herralla ei vaikuttanut olevan minkään laatuluokan kiire tänään, joten kiitin banaanipuun voimaa siitä, että olin napannut mukaani rakkaan koulukepakkoni Eevertin - jotenkin tuli vain sellainen fiilis, että sitä saattaisi tarvita. Alkulämmittely koostui pitkälti Valdon herättelemisestä, se roikkui käsillä, laahusti eteenpäin kuin makkara eikä työnteko maistunut lainkaan. Muutaman kerran kun muistuttelin kepakolla siitä, että selässä oltiin tiukkana, ei meno parantunut lainkaan, vaan herra potkaisi kipakasti ilmaa ja viskaisi päänsä ylös. Turhautuminen hiipi jo tässä vaiheessa mielenpohjukoihini, mutta syntymämaan tuoma sisu sekä tottakai naisen perikseantamaton luonto (...) puskivat meitä eteenpäin. Hiljalleen Valdo reipastui hieman, mutta yritti jatkuvasti konnankoukkujansa, eikä minun vähän kettuuntunut mielentila auttanut lainkaan asiaa. Laukkaverryttelyssä ympyröillä Valdo sentään vähän heräsi, mutta sain itse urheilla kuin kestävyysjuoksija, jotta liikuimme edes eteenpäin. Yhteistyömme sähkökatkokset jatkuivat väistöissä, joissa Valdo oli oikein tottelevainen sekunninpari, sitten se turhautui ja päätti jättää homman siihen. Itse en omista avuistani mitään tavallista poikkeavaa löytänyt, joten kun olimme saaneet pari jokseenkin hyvää suoritusta, vaihdoin tehtävän lisättyihin askellajeihin. Valdo toimi hieman paremmin, mutta oli silti tyytymätön, joten lopettelin tavallista aikaisemmin. Loppuverryttelyssä ori sentään venyi eteen-alas kuten pyysinkin, vauhtia taas sain lisätä vähintäänkin joka toisella askeleella. Loppuvaiheessa tulin vain siihen tulokseen, että kaikki ei aina suju suunnitelmien mukaan... Tallissa hoitelin Valdon huolella, tarkistin sen kropan vammojen varalta, mutta niitä ei löytynyt ja vein sitten tarhailemaan - oripoika hyppeli kavereidensa kanssa kuin nuorikko, ehkäpä myrtsiys johtui vain kuskin asenteesta? Ciars Van Halen on virtuaalihevonen! |
||||||||||||||||||||
| | ||||||||||||||||||||