|
|
|
|
|
|||||||||||||||||
![]() TROPICA ROSEMYTH
» Luonnekuvaus Raivostuttava, mutta myöskin rakastettava ovat oikeita sanoja kuvaamaan Rosieta, pientä ja vähän pyöreää tammaa jonka oli aluksi tarkoitus levittää siipensä ja lentää ulkomaille, mutta loppujenlopuksi jäikin vähän liian tunteellisen kasvattajansa vuoksi asuttamaan Tropican karsinoita - eikä ole tältä, jo vakiintuneelta paikaltansa, minnekään enää muuttanut. Vaikka Rosie rehellisesti sanoen onkin todellinen taliaivo, niin hyväntahtoisuutta siinä kyllä on. Ei ole harvinaista, että tamma ensin tuuppaisee hoitajansa nurin ihan vain vahingossa kun ei ole tajunnut kroppansa mittasuhteita kaksijalkaisiin nähden ja heti tämän jälkeen tulee hyysäilemään, että "eihän vain sattunut eihän?" Ja mama on taas ihan in love. Varsoilleen Rosie on ollut mitä oivallisin äiti, joka osaa oikealla tavalla suojella ja opettaa. Hontelojalat eivät saa purra Rosieta ihan kaljuksi, mutta rajoja koetellaan ja niistä valaistaan rakkauden avulla. Ihmishoitajiltakin odotetaan samanmoista käsittelyä tämän tamman kanssa, sitä ei ihan oikeasti tarvitse riuhtoa narun päässä ympäri pihaa, kun Rosie osaa kävellä ihan siveellisesti, sopivan reippaasti taluttajan vierellä ja pysähtyäkin silloin kun hän tekee niin. Muiden hevosten kanssa neiti osaa olla vähän tuimempi tapaus, mutta ei se ole vielä mitään muuta nelijalkaista teurastamolle ajanut, joten kunhan Rosie jotenkin kaverinsa kanssa toimeen tulee, nämä voidaan tarhata huoletta yhdessä - molemmille kuitenkin oma heinäkasa. ;) Hoitotoimenpiteiden aikaan Rosie on vähän kärsimättömämpi, eikä aina jaksa ymmärtää, että miksi kisa-aamuina se kroppa pitää puunata niin kiiltäväksi että kaikki kuolevat tähän säihkeeseen ja loisteeseen, mutta rauhallisella komentamisella se kyllä jaksaa seistä aloillansa ainakin hetkisen. Reippaasti kuljetusvaunuun kävelevä tamma ei ole matkustajana ollenkaan gangsteriuteen taipuva, vaan on itse tyyneys ja jaksaa aloittaa show'nsa vasta kilpailupaikalla. Kaiken uuden ja ihmeteltävän keskellä ratsastajalla on poikkeuksellisen vaikea tehtävä saada ne avut sinne pääkoppaan asti, mutta kun Rosien saa pitkän verryttelyn kautta keskittymään, jaksaa se radalla toimia niin kuin ratsastaja ratsastaa. Jos puunaus hoidetaan vailla suurempia paineita tamman ulkonäöstä ja suhteellisen vikkelästi, Rosiella ei ole mitään sitä vastaan. Harjaus on tottakai aina välillä ihan rentouttava juttu, mutta jossain vaiheessa tamma tekee selväksi, että nyt riitti - ja hoitajan on parasta mukautua tähän. Jalkansa ongelmattomasti nostava tyttö ei myöskään riuhdo niitä alas, vaan tekee kengittäjänkin työn helpohkoksi, eikä se myöskään ole päätynyt eläinlääkäreiden inhokkilistalle. (Meidän hevosista on tehty sellaisiakin...) Varusteet sujahtavat Rosien päälle helpohkosti, mitä nyt tamma vähän pullistelee ja nostelee päätänsä, mutta normaalitasoinenkin hoitaja selvittää nämä huimat haasteet. Pesukarsinassa Rosie käyttäytyy siivosti. Tamma on ratsuna vähintäänkin yritteliäs, taitojakin siltä löytyy, mutta yhteysongelmat ovat Rosien kanssa varsin yleisiä. Tamma ei vain aina tunnu ymmärtävän, että mitä tuo heinäkeppi selässä tahtoo ja menee vähän oman mielensä mukaan. Vaikka ratsastajasta tuntuisi, että hän antaisi maailman selvimmät avut, niin tämän tamman kanssa on silti mentävä siitä pisteestä vielä yksi askel edemmäksi; koko apupaketin, niin istunnan, pohkeen, käden, painon ja yhteistyön on oltava kunnossa, jotta Rosiesta saa kaivettua esiin kouluratsumaisia piirteitä. Se tarvitsee muutenkin pitkän alkulämmittelyn, jo senkin vuoksi, että ratsastaja ehtii silloin hakea tänään toimivat avut. Alkuun Rosie voikin olla se rautakangen lähisukulainen, mutta kun sitä jaksaa väännellä ja käännellä tarpeeksi, niin hiljalleen sisätakanen löytää tiensä rungon alle, se alkaa kaartua uran mukaan, tamma antaa itsellensä luvan rentoutua, se pyöristyy selästänsä, pehmenee edestä ja alkaa käyttää itseään niin kuin kouluratsun kuuluu. Ratsastaja ei saa häiritä sitä turhan monimutkaisilla avuilla, vaan pienet ja selkeät vain tarvittaessa toimivat Rosien kanssa ehdottomasti parhaiten. Uudet tehtävät on vaadittava siltä vasta huolellisten valmisteluiden jälkeen, sillä tamma inhoaa kaikista eniten sitä, että sieltä selästä käsin vain yhtäkkiä aloitetaan jonkin ihmeellisen taivutuksen vaatiminen, jossa heikommalla menevät pää sekä koivet ihan sekaisin. Anteeksi kliseiden kuningatar, mutta lopulta, oikean ratsastajan kanssa Rosie taipuu vaikka mihin kiemuroihin työskennellen vielä oikein mielellään. Vaihtelun vuoksi tällä perusreippaalla neitokaisella myös hypätään, jossa sen muutoin hyvin varovaiset ja pehmeät askellajit saavat uutta pontta sekä paljon lisävauhtia. Tavallisesti suhteellisen herkkäsuinen Rosie vaatii edelleenkin tasaista kättä, mutta se joutuu vatsalihasten kanssa töihin tamman pidättämisessä, sillä mikäli se saisi esteillä päättää, meno olisi vain kaahotusta puomien lentäessä matkanvarrella. Maastoillessa tamma on hieman rauhallisempi, mutta se on valpas - ja silloin, kun muut hevoset säikähtävät jotakin ja ottavat suunnaksi tallin, Rosie jää toljottamaan vaikkapa sitä pelottavaa puskaa silmät pyöreinä ja tajuaa muutaman minuutin päästä lähteä karkuun... » Kilpailut » Jälkeläiset Tropica Rosemyth on virtuaalihevonen! |
||||||||||||||||||||
| | ||||||||||||||||||||