|
|
|
|
|
|||||||||||||||||
![]() ROY ANATOMY O' POLO
» Luonnekuvaus Vaikka omistajan kotikulmilla tunnutaankin arvostavan eniten niitä kovanaamoja ja gangstereita, niin herkän runoilijapojan roolissa elävä Roope on muodostunut ehdottomasti yhdeksi tärkeimmistä nelijalkaisista. Sen isä on omassa tallissamme vaikuttava Ares! Scared One, jota voi jo hyvällä omallatunnolla kutsua menestyjäksi, eikä siro, O' Polo WBs:ssa vaikuttava emä jää sen heikommaksi. Roopelle onkin luotu pienestä pitäen kovat paineet kannettavakseen, mutta se on suoriutunut siitä hyvin, eikä arjessamme ole ongelmanpoikastakaan muutaman pienen niksin jälkeen. Roopen kanssa suurin hyve on käsittelijän rauhallisuus, sillä ori on jatkuvasti kuin lentoon lähdössä kaiken arkuutensa keskellä. Uudet asiat tuntuvat olevan sille hirveitä ja ikuisia traumoja ovat niin traktorit kuin myös puskissa piileskelevät linnut ja vastaavat villipedot, eikä olekaan yllätys, että toisinaan kaksijalkaiset ovat helisemässä - miten tämän taaperon saa edes ulos tallista ilman että se vahingoittaa itseään tai ympäristöään? Aikakaan ei ole ollut paras lääke, vaikka onhan Roope nyt hieman rauhoittunut; edelleenkään siitä ei saa mitenkään varmaa tapausta... Mikäli Roope kanssa onnistuu muodostamaan ajan kanssa vankkumattoman suhteen, niin elämä on kerralla paljon helpompaa, joskaan taival tähän pisteeseen ei ole läpihuutojuttu. Ori kun on varsin nirso seurastaan ja pienikin virhe, niin aiempi työ romuttautuu kuin viimeinen dominopalikka ja tämän moniosaisen palapelin kokoaminen on aloitettava jälleen uudelleen. Yleisesti ottaen Tropica on täynnä seinällelyttääjiä ja pukkikoneita, joten Roopen miellyttävyys ratsastuksen osalta on varsin kiva juttu! Herkkis ei kuitenkaan siedä selässänsä mitään jauhopussimaisuutta saati turhaa kovakouraisuutta, vaan Roopen itsensä kuuntelu on ehdottomasti tärkeää. Se kyllä heijastaa onnistumisen lisäksi kaikki huonommatkin hetket varsin selvästi, hetkessä rennosti pyöristynyt ori voi kaahottaa eteenpäin tuhatta ja sataa. Mikäli ratsastaja on kuitenkin yhtä herkkä kuin ori itse, niin yhteistyö pelittänee loistavasti! Kouluratsuksikin näyttävät askellajit omaava Roope pyöristyy heti sen jälkeen kun selästä käsin vain ymmärretään aktivoida takaosa ja ottaa energiaa myöskin kiinni etupään saralta. Se onkin suhteellisen reipas tapaus, eteenpäinratsastettavan sijaan pidäteltävä, mutta kuuliaisuus on korkeaa luokkaa, on täysin turha luulo että hidastamiseen pitäisi käyttää kaikki se voima mitä muskeleista sattuu löytymään. Mitä tahansa pyytääkään, niin Roope tottelee auliisti - se taipuu kiemuroille luonnostaan, sitä samaa liikettä voidaan harjoitella kymmeniä kertoja putkeen eikä missään tapauksessa protestoiminen tule kysymykseenkään. Osaavalle ratsastajalle tämä hevonen onkin unelma, sen kanssa pääsee pitkälle kunhan vain omat taidot riittävät. Esteitäkin Roope hyppää, joskin kirkuvanväriset puomit ovat toisinaan kauhistuksen aihe eivätkä jalat joka kerta selviydy toiselle puolelle ilman kosketuksia. Orille tulee vauhtia reippaasti lisää, mutta rauhalliset, toistuvat puolipidätteet rauhoittavat menoa. Maastoilu ei ole ihan Roopen juttu, varsinkin kun täällä päin ei koskaan tiedä mitä vastaan tulee, niin turvallisuussyistä puuha on jätetty vähemmälle ja sen sijaan keskitytty muihin vaihtelua tuoviin liikutusmuotoihin - Roope on helppo juoksuttaa, irtona se hyppää jos hyppää eikä kävelykoneesta tule muusia. Käsittelyä voi harrastaa missä tahansa muodossa rauhallisuuden puitteissa, jolloin Roopen mielenterveyskin pysyy paremmalla tolalla. Ori tykkää harjauksesta, kunhan lemppariharjaa eli kumisukaa heiluttelee suhteellisen tuttu tyyppi, tällöin stressaamisenaiheet vähenevät lähes nollaan ja linnut laulavat sekä aurinko paistaa kukkakedolle perhosten tanssiessa blaa blaa seli seli plöö... Kaviot nousevat näpsäkästi, eikä Roope myöskään sano mitään pahaa varusteista, mutta mikäli satulan vain heivaa sen selkään niin o-ou, poikaparka tanssii ripaskaa silmät lautasen kokoiseksi levinneiksi. Pesupaikalle herra menee kuitenkin kiltisti, se tykkää vedestä ja saattaa jopa hieman leikkiä. ;) Eläinlääkäri on taas operaatio erikseen, hermoja säästäen olisi varmasti helpointa rauhoittaa Roope, mutta hiljalleen se on tottunut näihin toimenpiteisiin yhä paremmin. Kengittäjän kanssa on vähän sama juttu. On ehkä helppoa arvata, ettei Roope ole se helpoin kuljetettava - orille kun tuntuu olevan käsittämättömän vaikeaa mennä sinne kyytiin siitä huolimatta, että kyseistä puuhaa on toistettu monenmonta kertaa kilpareissullamme. Maanittelu, rauhallisuus ja runsas aika toimivat jälleen, joskin omistaja repii kerta toisensa jälkeen hiukset päästänsä vilkuillen siinä samalla kelloa, ettei myöhästyttäisi KRJ-cupista tai laatuarvostelusta... Kilpailuissa ori on aikamoinen jännittäjä, yleensäkään se ei ole kovin seurallinen muiden nelijalkaisten kanssa - uudetkaan paikat eivät ole mieleen, joten kilpailut ovat todellakin kaksi isoa ja pahaa kärpästä yhdellä iskulla. Ajan myötä Roope on kuitenkin muuttunut helpommaksi, pitkä verryttely saa sen rentoutumaan ja radan sujumaan näinollen paremmin. » Kilpailut » Jälkeläiset » Valmennukset Roy Anatomy O' Polo on virtuaalihevonen! |
||||||||||||||||||||
| | ||||||||||||||||||||