» holst-o. Bye Rocky Mixture "Mikki" (VH-00000) » m, 167 cm, s. 10.02.2009 (VHKR - ikä) » ko tavoite Int & 80 cm - koulup. » koulutuksessa (kilpailukäyttöön 05/09) » om. hejdi, Tropica » kasv. Jenn., Bleyena WBs

© Bob Tarr, kiitokset kuvista! Klikkaa kuvat suurikokoisemmiksi.

Mikille on tuntunut olevan ylivoimaisen vaikeaa käsittää, että se on ihan totta syntynyt hevoseksi eikä hattivatiksi, ja elämässä pitäisi olla jokin muukin tarkoitus kuin juokseminen päin seiniä. Mikille on kuitenkin myös ylitsepääsemättömän vaikeaa suuttua, sillä sen lisäksi, että se on ihan älyttömän suloinen nelijalkainen, ulkonäkönsä puolesta oikea unelmavävy, niin eihän orin hellyttävyyttä voi edes sanoin kuvailla, kun se huomaa jälleen kerran saaneensa nenilleen omasta kaviosta... Tämän orin hoitajan on omattava rutkasti kärsivällisyyttä, rakkautta sekä pitkäjänteisyyttä, sillä kyllä Mikkikin hiljalleen oppii, kunhan sille jaksaa pitää samat oppitunnit yhä aikuisiälläkin kymmenen toistokerran muodossa.

Mikki on yleisesti ottaen yltiösosiaalinen pakkaus, joka ei saa ikinä tarpeekseen huomiosta! Se onkin mitä loistavin sormilihasten valmentaja, sillä mikäli hoitaja erehtyy hetkeksi lääppimään, halimaan, pusimaan - ja sitten awwh, rapsuttelemaan, oria, niin hän voi olla varma, että ihan heti ei pois pääse. Täydellisesti rentoutuva Mikki nostaa poikkeuksellisen älämölön, mikäli hoitaja koittaa luikkia karkuun parin minuutin kuluttua, joten paras tapa pitää ori tyytyväisenä on siirtyä vaivihkaa harjauksen pariin, josta Mikki ei välitä niin poikkeuksellisen paljon, mutta käyttäytyy kyllä ihan hyvin.

Jostain syystä Mikki on suhteellisen herkkä vatsansa alta, eikä anna ainakaan mielellään hoitajan sohia sinne harjalla, saati vielä vesiletkulla. Muuten orin pesemisessä ei ole suurempia kommervinkkejä, vaikka se aluksi saattaakin tuijottaa vähän pitkään pelottavaa, pitkää vetistä käärmettä, mutta hoitajan lempeä kannustus auttaa Mikkiä ymmärtämään, että ihan tosissaan, oikeasti, kyseessä on vain vesiletku. Kavioiden puhdistuksesta Mikillä on omat vahvat mielipiteensä ja käynnissä on varsin usein kausi "lälläslää-minäpähän-en-koipeani-nosta", mutta kun hoitaja muutaman kerran murisee ja tuuppaisee ponia, niin häntä livahtaa hyvin nopeasti koipien väliin. Varusteiden kanssa ei tarvitse olla edes yhtä radikaali, sillä pienestä pullistelustaan huolimatta Mikki ei ole enää mitenkään mahdoton, vaan täysin käskettävissä - jopa silloin, kun se iljettävä rautapala pitäisi hyväksyä suuhun!

Mustasta, hurrrjasta orista kuoriutuu oikea pelkuri eläinlääkärin, ja erityisesti piikkien lähestyessä. Mikki ei pidä lainkaan tästä auttavasta kaverista, vaan esittää tälle koko haaremin pelottavuuden osalta, mutta ei enää nykyään ole onnistunut säikäyttämään Brasilian harvoja lekureita. Parhaiten Mikin hoito sujuu, kun tuttu hoitaja on pitämässä siitä kiinni, jolloin eläinlääkäri saa tehdä hommansa suhteellisen rauhassa ja palkita sen jälkeen tämän herkkuja rakastavan otuksen muutamalla porkkanalla. Kengittäjän kanssa ongelmat ovat mitättömät, sillä he kyllä saavat kiskottua ne maahan muuratut koivet ylös, eikä Mikki enää sen jälkeen jaksa edes riuhtoa jalkojansa alas, mitä nyt nojaa koko painollansa kengittäjään, mutta pikkujuttuja.

Vaikka Mikki onkin älyttömän seurallinen pusipusi -hevonen ainakin meille kaksijalkaisille, niin jossain määrin sillä on jotain ongelmia muiden hevosten kanssa. Ori ei tunnu ymmärtävän, että ihan oikeasti kaverit eivät kaipaa sitä perskärpäseksi köpöttelemään perässä ihan minne tahansa. Mikki on saanut turpiinsa monta kertaa, eikä tunnu edelleenkään oppineen mitään, joten turvallisuussyistä se tarhataan yksin. Taluttaessa ori on myöskin vähän vajaamman puoleinen, sillä vaikka se kuinka yrittääkin riehua, niin yksinkertaisetkin asiat, kuten eteenpäin katsominen, tuottavat sille ongelmia. Jos taluttaja ei ole ohjaamassa Mikkiä kymmenen sentin päässä, ori varmasti kävelisi kaikessa touhotuksessaan päin seiniä tai puita, sitten törmättyään olisi hetken vähän tillintallintömpsis ja jatkaisi taas pian matkaa tehden saman kymmenen metrin kuluttua uudelleen.

Lastauksen ei pitäisi olla kokeneelle kilpahevoselle ongelma, mutta tämä pallopää tekee siitä mahdollisimman vaikeaa ja mamin arvailuiden mukaan ihan vain huvikseen. Ei Mikki oikeasti osoita mitään todellista merkkiä pelosta tai jännittämisestä, kun se lyö jarrut pohjaan ja kaivaa jalat maahan kymmenen metriä ennen ramppia, mutta pakottamallakaan sitä ei kyytiin saa. Niinpä lastaukseen on parasta varata kunnolla aikaa, sillä kun se onnistuu, ei Mikin mielenterveyttä - tai sittenkin vain fyysistä olemusta saa järkkyttää kaahailemalla. Tästä pojasta kun ei tiedä, osaako se edes pysyä pystyssä... Kilpailuissa ori on tavanomaisesti tyhjäkäynnillä aivojensa osalta, mutta ottaakin ajattelun tilalle ihmeellistä häsläämistä, joka on ehdottomasti saatava kitkettyä pois, mikäli ratsastaja meinaa selvitä hengissä radalle. Monipuoliset tehtävät sekä tarkka ratsastus luovat Mikille jotain aivotoimintaa, jolloin se voi radallakin pärjätä hyvän ratsastajan kanssa, sillä jännittäjää orista ei saa millään.

Ja selästä käsin Mikki on edelleenkin vähän hidas, ajattelematon, höpsö, mutta oikean ratsastajan alla toimiva ja jopa ihanaksi tituleerattava. ;) Oria on muistettava ratsastaa jatkuvasti, sillä mikäli sitä ei tee, esim. pitkillä ohjilla kävellessä Mikki voi ihan oikeasti törmäillä päin seiniä, kun se ei jaksa katsoa, minne on menossa. Alkutunnista on ehdottoman tärkeää herätellä ori ajattelemaan aluksi helpoilla, sitten kokoajan vaikeutuvilla tehtävillä, ja esim. nopeat siirtymiset on todettu hyväksi aivojumpaksi Mikille. Luonnostaan ori on kuitenkin notkea, herkkä ja eteenpäinpyrkivä, eikä se häslää kuin hätätilanteissa (= niissä kilpailuissa). Kun Mikin saa hereille, suorittaa se jo Int-tason ratoja ilman ongelmia, kunhan ratsastaja muistaa ratsastaa.

Esteet ja Mikki ovat yhdessä seinille sinkoileva katastrofi. Sen lisäksi, että ori innostuu hirmuisesti hyppäämisestä, se on siinä puuhassa auttamattoman huono, ja näin ollen niin ratsastaja kuin puomitkin saavat kärsiä pahalla tavalla varsin usein. Innokkaita hyppääjiä Mikille löytyy tätä nykyä paljon vähemmän kuin ensimmäisillä kerroilla, mutta mikäli joku selkään kiipeää, niin onnea - ja muistakoon jälleen ohjata ponia. Maastoillessa hurjimus on täysin itsesuojeluvaistoton, ja jossei selässä ole tarkkaavaista ratsastajaa, Mikki varmasti kävelisi leijonan tai krokotiilin välipalaksi suoraan suuhun. Maastoesteitä sillä ei kannata hypätä, eikä uittokaan suju, mutta valppaan kuskin kanssa Mikki on ihan toimiva maastoratsu.

» Kilpailut
Sijoitukset KRJ:n alaisista kilpailuista (00 kpl) ::

» Jälkeläiset
01.
02.
03.
...

Bye Rocky Mixture on virtuaalihevonen!
Bye Rocky Mixture is a sim-game-horse!