» holst-o. Bye Toyland "Toope" (VH-54294) » rt, 166 cm, s. 06.11.2008 (VHKR - ikä, 3v. 06.02.09) » ko tavoite GP & 120 cm - koulup. » kilpailukäytössä (30 KRJ-sij.) » om. hejdi, Tropica » kasv. Jenn., Bleyena WBs

© cirith, kiitokset kuvista! Klikkaa kuvat suurikokoisemmiksi.

Toopen seurallisuus tekee siitä monen kaverin, mutta valitettavasti tämä ominaisuus on tuonut Toopelle myös vihamiehiä. Osa muista mukamas-miehekkäistä oreistamme ei vain ymmärrä, että kainaloon tunkeva Toope osoittaa oikesti pelkkää hellyyttä ja lämpöä, eikä harrasta mitään epäilyttävää toimintaa. Oripoika onkin saanut nokillensa näiltä sen verran monta kertaa, että hiljalleen se on oppinut puolustamaan omaa reviiriänsä hieman tarkemmin, mutta muutaman kiltin kaverinsa kanssa Toope viettää oikein helliä hetkiä... Ja kyllä sille neitiseurakin maistuu, sillä kuka tamma pystyisi vastustamaan sulosilmiä ja hörökorvia?

Herra rakastaa syömistä, mutta jaksaa kiltteytensä nojalla kävellä kaikesta ympäröivästä syötävästä vehreydestä huolimatta kiltisti narun päässä taluttajan vierellä matkien tämän jokaista askelta. Muut hevoset herättävät toki Toopen mielenkiinnon, mutta mitään äkkinäisiä tai rajuja liikkeitä se ei ole koskaan tehnyt. Ori kävelee myöskin koppiin ongelmitta, ja on matkustajana oikein kiva tapaus, vaikka kaipaakin seuraa: yksin ollessaan Toopelle tulee pupu pöksyyn, ja levottomuudellaan se saa omistajan duracell-pupuksi, joka juoksee auton ja kopin välillä tarkistaen aina kahden minuutin välein, onko kullalla kaikki ihan varmasti hyvin.

Toopea voisi hoitaa vaikkapa päällään seisoen pelkäämättä lainkaan, sillä vaikka orilla energiaa onkin, se malttaa rauhoittua paikoillensa sillä sekunnilla, kun harja koskettaa sen kroppaa. Toope ei kuitenkaan vaivu koomaavan laaman kaltaiseen olomuotoon, vaan tarkkailee ympäristöä tyytyväisyydestä raukeana ja väistää tarvittaessa. Jalkansa se nostaa vähän heikommanlaisella menestyksellä, aluksi hangoitellen ja sitten siirtäen koko painonsa hoitajan päälle, mutta napakalla asenteella pärjää niin tavallinen kaviokoukunheiluttaja kuin myös kengittäjäkin, sillä hieman huomautettaessa Toope kyllä kiireesti kerää massansa omille jaloilleen. Eläinlääkärin kanssa ori on vallan utelias, muttei lainkaan hankala, ja pesukarsinaa se suorastaan rakastaa päästessään leikkimään vedellä sydämensä kyllyydestä. Varusteiden kanssa Toopella ei ole mitään ongelmia, vaikka se hieman vyön kanssa pullisteleekin, eikä työnnä päätänsä ihan hoitajansa syliin - mutta niinhän ne aina!

Kilpailuissa ori on varsinainen tarmonpesä-touhottaja, jonka kanssa ratsastajan on oltava äärimmäisen vahva mielipiteissään, muttei kuitenkaan ratsastuksessaan. Lämmittelyyn on hyvä varata paljon aikaa, ja on sitä parempi, mitä aikaisemmin päästään tulemaan kilpailupaikalle, sillä Toope vaatii jonkin verran aikaa tottua tähän uuteen ympäristöön ja sen mielenkiintoisiin tuoksuihin. Mikäli orin saa lämmittelyalueella hyvin kuulolle, keskittymään muiden elikoiden sijaan itse ratsastajaan, on radalla lupa odottaa hyvää suoritusta, ellei ratsastaja sitten ihan kokonaan hommaa ryssi.

Toope on hyvin herkkä, mutta juuri sen vuoksi, vaativa ratsastettava. Orin mielestä pelkkä uran kiertäminen on uskomattoman tylsää, joten jossei sille heti alusta alkaen keksi tekemistä, voi kohta huomata istuvansa sellaisen häseltäjä-leikkijän selässä, että saman päivän aikana on enää turha haaveilla varsinaisesta kouluratsastuksesta. Suustansa erityisen herkkä Toope ei toimi kuitenkaan ilman tukea, vaan pehmeät avut ja vakaa istunta ovat sen kanssa kaiken alku ja loppu. Sen lisäksi tehtäviä on valmisteltava huolella, eikä Toopella ratsastamista saa muuttaa vain matkusteluksi, sillä siinä tapauksessa ori pyörittelee kuolainta entistä innokkaammin kielensä alla, poikittaa takaosan jonnekin ulkoavaruuten ja puskeepa vielä lavankin oikein komeasti näkyville.

Kovat avut saavat Toopen kuumumaan ja keskittymään vain apujen valmisteluun, eikä silloin ratsastajalla ole selässä edes kovin turvallinen olotila. Siksi yhteistyö on erityisen tärkeä sana tämän herrran kanssa, ja silloin kun saumat katoavat näkyvistä, taipuu Toope GP-kiemuroihin kuin vanha tekijä, esittää loistavan rennot, tahdikkaat sulkutaivutukset ja uskomattoman hyvin paikallaan pysyvät sulkutaivutukset. Orissa on kuitenkin vähän ennakoijan vikaa, joka korostuu esimerkiksi laukanvaihdoissa, joten ratsastajan on muistettava pitää tehtävät jatkuvasti vaihtuvina saadakseen Toopen yllättymään estäen näin sen ennakoinnin.

Esteillä ori on aikamoinen näky, sillä se ei ole ihan vielä oppinut, millainen on oikeaoppinen hyppytekniikka. Sen lisäksi, että Toope kuumuu enemmän kuin mahdollista onkaan, se ei malttaisi koskaan lähestyä esteitä suoralla linjalla ihan vain innostuksestaan johtuen, vaikka ratsastaja kuinka yrittäisi pitää orin pohkeen ja ohjan välissä. Sitten, jos Toope päättää esteen yli loikata, se tekee sen noin viiden metrin päästä ennen tätä kolmenkymmenen sentin ristikkoa, takaa ratsastajalle ikimuistoisen kyydin kompastellessaan loikan jälkeen eteenpäin ja on kohta jälleen menossa samaa kyytiä seuraavalle hurjalle muurille. Maastoillessa Toope on paljon turvallisempi tapaus, se on hyvin innokas, pirteä ja tahtoisi kovastikin tykitellä menemään - mielummin kuitenkin näin päin, kuin että tarvitsisi henkensä kaupalla hoputtaa ponia eteenpäin.

» Kilpailut
Sijoitukset KRJ:n alaisista kilpailuista (30 kpl) ::
11.02.2009, Cornell Shetlands, Helppo C, 4/60
11.02.2009, Lakea, Helppo C, 2/50
12.02.2009, Cornell Shetlands, Helppo C, 4/60
12.02.2009, Lakea, Helppo B, 7/50
13.02.2009, Lakea, Helppo B, 5/50
13.02.2009, Cornell Shetlands, Helppo B, 7/60
17.02.2009, Headway, Helppo C, 1/50
17.02.2009, Headway, Helppo C, 1/30
18.02.2009, Svärjade, Helppo C, 5/60
20.02.2009, Svärjade, Helppo C, 4/60
21.02.2009, Jerry, Helppo A, 2/40
23.02.2009, Amable, Helppo B, 3/30
23.02.2009, Acantha Farm, Helppo B, 10/100
23.02.2009, Riemula, Helppo C, 6/70
26.02.2009, Jerry, Helppo A, 4/40
26.02.2009, Acantha Farm, KN Special, 3/100
28.02.2009, Danduo, Helppo B, 1/50
01.03.2009, Rajaton, Helppo B, 4/50
02.03.2009, Marceille, Helppo B, 1/50
06.03.2009, Devilish Dressagemasters, Helppo B, 3/100
07.03.2009, Devilish Dressagemasters, Helppo B, 4/100
10.03.2009, Spröde, Helppo B, 7/100
21.03.2009, Brotherhood of the Hand, Helppo A, 4/51
23.03.2009, Brotherhood of the Hand, Helppo A, 2/35
05.04.2009, Daftomor, Vaativa B, 5/30
06.04.2009, Daftomor, Vaativa B, 2/30
06.04.2009, Stable of Sunset, Vaativa B, 1/60
16.04.2009, Hamilton, Vaativa B, 6/50
16.04.2009, Ryss it ! Factory, Vaativa A, 10/100
18.04.2009, Stonegarden, Vaativa B, 1/50

» Jälkeläiset
01. Mad Hatter SIN (e. Tropica Nostalgia)
02.
03.
...

» Päiväkirja
~ 03. huhtikuuta 2009
Viimeisenä muutamana päivänä treenit ovat menneet veikkosen kanssa niin kivasti, että päätin palkita sen tänään pitkällä, rennolla maastoreissulla. Toope tuntui olevan ihmeissään, kun ei saanutkaan kankia suuhunsa, ja mamikin oli vaihtanut tavallisen yrmyilmeensä leppoisaan virneeseen... (O.O) Se vaikutti näistä epäkohdista huolimatta innokkaalta lähtemään, ja poistuimme tallipihasta yhdessä tuumin, molemmat oikein rentoina ja iloisina (olettaen, että osaan tulkita hevostani oikein).

Käyntipätkät olivat rauhallisia, ravissa Toope tykkäsi ottaa jo vähän spurttia ja laukassa se melkein lähti käsistä, mutta loppujenlopuksi lenkki oli oikein kiva. Ori pärski tyytyväisenä kun etenimme loppuravissa suhteellisen kapeaa, puskaista polkua pitkin, ja kun se niin kovasti tahtoi, annoin herralle vähän tilaa venyttää itseään eteen-alas -olomuotoon. Tämä ori on todellakin se elämäni hevonen, joka saa aina hymyn huulille - sen persoonallisuus on mamille täydellinen paketti.
 ~ hejdi

~ 30. maaliskuuta 2009
Järkyttävän ihana päivä! Vaikka tallilla ilostuttkikin suuresti uuden tammavarsan syntyminen, jota kutsumme vielä tässä vaiheessa leppoisasti Loonyksi, niin Toope oli tänään varsinainen pirulainen. Sillä taisi olla huono päivä eilisen rankemman treenin johdosta, ja herra veti sellaista kyytiä tarhassa, että jäin mielummin sivummalle vain katselemaan ja toivomaan, että poika antaisi joskus kiinnikin... Kyllähän se lopulta niin teki, mutta siinä vaiheessa iltapäivä oli jo pitkällä ja itse kunkin hermot tiukilla. Sen vuoksi orin tavallinen pieni häsläys ei hoitamisen sekä erityisesti varustamisen aikana ollut nyt oikein kiva juttu.

Maneesissa meillä oli vähän seuraa, pari poikaa oli ratsastamassa senioreita, joten Toopehan koki, että hänellä on nyt täysi oikeus vähän touhottaa. Hermothan siinä meinasi mennä, mutta onneksi ori rauhoittui selkeällä, omalla tyynenrauhallisella ratsastuksella. Siltikin se oli hyvin jännittynyt, ehkä innostuksissaan, joten takaosan pyytäminen paremmin alle lämmittelyssä tuntui riskialttiilta, kun koko paketti vaikutti katoavan siinä samassa alta. Fiilikset olivat enemmän kuin ristiriitaiset aloittaessamme lämmittelyn jälkeen varsinaiset harjoitukset.

Toope parani pikkuhiljaa, vaikka tykkäsikin rullata itseään, kuten sillä innostuksissaan on tapana, pyöritellä kuolainta maailmanennätysvauhtia, viuhtoa hännällään, lyhentää askeleet balleriinateputukseksi... Rauhallisuus ei siis ainakaan kuvannut suoritustamme, mutta Toope tuntui ymmärtävän piruettien ideat kerta kerralta paremmin! Vielä olemme vasta puolikkaassa piruetissa, mutta vähintäänkin ensi kaudella on aika nousta seuraavalle tasolle! Alkaa olla fiilis, että kyllä tästä ponista se GP-ratsu leivotaan.
 ~ hejdi

~ 28. maaliskuuta 2009
Oo, oo, oo, sun is shining! Toope sai nauttia siitä täysin rinnoin tarhassansa, johon vein innosta johtuen kahdella jalalla pomppineen kenguru-kultaponin heti aamuruokinnan jälkeen. Orille oli niin vaikeaa vain kävellä, vaan pitihän sen jo ottaa loikkien lisäksi raviaskelia, kaartaa kaula oikein orimaisesti ja pörhistellä jokaiselle kukkapuskalle. Onneksi Toope on kuitenkin niin hyväntahtoinen kaveri, että mitään muuta se ei tehnyt, joten herra pääsi viettämään vapaapäivää siinä olotilassa, että henki pihisi vielä omistajan lisäksi sillä itselläänkin.

Herra tarhaili koko päivän lukuunottamatta pientä kävelylenkkiä iltapäivällä tallipoika Fernandon toimesta. Toope oli kuulemma käyttäytynyt ihan miehen tavoin, mutta pysynyt näpeissä ja saanut lenkin lopuksi paljon kehuja. Ennen sisäänhakemista illalla ori päätti vielä vetää komeat pukkilaukat, mutta eihän sille maailman parhaalle ponille voi vain suuttua, kun se kirmaa vehreällä nurmella korvat hörössä eteenpäin auringon laskiessa taivaalla värjäten maailman oranssiksi...
 ~ hejdi

~ 27. maaliskuuta 2009
Aurinko ei vaivautunut toivottelemaan huomenta harmaiden sadepilvien läpi, jotka olivat aamuseitsemästä lähtien, tällä hetkellä kahteen asti, taivaalla leijuneet. Flunssa oli iskenyt tallihenkilökuntaan, kuten myös allekirjoittaneeseen, joten olin jo aamulla vannonut, että yhdenkään kaakin selkään en tänään kipua. Niinpä Toopen liikutus hoidettiin mieheni Marcon toimesta - vaikka itse tietenkin tulin vahtimaan tilannetta valmentajan muodossa.

Toope vaikutti oikein innokkaalta hyöriessään kuin väkkärä silloin, kun Marco yritti kiivetä sen selkään... En vaivautunut uhraamaan ääntäni näin vähäpätöiseen asiaan, vaan hihittelin itsekseni sen viisiminuuttisen, joka kului selkäännousuun. Vauhtiakin parivaljakolla riitti heti tämän jälkeen, mutta Marco sai Toopen rauhoittumaan hetken kuluttua ihan hyvin, ja käyntien jälkeen he aloittivat sulassa sovussa alkulämmittelyn.

Vaikkei ori kuulukaan Marcon lempiratsuihin (!!111 mamin Toope on paras!), niin hän sai sen alkulämmittelyssä oikein kivasti kuulolle. Toope taisi olla harmissaan, että joutui tekemään paljon enemmän töitä kuin edellisenä laiskottelupäivänä, mutta tyytyi nopeasti surkeaan tilaansa. Kovasta yrityksestäni huolimatta oma karjumiseni käpertyi piipitykseen, enkä oikein ollut varma, menivätkö ohjeeni Marcolle perille, sillä mielestäni Toope käytti huonosti takapäätään eikä ollut oikein edestäkään kevyt, korjausta kun ei tuntunut tapahtuvan ennen kuin lämmittely alkoi kääntyä loppupuolelleen.

Marco ja Toope harjoittelivat lisäyksiä kaikissa askellajeissa, jotka sujuivat ihan hyvin, vaikka Toope vähän kuumuikin. Kehoitin miestä pitämään kätensä vielä tasaisempana, jolloin Toope uskalsi hiljalleen tukeutua siihen, ja lopputunnista työskentely näytti kummankin osalta oikein hyvältä. Tyytyväisenä kehuin molempia ja kehotin Marcoa aloittamaan loppuverryttelyn, samalla kun hipsin itse toimistoon teekuppini (tai siis -ämpärini) äärelle naputtelemaan rehutilauksia.
 ~ hejdi

~ 25. maaliskuuta 2009
Pitäisi ehkä riemuita suuresti, kun monen pitkän, sateisen ja harmaan päivän jälkeen aurinko on jo alkanut kurkistella pilvien raoista (vaikkakin paennut heti takaisin sinne suojaan antaen rankkasateen piiskata Brasiliaa), mutta valitettavasti Tropican kaakit ovat innostuneet oikein kunnolla tästä ihmeellisestä valoilmiöstä ja pistäneet kaiken ihan sekaisin. Olinkin saanut juosta poikien kanssa ympäri tallipihaa, viidakkoa ja perämetsiä metsästämässä karanneita kaakkeja sekä paiskautua maanpintaan muutamaltakin yhdellä jalalla tanssahtelevalta kaakilta, joten tauko Toopen kanssa teki terää.

Ori oli viety jo aamupäivällä tarhailemaan, mutta tuotu sadekuuron yllättäessä sisälle, joten lompsin raskailla jaloillani ja vielä turhautuneemmalla mielelläni Toopen karsinalle. Sillä vaikutti olevan vähän tylsää, sen verran äänekkäästi kuten myöskin innokkaasti minut otettiin vastaan - sain toppuutella Toopea oikein reippaasti, jotten olisi hetkessä kokenut pahnojen herkullista makuelämystä... Harjauksen ajaksi Toope kuitenkin rauhoittui, kuten aina, eikä se protestoinut kavioidenkaan kanssa tavallista enemmän.

Kun sain viskattua Toopelle kamat niskaan, lähdimme maneesia kohti sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä loikkien silti vauhdilla eteenpäin, sillä sade tuntui yltyvän entisestään. Maneesissakin kohisi, mutta Toope ei ollut moksiskaan, vaan heti kun olin saanut kammettua ruhoni sen uuteen, upean täydellisen mahtavaan mustaan nahkaiseen koulusatulaan (<3___<3), ori lähti kävelemään reippaasti uraa pitkin korvat hörössä ja onnellisentyytyväisenä virnistelevä mami selässään.

Toope tuntui vähän tavallista sähäkämmältä ainakin alussa, mutta kun siltä pyysi jo verryttelyssä tiukkaa keskittymistä minun vaatimiini asioihin, se totteli oikein hyvin ja tapojensa mukaan oli jatkuvasti kuulolla apujen suhteen. Hetkittäin Toope meinasi valahtaa hyvinkin etupainoiseksi jättäen takasensa laahaamaan jonnekin maneesin toiselle puolelle, mutta pienellä komennuksella ori palasi "ruotuun" ja sai taas selässä pomppijan kasvoille oikein iloisen virneen. Harmi vain, että joku unohti ratsastaa sitä heppaa aina välillä, joten näinä kausina Toope ei toiminut mitenkään erityisen hyvin vaan ravasi eteenpäin yhtä komeasti kuin muuli.

Päivän teemana olivat erilaiset taivutukset, joten lämmittelyyn sisällytettiin tällä kertaa jo avoja. Toope tuppasi näinkin yksinkertaisessa tehtävässä hieman jännittymään, ehkä ottaen vaikutteita allekirjoittaneesta, joka ei könöttänyt siellä selässä parhaimpien taitojensa mukaan... Parhaiten ori rauhoittui, kun oli omien apujensa kanssa hyvin huomaamaton muistaen kuitenkin samalla ratsastaa - selvisimme sitten avojen läpi siirtyen sitten sulkuihin. Niissä Toope toimi ihan kivasti ja ahkeran treenin jälkeen oli aika siirtyä lopettelemaan vielä vähän kevyemmän harjoituksen kautta.

Loppujenlopuksi ori oli oikein kiva ja pystyin lopettelemaan sen kanssa oikein tyytyväisenä. Kävimme sadetauon aikana kävelemässä vielä pienen loppukäyntilenkin maastossa raviverryttelyjen jälkeen ja tallissa Toope sai ansaitsemansa extrahuolellisen halipusuhoidon. <3 Päivä jatkuikin Toopen jälkeen oikein kivalla tuulella...
 ~ hejdi

~ 22. maaliskuuta 2009
Maaliskuinen aamu avautui Brasiliassa viidettä kuukautta peräkkäin rattoisasti satamalla rakastamani sadekauden vuoksi, joten en olisi voinut olla aurinkoisempi kävellessäni omalle pienelle tallilleni, joka vaikutti hukkuneen megalomaanisten vesilätäkköjen taakse. Kaakit kolisuttelivat karsinoidensa ovia nälkäisinä laiskoista tallityöntekijöistäni johtuen, joten heti kun olin saanut pinkit kumisaappaani kynnyksen yli, sain huutaa naama punaisena puoliunessa zombailleille tallipojille sekä myöskin älyttömän äänekkäille hevosilleni. Kovaa tämä tallinpito, tätä aamua eivät pelastaneet edes kahdeksan teekuppia punaisesta kymmenen litran ämpäristä. :(

Mutta suunnatonta iloa aiheutti rakkaan ystäväni Cirithin yllätysvierailu! Hän laskeutui Tropican tallipihaan uskollisella pinkillä laskuvarjollansa aiheuttaen muutamalle jo tarhaan viedylle hevoselle sydänkohtauksen (esim. Cirithin oma kasvatti Ville juoksi aidoista läpi ja pinkoi jonnekin sademetsään), mutta omalla kohdallani sydämeeni syttyi jälleen ihana lämmin syke nähdessäni nuo tutut, täydellisen muotoiset persikkaihoiset kasvot. Tervetulorituaalit täyttivät tämän kurjan aamun pelkällä ilolla, mutta eihän Cirith ihan hyvää hyvyyttään tullut vain tervehtimään.

Siinä teetä ja kahvia siemaillessamme Cirith kertoi, kuinka hän oli alkanut ikävöidä ratsastusta! Se oli järkyttävän kumma uutinen, sillä kuten vallan hyvin koko Brasilia muisti, puolisen vuotta sitten neiti oli polttanut tallinsa raunioiksi kyllästyttyään hevosiin... Hymyilin kuitenkin nättiä tekovirnettäni koko keskustelun ajan ja ehdotin loppujenlopuksi yhteistä maastoreissua, josta Cirith sateesta huolimatta innostui suunnattomasti.

Pojat saivat varustaa meille Toopen ja suorastaan lempikaakkini Leppiksen, jonka ajattelin antaa Cirithille. Tämä kun oli kyseisen luupään kasvattanutkin, niin saisi ihan vapaasti tutkia työnsä tulosta, todennäköisesti orin alapuolelta (viimeisen kymmenen maastolenkin aikana olen tippunut Leppikseltä yhteensä 16 kertaa). Pinkkeihin sadetakkeihin pukeutuneina lähdimme Tropican tallipihasta vielä sulassa sovussa, vaikka sainkin jatkuvasti tapella Toopen kanssa siitä, uskaltaisiko se kävellä kymmenen metrin päässä ärhäkkäästi luimivasta Leppiksestä. Cirith vain hymyili, eikä edes vaivautunut ottamaan ohjia käteensä, ajatellen kuulemma, että Leppis oli ihan kiltti hevonen. Niin juuri, sitä minäkin.

Sadekuuro yltyi sopivasti juuri silloin, kun pääsimme sademetsän uumeniin. Ei sielläkään mitään kuivuuden riemuvoittoa juhlittu, mutta norsun kokoiset sadepisarat hajosivat sentään vähän pienemmiksi törmätessään jättimäisiin lehtiin, kookospähkinöihin ja elukoihin. Leppis ei vaikuttanut lainkaan tyytyväiseltä, toisin kuin ratsastajansa, mutta Toope oli jälleen mamin pieni kultimussukka, joka ei tehnyt yhtään mitään muuta kuin kävellyt täydellisessä harmoniassa eteenpäin korvat hörössä ja maailmaa rakastaen.

Ravipätkillä Cirith pysyi yllättävänkin hyvin leijonaa, pähkinää, Toopea, omia koipiaan ja vesipisaroita säikähtäneen Leppiksen kyydissä, mutta neiti ei tehnyt elettäkään hallitakseen tätä mukavaa hevosta, vaan antoi Leppiksen mennä täysin oman päänsä mukaan aiheuttaen omistajalleen siellä Toopen kyydissä muutaman sydänkohtauksen kompasteluillaan ("MITÄ HITTOA KATKASITKO SEN KOIVEN!!!????!?!?!?!+1+1++1 TÄSTÄ KYLLÄ MAKSAT PIRU VIE!!! ... ai et katkonukkaa? AI SE KATKO SEN ITE??! Aa ei se katkonukkaa? Hihi =))"), mutta laukkapätkään asti Cirith pysyi Leppiksen selässä.

Valitettavasti meistä vain toinen ei lentänyt, vaan sain myös itse maistaa mutaa Toopen tutun selän sijaan, mutta sehän ei siis ollut oma vikani! Leppis kun tiputti Cirithin ihanasti ajoittaen kookospähkinän päälle, Toope-parka kompastui siinä hirmuisessa kiitolaukkavauhdissa maassa lojuneeseen kasaan (siis Cirithiin) ja meinasi vetää rynät, joten se oli byebye sitten allekirjoittaneellekin, ja seuraava osoite oli rakkaan Cirithin niskassa! Hetkeen tunnelmat eivät olleet kovin rattoisat, mutta urheina kuin tosinaiset, lähdimme lopulta vaeltamaan viidakon läpi etsien ihania hevosiamme!

Ihme kyllä, emme löytäneet Leppistä tai Toopea, joten vartin talsimisen jälkeen päätimme etsiä tiemme tallille. Sekään ei ollut kovin helppoa, mutta onneksi pidän maastoreissuilla mukana GPS-paikanninta, jonka vaikeaa näyttöä ja vielä kummallisempia ohjeita tulkien Tropica paljastui esiin mutkan takaa (... naiset suunnistaa!), ja tallipihastakin löytyi muutama naurava tallipoika sekä kaksi varustettua hevosta. Jotta kaakit saatiin jäähdyteltyä, jatkoimme treeniä sitten maneesissa Toopen esittäessä Cirithin kanssa maailman täydellisimmät lisäykset - itse kun olin jotenkin kummasti joutunut Leppiksen selkään... O.O

Anyway, tarinat saavat aina onnellisen lopun ja meidänhän maastolenkkimme oli ihanan täydellinen, jonka pienistä yksityiskohdista ei kerrota kellekään!
 ~ hejdi & rakas cirith

Bye Toyland on virtuaalihevonen!
Bye Toyland is a sim-game-horse!