|
|
|
|
|
|||||||||||||||||
![]() TROPICA TICO (YLA2)
» Luonnekuvaus Ticon syntymää odotettiin kuin kuuta nousevaa: tästä orista piti tulla kimo, kiltti ja koulutykki - kaksi toteutuikin. Ori on kimo, sillä on ilmiselvästi hirmuisesti lahjoja kouluratsastuksen saralla, mutta luonteeltaan se ei ole mitenkään mukava. En ymmärrä missä perimä meni pieleen - isä on mukava, äiti on leppoisa ja sitten varsasta tuli tulinen erakkosielu. Ajan kanssa Ticon kanssa on opittu tulemaan paremmin toimeen, mutta edelleenkin on hetkiä, joskus päiviäkin, jolloin yhteenotot tuovat ilmoille ukkosta ja sadetta kipinöineen, eikä kenelläkään ole hauskaa. Tico on kuitenkin Tico, jonka kanssa on vain elettävä ja siedettävä, sillä parhaimmillaan tämä ori pystyy millaisiin koulukiemuroihin tahansa. Vaikka kaikkea muuta toivoisinkin, niin Tico on ihan karmea käsitellä missä tahansa muodossa. Se ei pidä lainkaan ihmisen seurasta, vaan tahtoo vältellä tätä viimeiseen asti ja on oppinut muutaman näpsäkän tavan; Tico kyllä osaa niin näykkäistä kuin potkaistakin, eikä sitä näe kuin poikkeustilanteessa korvat hörössä tai pää karsinan ovelle päin. Oria on kuitenkin turha ryhtyä pelkäämään, vaan sen kanssa on oltava johdonmukainen ja tiukka, jotta Tico ei pääse edes yrittämäänkään niskan päälle nousemista. Muiden hevosten kanssa ori on kyllä onnistunut siinä ja puolustaakin päivästä toiseen pomon paikkaa - joskus tosin huonolla menestyksellä, jonka jälkeen hetken kuluttua yritetään uudelleen. Tico on parasta hoitaa kiinni sidottuna ja turvakärjellisillä kengillä varustettuna, enkä nyt ihan välttämättä suosittele sen mahan alta ryömimistä tai pään päälle pomppimista, vaikkei henkilökohtaista kokemusta olekaan. Ori luimii aluksi varsin kärkkäästi, eikä varmasti yritä olla näykkäisemättä, mutta luovuttaa kyllä ajan kanssa ja uskoo komentojakin - valitettavaa vain, että Tico omaa miehen muistin mitan, joten noin kahdenkymmenen sekunnin kuluttua se on varmasti yrittämässä kiellettyä asiaa uudelleen. Kaikesta huolimatta ori vaikuttaa pitävän harjausta ihan mukiinmenevänä juttuna, vaikka se uskaltautuu rentoutumaan vain tutun käsittelyssä - vieraalle ollaan muutenkin paljon hankalampia. Jalkansa Tico nostaa vaihdellen, kengittäjälle erityisesti kenkkuillen, eikä hoitaja joinakin päivinä pääse yhtään sen helpommalla. Varusteiden suhteen kimo ei kuitenkaan ole kovin paha, vaikka pullisteleekin tiukasti vyötä vastaan häviten varsin usein, sillä orin hengityksenpidätyskyky on varsin kehnoa luokkaa... Suitsimiseen se ei ole vielä keksinyt konnankoukkujaan, ja pesussa ori unohtaa hetkeksi kovan roolinsa nauttien täysillä! Taluttaessa Tico on inhottava, sillä se riuhtoo hoitajaansa kaikin voimin ja täysin rinnoin nauttien. Orin kanssa napakkuuskin on joskus toisarvoinen juttu, kun se vain päättää haluavansa olla monsteri, joten ei ole harvinaista, että Tico juoksee ympäri pihaa kohti tammoja. Oria taluttavatkin vain kokeneet ja voimakkaat henkilöt varsinkin matkalla tallista tarhaan ja toisinpäin, työskentelemään lähtiessä se kuitenkin osaa käyttäytyä edes hieman paremmin, ja suitset saavat Ticon pysymään vähän paremmin ruodussa. Kuljetuksen suhteen ori on sentään järkevä, se ei tavallisestikaan pelkää mitään, joten koppi on ihan rutiinijuttu. Taluttaja saa kuitenkin olla tarkkana, että pysyy Ticon vauhdissa, kun se rynnii sisään - rauhallisuus tuntuu olevan tälle otukselle ihan vieras termi, eikä omistaja tykkää tästä alkuunkaan! Matkan ajan Tico osaa käyttäytyä kuitenkin ihan asiallisesti, sillä se keskittyy intohimoisesti mahansa kasvattamiseen, eikä välitä edes kaveristakaan. Kilpailuissa ori on melkoinen häseltäjä, jollei sitä pistä selkeästi ruotuun ja vaadi keskittymään. Mikäli Tico saisi itse päättää, se olisi tälläkin hetkellä tammojen luona esittelemässä komeita lihaksiaan (jotka ovat pääasiassa rasvaa turhasta ruohonahmimisesta) ja tekemässä lapsia, mutta valitettavan usein selässä istuu omistaja, joka naputtaa lämmittelyssä liikettä masiinaan, eikä anna tippaakan periksi - silloin tällöin voi poikia menestystäkin. Tico on massiivinen ja hitaasti käynnistyvä ratsu, jonka kone kehrää huonommin kuin keuhkosyöpää sairastavan 50-vuotiaan kissan sydän silloinkin, kun pitäisi ihan oikeasti liikkua. Tämän orin selkään on viisasta kavuta vain raipan sekä kannuksien kanssa, sillä toisaalta se hermostuu turhaan naputtamiseen, joten asiat on parempi tehdä selkeäksi kerralla. Tico muistuttaa ensimmäistä kertaa selässä istuvalle varsin todennäköisesti rautakankea tai kouluraippaa taipumisasteeltaan, sillä se todellakin vaatii ratsastajaltaan ihan yhtä paljon ja hitusen enemmänkin kuin mitä tekee itse. Orilla on kuitenkin kouluratsun tapaan mahtavat, näyttävyydeltään hienot askeleet, joissa istuminen vaatii taitoa: vaikkei istunnalle melkeinpä kuuro Tico sano mitään suurestakaan heilumisesta, niin onhan se jo ratsastajan takalistollekin mukavampaa, mikäli jokaisella askeleella jokainen lihassolu ei joudu iskunvaimentimeksi. Kukaan ei ole koskaan oppinut tulkitsemaan Ticon mielipidettä työskentelyn suhteen, mutta se ei sen suuremmin niskuroi edes vaativimmissa koululiikkeissä, vaan se kyllä suorittaa ne kuten pyydetään. Ticoa kannattaa kuitenkin alkulämmittelyssä herätellä voimakkaasti ja myöskin nostaa se pää sieltä maasta ylös, sillä ori jää herkästi painamaan kädelle, tai sitten se vain unohtaa liikkua. Kun ori kuitenkin toimii, on se suht kevyt ratsastettava, taipuu mukavasti ja tukeutuu rennosti kuolaimeen hakien nopeasti hyvään työskentelymuotoon. Parhaimmiten Ticolta luonnistuvat ehdottomasti kokoavat liikkeet, mutta toisinaan väistöissä se tahtoo heittää homman läskiksi - napakka kurinpalautus auttaa Ticoa kuitenkin muistamaan kaapin paikan ja sen päällä seisovan ratsastajan aseman. Ori on oikein mukava hypättävä, mikäli kaipaa rauhallista menoa - Ticoa ei saa kuumumaan edes väkisinkään, vaan se ylittää puomit tasaisen varmasti vakionopeudensäädin osoitettuna hitaaseen, mutta toisaalta tekniikka on ihan kelpo massavalle otukselle. Ticoa ei kuitenkaan viitsi rääkätä kovin suurilla radoilla, sillä sen voimista huolimatta on omanlainen ponnistus saada iso kroppa yli esteiden, eikä se kääntyminenkään tiukoissa kurveissa ole mitenkään helppoa. Tico taitaa kuitenkin tykätä hypätä ja maastoesteillä on havaittavissa jopa tykinkuulamaisuutta! Muutenkin maastoillessa Tico on ihan mukava, eikä se hoitajan silmille hyppivä tapaus, vaan retket ovat mukavan leppoisia, paitsi uitettaessa: silloin Tico syöksyy veteen kuin pieni porsas ja leikkii sydämensä kyllyydestä (huolimatta siitä, että se on jo iso ori. Ikilapsi.). » Kilpailut » Jälkeläiset Tropica Tico on virtuaalihevonen! |
||||||||||||||||||||
| | ||||||||||||||||||||