|
|
|
|
|
|||||||||||||||||
![]() REDWALD PEACHES
» Luonnekuvaus Peaches on enemmän kuin kevään ensimmäinen linnunlaulu, maailman kaunein auringonlasku tai omenapuun kukkien kauneus ollessaan samalla kuitenkin vain hevonen, josta en voi ikinä tietää kaikkea, enkä loppujenlopuksi edes pientä palasta. Vaikka tamma höristääkin korviaan, kun sen vakiohoitaja tai vaikka omistajakin saapastelee paikalle, niin sisimmällä kuitenkin tietää, että maailman täydellisimpänä hevosenakin se rakastaa oikeasti kaksijalkaisen sijaan hänen kauralta tuoksuvia kämmeniään tai vain pelkkää ruokaämpäriä. Silti aamuisin kun herää ja kävelee tamman karsinalle, on vain enemmän kuin ihanaa uskoa sen rakastavan juuri sinua siinä paikassa ja halailla pehmeää päätä kainalossa sekä painaa huulet kevyeen suukkoon samettiselle turvalle, sillä Peaches ei rakkaudenosoituksia säikähdä, vaan vaikuttaa ainakin nauttivan niistä täyden sydämen voimalla. Peaches on kaikin puolin sopivan rauhallinen, muttei kuitenkaan sillä pilattu tamma. Neidiltä löytyy omaa tahtoa, se ei ole pystyynkuollut lahna, vaan tutkiskelee iloisena päivästä toiseen maailman pieniä ihmeitä vaikuttaen juuri sellaiselta hetkessä eläjältä, joka ei turhia huomista murehdi. Tyhjäpäisyydestäkään tammaa ei voi syyttää, vaan se kuitenkin harkitsee toimiaan ollen rauhallisuudessaan myös perheen pienimpien käsiteltävissä, vaikka yltiösuojelevaisuudesta syytetty omistaja onkin vähän liian tarkka siitä, kuka saa oikoa Peachesin tuulen väärään suuntaan taipuneet korvakarvat. Tamma ei harrasta sen sorttista extreme-urheilua tarhaillessaan, että sen omasta toimesta niillä korvakarvoilla olisi taipumiseen viittaavaa tapahtumasarjaa, eivätkä Pallon (... kyllä, toisinaan Peachesia kutsutaan Palloksi; se on nimittäin hassu sana brasilialaisille tallipojille lausuttavaksi!) kaveritkaan tule nyppimään näistä naisen tärkeimmistä ulokkeista. Peaches on lähes jokaisen muun nelijalkaisen kanssa toimeentuleva tapaus, sillä sen rauhallisuus ja ikään kuin ymmärtäväisyys tekee siitä neutraalin melkein jokaisen hopottimen seurassa. Eikä Peaches järjestä show'ta taluttaessakaan, vaikka actionia rakastava salaperäinen sielu sitä voisikin toivoa. ;) Omistaja sekä tallipojat tyytynevät kuitenkin hyvin mielellään tamman rauhallisuuteen, jopa kääntyy joskus jopa siihen, että Peachesia saa hyvän omantunnon puitteissa hoputtaa hieman kovempaan vauhtiin. Kiire kun tällä maailmanparantajalla ei ole mihinkään, vaan se jää mieluusti katselemaan tallipihan "mielenkiintoisia" tapahtumia, kuuntelemaan linnunviserrystä ja vetämään sieraimiinsa muutaman henkäyksen sademetsän trooppista tuoksua. Sisään tulee kiire vain silloin, mikäli taluttaja suuttuu tai taivaat aukenevat perinteiseen brasilialaiseen tapaan kaatosateen muodossa. (Silloin muuten sataa ja paljon, joten täällä ei kannata kuivata pyykkejä ulkona.) Kun tamma itse ei ole kovinkaan kiinnostunut muista hevosista tavanomaisen uteliaisuutensa päälle, sen voi hoitaa karsinassa silloinkin, kun koko tallikäytävä edessä on täynnä aktiviteetteja. Jo yleiset järjestelyt takaavat sen, että oria ei taluteta tammojen ohitse tai päinvastoin, mutta mikäli tällainen vahinko nyt pääsisi tapahtumaan, niin pienen innostuksen jälkeen Peaches malttaa kuunnella hoitajaansa ja seisahtua karsinapikajuoksunsa jälkeen tavanomaiseen tapaan rauhallisesti paikoilleen. Harjaus rentouttaa tamman nopeasti, ja pian sen voi huomata olevan lähestulkoon unessa - niin toinen takajalka siirtyy leputusasentoon, alahuuli roikkuu ja pääpuolen suunnalta kuuluu välillä hiljaista tuhinaa. Ihan minkälainen harja tahansa kelpaa Peachesille loistavasti, eikä sillä rapsuttelijaharjaajahoitajan pärställä tai taidoillakaan ole sen kummemmin väliä. Jalkojensa kanssa raudikko ei myöskään ole nirppanokka, vaan se seisoo edelleen neljällä jalalla, sitten pyytämisen jälkeen kolmella jopa kannatellen sitä yhtä onnetonta koipeansa ihan itse, niin, että hennompirakenteisen hoitajan ei vain tarvitse pelätä selkänsä katkeamista. Turhaan Peaches ei jalkojansa alas riuhdo, vaan se on hyvin kärsivällinen ja odottaa lupaa kiltisti. Varusteidenkaan kanssa ei ole koskaan ollut kummoisimpia ongelmia pienen pullistelun lisäksi, mutta tottakai rantapallo-look kuuluu hetkittäin asiaan, ja se annettakoon ilman muuta anteeksi. Suitset sujahtavat Peachesin päähän vaikkapa aloittelijankin käsien kautta. Suurimman vihamiehen Peaches on löytänyt pesuboksista; tamma tuntuu pitävän enemmän kuivasta kropastansa, ja astelee vähän aremmin tähän tuskaisaan pieneen kopperoon, jossa joutuu vieläpä sidotuksi ja saa ihmeelliset letkut varsin usein jalkoihinsa! Suurempaa ongelmaa tamma ei kuitenkaan tästäkään puuhasta kehitä, vaan kun hoitaja malttaa antaa sille omaa aikaa sopeutua tilaan pesarissa, hommat sujuvat loppujenlopuksi ilman ongelmia. Kengittäjä pitää Peachesia oikein mukavana tapauksena sen yhteistyöhalukkuuden kanssa, eikä tamma myöskään karkoita eläinlääkäriä tiehensä ollessaan vain hieman arka. Kuljetuskoppi ei saisi Peachesia ihmisenä hyppimään riemusta tasajalkaa, muttei toisaalta myöskään laskemaan allensa, vaan pienen tutustumisen jälkeen tamma suhtautuu hyvin neutraalisti tähän jo parhaat päivänsä nähdeeseen pyörillä kulkevaan karsinaan. Vaikkeivat matkat täällä puskien keskellä olekaan aina niin rauhallisia saati turvallisia, niin Peaches selviytyy niistä ihan hyvin mieluiten kaverin ja ruoan seurassa. Kilpailuissa se alkaa höseeräämään tavallista enemmän ollen jopa vähän jännittynyt, jolloin tamma vaatiikin ratsastajalta kylmähermoisuutta ja rutiinien toistamista. Lämmittelyssä ei kannata ryhtyä opettamaan tammalle uimahyppyjä tai kuviokelluntaa, vaan mielummin pitää tehtävät simppeleinä sekä tavanomaisina, mutta tottakai jonkin verran keskittymistä vaativina. Radalla jännitys ei saa vallata komentosillan mieltä, jotta Peaches pystyy venymään parhaimpaansa. Selästä käsin Peaches ei ole enää niin automaattisen "helppo", kuin mitä se on esimerkiksi hoitaessa, mutta rauhallisuus siitä ei katoa mihinkään. Tamma voi vaikuttaa alkutunnista pelkältä kehänkiertäjältä, eikä sitä saa innostumaan pakottamalla, vaan tärkein tehtävä on motivoida neiti oikein. Alkutunnista siltä ei kannata vaatia taivaaseen kapuamista, vaan pienistäkin asioista kehuttuna Peaches alkaa hiljalleen ottaa vastaan yhä vaativimpia pyyntöjä ja venyy loppujenlopuksi, oikean ratsastajan sekä tammaa miellyttävän ratsastuksen alla liitokaviomaisiin lisäyksiin, täysin rentoihin, tahdikkaisiin kokoamisiin - ja siihen, mitä ikinä keksit vain pyytää! Sikälimikäli jos kaikki sujuu kuitenkin päin mäntyä, niin voi huomata istuvansa panikoivan, hallinnasta lähteneen Ferrarin selässä, eikä silloin ihan hirveästi ainakaan allekirjoittanutta hymyilytä. Parhaimmillaan Peaches on silloin, kun sen on annettu ensin vertyä kunnolla, ja sen jälkeen ratsastus on hyvin istuntapainotteista. Tamma kuuntelee mielellään pienimpiäkin apuja saaden yhteistyön näyttämään näin ollen hyvin helpolta, lähes saumattomalta - siihen asti kunnes näköpiiriin ilmestyy ensimmäinen este. Peaches yrittää toki parhaansa, mutta valitettavasti sen tajuntaan ei vain mahdu typerin tikkujen ylittämisen syvin tarkoitus, ja siksi radatkin jäävät varsin innottomiksi. Paljon mielummin tamman mieltä virkistetään leppoisilla sunnuntaikävelyillä selässään joko tallikissa, pikkulapsi tai vaikkapa täydellistä rentoutumista kaipaava omistaja, sillä leppoisasti eteenpäin tallusteleva Peaches on maailman pomminvarmoin poni. Ehkäpä juuri siksi rakastankin tätä hevosta enemmän kuin kevään ensimmäistä linnunlaulua, maailman kauneinta auringonlaskua tai omenapuun kukkien kauneutta. » Kilpailut » Jälkeläiset Redwald Peaches on virtuaalihevonen! |
||||||||||||||||||||
| | ||||||||||||||||||||