|
|
|
|
|
|||||||||||||||||
![]() BYE BITTER PAPAYA
» Luonnekuvaus Loppuvuodesta 2008 Tropican maille eksynyt, ja sinne tähänkin asti jäänyt tummanruunikko koulutamma Bye Bitter Papaya on kasvattajanimensä mukaisesti kotoisin pohjoisnapaseudun Bleyena warmbloodsista. On aivan turha yrittää laskea, kuinka mones Bye-hevonen tamma minulle onkaan, mutta se on suuresta lajitoverimäärästään huolimatta muodostunut allekirjoittaneen kuin myös tallihenkilökunnan yhdeksi lempiotuksista. Papayan, tai tutummin vain Popsin kanssa kun ei tarvitse käydä päivittäin niitä samoja väittelyitä tai riitoja, vaan tamma on hyvin älykäs, nopeasti oppiva ja miellyttämisenhaluinen, jolloin se on lähes kenen tahansa innokkaan tutustujan kaveri. Papayan yksi ihanimmista luonteenpiirteistä on sen rauhallisuus. Esimerkiksi kisa-aamuina, kun allekirjoittanut työntekijälaumoineen juoksee päättömänä ympäri tallipihaa ladellen suustansa saman minuutin sisään maailman kaikki tunnetut rivoudet, Poppana ei korvaansa lotkauta, vaan todennäköisesti jatkaa syömistä. Ruokaa rakastava tamma on helppo lastata pienen houkuttimen avulla, eikä se matkalla pistä pystyyn omaa talk show'nsa, vaikka heinäverkko olisi kotiin unohtunutkin. Mielummin Papayalle tarjotaan kuitenkin ruokaa matkustamisen ajaksi, sillä silloin voi olla varma, että tamman mielenrauha säilyy. Kilpailupaikoilla tamma ei muutu miksikään, vaan tarkkailee ympäristöä leppoisasti, sekä on valmis palvelemaan ratsastajaa selässään parhaimpansa mukaan. Lämmittelyssä muista hevosista vain sopivassa määrin kiinnostuva Papaya toimii useimmiten kuin radalla, joten mikäli kaikki sujuu hyvin, ei kannata tehdä merkittäviä muutoksia ennen H-hetkeä. Muutenkin nelijalkaiset eivät ole Papayan mielenkiintolistan yläpäässä, vaikka se on löytänytkin itselle muutaman kaverin. Näiden kanssa tarhailu sujuu leppoisaan ruokailun ja torkkumisen vuorottelevaan tahtiin, mutta mitään traumoja Papaya ei saa, vaikka se joutuisikin erilleen kavereistaan. Taluttaessa tamma on mukava, eikä se haikaile kuin ruoan perään jättäen toimensa kuitenkin sille haaveilu-asteelle. Toisinaan Pops saattaa jäädä hitaammanpuoleiseksi tuijottelemaan ympärilleen kuin sunnuntaisella maisemakävelyllä, mutta tämähän ei ole vaarallista, ja tilanteen saa korjaantumaan vain muistuttamalla olemassaolostaan. Käsiteltäessä Papaya ei muuta tavanomaista käytöslinjaansa, vaan se oikeastaan rakastaa koko puuhaa! Tamman kanssa on mitä mukavinta hoidella harjaaminen Brasilian lämpimän auringon alla vaikkapa vapaana tarhassa, sillä mihinkään Pops ei mene. Tamma nauttii harjauksesta sydämensä kyllyydestä, eikä sillä ole myöskään mitään kavioiden puhdistusta vastaan. Kengittäjän kanssa Papayan välit ovat kunnossa, eikä ainakaan tähän päivään mennessä tällä henkilöllä ole ilmennyt poikkipuolista sanottavaa tästä neidistä, joka seisoo hievahtamatta paikoillaan niin kauan kuin tarves vaatii. Eläinlääkärin kanssa tamma on kuitenkin hieman varovaisempi, sillä se omaa jonkinasteista piikkikammoa, ja tarvitsee rokotustilanteissa viereensä tutun hoitajan sekä paljon ruokaa. Pesuboksiin Papaya astelee suhteellisen luottavaisella mielellä, eikä tätä asennetta sovi muuttaa turhan rajulla käsittelyllä, vaan kun rauhallisesti etenee vesiletkun kanssa, ei tamma koe mitään suuria järkytyksiä ja on seuraavallakin pesukerralla yhtä yhteistyöhaluinen. Varusteet tamman niskaan voi heitellä melkeinpä puoliksi nukkuen, sillä Pops tekee homman niin helpoksi kuin vain mahdollista onkaan. Se ei pullistele kuin heppalaissa määrätyn senttimetrin verran, mitään uhittelua kuten luimimista ei ilmene ja tamman suu aukeaa myöskin ilman ongelmia kuolaimille. Pikkulapsetkin pystyvät hoitamaan tammaa, sillä vaikka se on suhteellisen isokokoinen, niin hellyyttä ja varovaisuutta löytyy kyllä, sekä omalla tavallaan myöskin huomaavaisuutta – sitä pientä elämänihmettä ei tallota kavion alle edes vahingossa. Kun saa kiivettyä ensimmäistä kertaa Papayan selkään, fiilikset voivat olla, tai ainakin allekirjoittaneella olivat hyvin sekavat; miten siitä kiltistä kullannupusta kuoriutuu hyvin hermostunut vieteri, joka ei oikein tiedä mihin suuntaan pitäisi olla menossa tai kuinka jalat tulisi asetella toistensa eteen? Papaya saattaa mennä miellyttämisenhalussaan jo liian pitkälle ja siirtyä täten stressaamisen puolelle, ellei ratsastaja ole sille tuttu ja hyvin rauhallinen henkilö. Pehmeät, selkeät ja tarpeeksi yksinkertaiset avut saavat Papayan ymmärtämään, mitä siltä todella halutaan ja toteuttamaan nämä pyynnöt parhaansa mukaan. Se on hyvin herkkä istunnalle, vielä avoimempi ylimääräisille heilahduksille tai huojahduksille, joten ketä tahansa ei selkään enää voikaan päästää. Ratsastajan on myös omattava istunnassa vakaudensa lisäksi paljon joustoa sekä ymmärrettävä oikeaoppista hevosen liikkeiden myötäystä, sillä Papayan suht korkeissa ja suurissa liikeradoissa nämä taidot joutuvat koetukselle. Kouluratsuksi kutsuttu ja koulutettu tamma tekee mielellään töitä, ja sen huomaa erityisesti leipälajinsa tiukimmissa treeneissä. Tamma liikkuu reippaasti, mikäli ratsastajan istunta vain antaa sen myöden, se kuuntelee pidätteitä ja seuraavia ohjeita toteuttaen liikkeet huolellisesti. Koska Papayan liikeradat ovat todellakin laajat, siitä löytyy näyttävyyttä niin lisäyksiin kuin myös kokoamisiin, ja erityisiksi bravuureiksi ovat nousseet piruetit näyttävyydellään ja puhtaudellaan. Mikäli tamma alkaa jännittyä, kun siltä vaaditaan enemmän, todennäköisin syy tähän on ratsastajan oma muutos istunnassaan – mitä normaalimpi pystyy itse olemaan, sitä paremmin Papaya pystyy työskentelemään. Esteillä tammaan tulee lisää vauhtia, muttei useinkaan innostumisen, vaan kauhun vuoksi... Papaya ei oikein tiedä, miten esteet tulisi ylittää ja soveltaakin niihin omia persoonallisia taktiikoitaan. Nämä loikat eivät kuitenkaan kanna sitä kovin korkeiden esteiden yli, ja tamman jalkoja suojataksemme olemme jättäneet loikkimisen hyvin vähään. Sen sijaan niin lyhyet kuin pitkät maastoreissut maistuvat sekä ratsastajalle että ratsulle hyvin, sillä Papaya pääsee näin rentoutumaan ollen samalla kuitenkin hyvin varma ja sopivan reipas ratsu, jonka kanssa voi niin kävellä viidakkopoluilla, tykitellä niityillä kuin myös käydä pulahtamassa lammessa. Maastoesteille neitiä ei kuitenkaan raahata, ja olisihan se ihan mukava juttu, näin paikallisen luonnon huomioon ottaen, että kilttiä ja ratsastajan puolesta vaikka mitä tekevää Papayaa ei ohjattaisi suoraan tiikerin kitaan. Sen verran mukava neiti se kuitenkin on. ;) » Kilpailut » Jälkeläiset Bye Bitter Papaya on virtuaalihevonen! |
||||||||||||||||||||
| | ||||||||||||||||||||