Äärimmäsen epäaktiivisesti omistajan raapustuksista täyttyvä päiväkirja on lähinä omaa silmäniloa varten - en usko, että kovinkaan moni on inspiroitunut kuulemaan Brasilian krokotiilien sielunelämästä tai Sirpan villeistä hevosista, mutta anyway, tervetuloa lukemaan omalla vastuulla!

Aiempia merkintöjä:
13.09 - Cirith <3
02.08 - Yöperhosten sielunelämää
01.08 - Brasilian kuumimmat datikset
31.07 - Kirottu Sigrid Fröed

» 13.09.2008 (by cirith)
Rakas (Tropican talli)päiväkirja,

”Leijonaa mä metsästän!” hoilasin kovaäänisesti tarpoessani tiheän pusikon lävitse. Että tuntuikin taas mukavalta heilutella viidakkoveistä pitkästä aikaa! Viuh vain ja viereinen bamburyteikkö lyhentyi mukavasti. ”Leijonaa mä metsästän! Tahdon saada Ruudun! Tahdon saada Lepistön! Enkä pelkää ollenkaan, enkä pelkää ollenkaan!”
Aikani kuljettuani ja laulettuani Amazonin tiheä kasvillisuus alkoi näyttää tutulta, jonka johdosta tiesin, että pian pääsisin perille – nimittäin Tropicaan! Siitä oli ehtinyt vierähtää tovi kun olin lopettanut oman tallini Ciarin, myynyt hevoset ja lähtenyt kuumailmapallomatkalle maailmanympäri. Ihana vaaleanpunainen kuumailmapalloni oli kuitenkin joutunut tekemään pakkolaskun Sri Lankaan, jonne olin asettunut asumaan. Eräänä päivänä srilankalaisessa vesijumpassa oli sitten käynyt ilmi, että olin suorastaan luonnonlahjakkuus kuviokellunnassa, joten nykyään kuuluin Sri Lankan kuviokelluntamaajoukkueeseen. (Valmentajani on kehunut, että raskas peppuni – joka on muuten kiinteytynyt huomattavasti ainaisen datailun lopettamisen seurauksena - tuo mukavasti syvyyttä kelluntakuvioihini. En ole ihan varma mitä hän tarkoittaa, mutta otin sen kohteliaisuutena.) Kuitenkin, ymmärrätte varmasti, että jatkuva maajoukkuetason kuviokelluminen on fyysisesti hyvin rasittavaa, joten päätin pakata tavarani ja lähteä pienelle lomalle. Hejdille en ollut vielä muistanut mainita, että tulisin Tropicaan lomalle, mutta kaipa hän sen ehtisi huomata seuraavan viikon kuluessa.
Eipä kestänyt kauaakaan, kun erään poikkeuksellisen ison kookospuun takaa paljastuivat Tropican ihanat tilukset. Pysähdyin hetkeksi paikalleni tuijottamaan näkyä ja vetämään kotoisaa hevosen- ja lannanhajua nenääni, jonka jälkeen lähdin riehakkaasti kiljahdellen hyppelemään kohti tallirakennusta. Tarhoissaan oleskelevat hevoset katsoivat minua kuin täysin kajahtanutta, jollainen en siis tietenkään itse ole, ja Hejdikin ryntäsi yllättävän vauhdikkaasti ulos toimistostaan comebackiani seuraamaan.
”Siis mitä hittoa täällä tapahtuu, mikä tuo sotahuuto on, nytkö se Amazonin kannibaaliheimo on käynyt sotajalalle, viekää ihkut heppani äkkiä talliin ja laittakaa jousipyssyni valmiiksi –”
”Hejdiiiiiiiihhhh!!!1” kiljaisin innoissani ja ryntäsin halaamaan häntä ennen kuin hän ehti väistää. Ilme oli näkemisen arvoinen, harmi että se jättiläisanakonda söi kamerani matkalla.
”Mit-mit-mitäää... Siis... CIRITH?!?!?!” Hejdi sai lopulta rääkäistyksi.
”Kyllä, minä itse!” sanoin säteileväisenä.
Hejdi tuijotti minua epäuskoinen ilme naamallaan. ”Mutta... Sinähän... Olet laihtunut!”
”Kyllä vain!” virnistin leveästi. ”Kuule, olen tässä viimeaikoina tullut sellaiseen tulokseen, että ei ratsastus kyllä oikeasti ole mitään urheilua. Katso nyt mitä kropalleni on tapahtunut, kun olen vaihtanut vakavammin otettavaan lajiin!”
”No, mitä sinä nykyään teet?”
”Olen kuviokelluja!”
Hejdi tuijotti minua hyvin pitkään hieman kummallinen ilme naamallaan. Siis kerrassaan käsittämätön suhtautumistapa, kaikkihan me tiedämme että kuviokellunta on hyvin paljon urheilullisempi laji kuin ratsastus, emmekö vain?! Katsokaa vaikka urheilullista vartaloani ja sitä upeaa, raskasta kuviokellujan takapuoltani!
”Onko sinulla nälkä?” Hejdi sitten kysyi sivuuttaen kokonaan uuden, erittäin nousujohteisen urani. Mikä röyhkimys.
”Joo! Voisin syödä vaikka hevosen”, vakuutin.
”Et kyllä yhtäkään mun heppasista!” Hejdi ärähti vihaisesti ja työnsi minut edellään sisälle Tropican tallirakennukseen.

Puolen tunnin päästä olimme mukavasti Tropican toimistossa juoruilemassa ja hihittelemässä kuin vanhoina hyvinä aikoina. Joimme kahvia ja söimme tyttöjen virallista juoruiluruokaa, nimittäin tietysti suklaata. Hejdi kertoi kaikista hevospiirien tapahtumista ja minä kerroin uudesta srilankalaisesta elämästäni. Kerroin myös, miten olin jättänyt mäntin ex-poikaystäväni Fredin jonka kanssa seurustelin vielä Ciaria pyörittäessäni, ja sille hihitimme erityisen kovaa.
”Mun täytyy sitten ehdottomasti saada nähdä kaikki sun uudet hevoset ja vanhatkin! Ja erityisesti mun kasvatit!” vaadin.
”Joo, tietty”, Hejdi nyökytteli innokkaasti. ”Ja arvaapa mitä! Mä omistan nykyään Vermillion SIN:in!”
”OI! Omistatko! Ihkua!!!!1” kiljahdin. ”Miten supermegakivaa että se sai hyvän kodin!”
”Jep! Mieti jos se olisi joutunut jonnekin – no, muualle!”
”Niinpä! Brasilialainen ilmasto on kyllä edelleen se kaikista terveellisin hevosen lihaskunnon kannalta!”
Tämä repliikkini johti hyvin syvälliseen pohdintaan hevosten treenaamisesta GP-tasolle, ja koska keskustelumme sisälsi niin vaikeita käsitteitä, en millään jaksa toistaa sitä kaikkea selitystä proteiinipitoisten kauravalmisteiden vaikutuksesta hevosen lihassolun mitokondrioiden määrään ja toimintaan hidastempoisen passagen aikana.
Keskustelumme jälkeen lähimme tallikierrokselle Tropicassa. Ihastelin usean tunnin ajan megahienoja kasvattejani Ciars Chiquitaa (”mikä nimi joku Chiquita on olevinaan, jonkun baananipäänkö meinasit tästä kasvattaa?!” kommentoi Hejdi), Ciars Captainia (”katso nyt kun sillä on vaan 37 sijoitusta, sun olisi kasvattajana pitänyt huolehtia paremmista sijoittumiseen vaikuttavista geeneistä!”), Lovejunkie CIS:ä (”on muuten uskomattoman rasittava silakkapää aina välillä, mikset kasvattanut siitä kivempaa?!”), Sleeping Sickness 54:ta (”se alkaa käydä vanhaksi jo 18,3 –vuotiaana, on kyllä huonoa tekoa nää sun kasvatit, lagaakin jo niin nuorina!”) sekä entistä hevostani Vermillion SIN:iä (”ja tää on se kaikista kamalin, siis miten ikinä sä oot opettanu sen tommosille tavoille, kato nyt miten kamala se on kun sultakin meinasi potkaista pään pois, senttikin vaan niin sun aivot leviäisi tässä tallin käytävällä jnejnejne”). Ja täytyy kyllä näin kasvattajana ja ex-omistajana sanoa, että mahtavaa työtä olen tehnyt, aivan ilmiömäisen megaupeita kaikki!
Hevosten kyyläilemisen jälkeen lähdimme tietenkin ratsastamaan, heppatyttöjä kun tässä kerta ollaan. Hejdi otti ratsukseen oman tosi söpön kasvattinsa Ticon, ja minä sain ratsastaa itsekasvattamallani Villellä. Aluksi ratsastimme ihan vaan kentällä, sillä halusin testata Villen taidot. Ja siis pakko kyllä myöntää että melkein ihan itkettää miten loistava kasvattaja olinkaan, se hevonenhan liikkui kuin ajatus! Noo ehkä ori olisi voinut liikkua oikein päin ja sekin olisi ollut ehkä hyvä jos Ville ei olisi yrittänyt heittää minua alas, mutta siis näitä minimalistisen pieniä virheitä lukuunottamatta hevonen oli kyllä täydellinen! Kentällä aikamme panostettuamme lähdimme maastoon. Pääasiassa kiitolaukkasimme tai kävelimme pitkin ohjin samalla kun juorusimme vähän lisää. Hejdi oli juuri kertomassa tosi hyvää juttua yhdestä tallipojastaan, kun eteemme hyppäsi jostakin pusikosta jaguaari.
”Räyh!” sanoi jaguaari.
”IIIK!!!” sanoimme minä ja Hejdi.
Ja se oli sitten menoa, nimittäin Tico ja Ville kääntyivät sillä sekunnilla ympäri ja lähtivät juoksemaan kohti Tropicaa todella kovaa suostuen pysähtymään vasta tallipihassa.

Tämän maastoreissumme jälkeen Hejdi halusi esitellä minulle uudet tallipoikansa, joita en ollut aikaisemmin nähnytkään. Hejdillä on kyllä silmää suklaasilmille, olivat hyvin söpöjä kaikki! Ja vielä ilmeisen hyviä työntekijöitäkin, nimittäin yksikin Adriano pystyy lapioimaan lantaa kolmella talikolla yhtä aikaa! Itse hän kutsuu sitä ”kolmen talikon tekniikaksi”. Siis wau. Ehdotin Hejdille, että hän voisi tehdä työntekijöistään turistinähtävyyden: myydä lippuja vaikkapa sadan realin hintaan lannanluontinäytöksiin. Hejdi ei ollut kyllä kovin innoissaan tästä ideasta, miksiköhän? Haluaa kuitenkin pitää kaikki tallipojat itsellään, ihme kitupiikki...
Seuraavaksi Adriano kertoi minulle, että hommat hoituvat myös yhdellä talikolla. Seuraava tunti menikin siihen, että Adriano esitteli minulle ”yhden talikon tekniikkaansa” Tropican lukitussa varustehuoneessa.

Illan tultua minä ja Hejdi lähdimme Hejdin talolle syömään, saunomaan ja juoruilemaan vielä vähän lisää, kunhan ensin olimme saaneet heitettyä Hejdin miehen pois tieltä. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen lomapäiväni täällä Tropicassa sujui oikein hyvin! Tosin sen verran pitää kai valittaa, että Hejdin lakanat ovat kerrassaan ala-arvoiset, ei sellaisissa karkeissa koppuroissa voi nukkua! Silkkilakanat ovat syvän sielunhoidon ja kauniiden kasvojen edellytys!
<3: cirith

Huomasin aamudatauksen aloittaessani olevani hieman väsynyt, enkä jaksanut miettiä edes syytä, sillä se muistui varsin nopeasti ilman aivotoimintaa mieleeni: Sirppa sattui kirjautumaan messengeriin yhdentoista maissa ja jatkoi saarnaansa perhosista. Enkä jaksanut kuunnella, joten siirryin nopeasti "näkyminen muille offline-tilassa" - profiiliin ja jatkoin luonteiden naputtelua virtuaalihevosilleni kitaten samalla kurkustani alas noin kahdeksantoista kuppia vihreää teetä. Samalla huomasin myöskin KRJ:n kalenterin päivittyvän, joten oli hirmuisen kiireinen copypaste - urakka saada varmasti kaikki bittiponit kilpailemaan! Jaksoin jopa vinkata tästä Cirithille, ja kisattuamme ehdimme suunnitella vielä muutamat virtuaaliholsteinvarsatkin.

Kello sattui olemaan jo puoli neljä, ennen kuin lähdin tallille päin (enhän koskaan unohdu istumaan koneen eteen!). Pojat tekivät ihan kivasti töitä, sillä ennen lähtöäni olin tietenkin kailottanut megafonin avulla purevani jokaista laiskottelijaa takapuolesta ja ripustavani sen jälkeen roikkumaan sukukalleuksistaan kattolamppuihimme. Tuloksen ollessa loistava, huomasin, että olen mahtava kiristäjä ja sitä pitäisi harrastaa useamminkin.

Päätin haluta ratsastaa Artulla, joten sain sen vikkelästi kuntoon laitettuna kentälle - ori oli ihan kiva, vaikka se aluksi riepottelikin minua ympäri kenttää leikkien jarrurikkoista pikajunaa. Laukanvaihdoissa kahdeksikolla se toimi kuitenkin oikein näppärästi, johtuen tietysti loistavasti ratsastajasta, joten sitä kautta valmistauduin henkisesti kiipeämään Kookoksen selkään.
"Tuokaa Kookos", ilmoitin kuin presidentti surunvalittelunsa. Kokosin voimiani vielä muutamalla täydellisellä piruetilla Artun kanssa, ennen kuin ravailin täydellisessä peräänannossa olleella orilla muutaman ison ympyrän ja loivan kiemuran.
Kookos oli hirveä. Se häsläsi minkä ehti, koki hauskaksi säikkyä estetolppaa ja lennätti minut kerran jos toisenkin kentän pohjamutiin. Ei naurattanut liiemmin, mutta tästä viisastuneena päätin siirtää neidin treenauksen pojille. Hahhah!

Jaksoin ratsastaa vielä Rubin, käydä katsomassa aamuyöstä syntynyttä varsaa (jonka myöhemmin nimesin Ticoksi) ja jopa laittaa ruoat ihan itse valmiiksi - pojilla riitti vielä hommia niin liikutuksen kuin karsinoidenkin puhdistamisen merkeissä, joten ajattelin auttaa hieman, jotta aikataulu ei tekisi täydellistä sivuluisia ojan pohjalle tai Amazonin syövereihin. Itse ruokien jakamisen pojat saisivat kyllä itse hoitaa, sillä minä uppoaisin jälleen pehmeän sohvan syövereihin ja tietokoneen ääreen kertoen Sirpalle, kuinka hieno Arttu olikaan ja kuunnellen sitä yöperhoshömpötystä.

» 01.08.2008
Brasiliassa oli sitten päättänyt sataa, joten heräsin jo PUOLI SEITSEMÄLTÄ hirveään ropinaan.
"Voi nakkinaama Marco pidä mulle seuraa ku en voi dataa ku sitte mun hieno tietokone menee rikki jos ukkone iskee!!111"
"Dataa vaan, haukotus, mä tahon nukkuu, ostan sulle uuden jos se menee rikk... kroohpyyh."
"Oi kiitti kulta pusipusihalihali!"

Avasin pikkuisen konekultani ja surffailin ensitöikseni tutkimaan myytäviä hevosia kirjautuen samalla messengeriin - Sirppakin sattui olemaan hereillä, sade varmasti häirinnyt hänen (tarvitsemia) kauneusunia, joten ajankuluksi aloitimme kiivaan keskustelun banaanipirtelöistä (ja niistä myytävistä hevosista sekä miehistä).
Sirppumuhveli sanoo (6.37):
"ARVAA MITÄ??!??!? Mun viinirypäletarha on aika täynnä viinirypäleistä ni kävin hakee sieltä viinirypäleitä ja sitten teiltä banaaneja ja sekotin ne ja tein pirtelön ja se oli hyvää! =))"
Heidi-rakas sanoo (6.37):
"Mun banskut?!??!?!?!?? Varas! >:("
Sirppamuhveli sanoo (6.38):
"Äläs nyt, kuka on varastanu mun viinirypsyi?"
Heidi-rakas sanoo (6.39):
"Eri asia. Niin katopas muute, http://farmi-nakki.la, eikös ookki iiiiihania hevosii? <3_________<3"
Sirppamuhveli sanoo (07.00):
"Oooh lääh tahon ton ruunikon tankin awws iiiihana <3<3 tuijotin sitä parikyt minsaa =)"
Heidi-rakas sanoo (07.01):
"Huomasin. Mut hei, plää plää plää plää...."
... plää plää plää plää.
Sirppamuhveli sanoo (10.31):
"Mutta nyt mun täytyy lähtee ratsastaa ihana Ami ei, nähään sitten kolmelta maastoesteradal?"
Heidi-rakas sanoo (10.33):
"Joo <3 mäki meen treenaa Haahkapaksukaisen kaa. <3 moip!"

Pojat olivat tietenkin laiskottelemassa taukohuoneen sohvien perukoilla, joten tiukan kurinpalautuksen jälkeen mielialani oli jo laskusuuntainen - oli vain sellainen "byäääh!" - olotila. Orjuutin Fernandoa pistämään minulle Haahkan valmiiksi (toiminta oli kerrankin nopeaa!) ja sen jälkeen lähdin pienisuuren kullannuppuni kanssa kentälle. Ajattelin käydä rääkkäämässä maastoesteitä Haahkan kanssa, vaikka lopputuloksesta ei olisi kyllä mitään takeita! Meinaan, pojat varmastikin muistavat hyvin sen uuden estekaluston kohtalon, kun hyppäsin vähän Haahkalla...
Kaikki sujui alusta asti tietenkin upeasti - Haahka ei missään nimessä esittänyt komeaa ravia ympäri kenttää kun olin nousemassa selkään, se oli tietenkin oikein rauhallinen vaikka kohtasimmekin matkalla radalle suuuren kilpparin. Ja hypyt olivat loisteliaita niin radalla kuin kentälläkin - en voinut vastustaa kiusausta harjoitella jumppasarjoja tällä monsterilla!

Sitten vietin pari tuntia kartanolla pohtien ankarasti, millä hevosella lähtisin Sirpan kanssa hyppelemään maastoesteitä. Ja kuin pelastukseksi, Sirppa kirjautui heti minun jälkeeni messengeriin ja vietimme jälleen mukavan, mutta sensuroidun juttutuokion. Päädyin loppujenlopuksi nappaamaan itselleni Daisyn, vaikka saisi jälleen nähdä, että mitä siitäkään tulisi - meidän diivammehan tulee loistavasti toimeen likaisessa viidakossa!

"Moikka."
"Daisy persilja sun kanssa. LOPETAAAAAA!! Ai moi!"
"Eikös mun pikkuinen Tobyliini oo aika ihanan kiltti?"
"Joo tosi, Daisyki on nii rauhalline että.. se tykkää tästä maastoilusta ai helsinki mitä tää tekee? Jos mentäis vaa ni päästään täält poiski", murahdin kiukkuisesti Daisyn nähtyä muurahaisen ja hypättyä tasajalkaa neljään eri ilmansuuntaan yhtä aikaa.
Sitten me hyppäsimme sitä rataa. Toby jäi mahastaan kiinni noin joka toiselle esteelle ja Daisy keksi mitä kummallisimpia syitä olla hyppäämättä - oli muurahaista, tiikeriä, leijonaa, kumikrokotiilia, pandaa ja käärmeitä, mutta tamman kannalta valitettavasti se vain joutui pinkomaan niiden esteiden yli. Hahhahhhaa. Meillä ei kyllä ollut mitenkään rentouttava reissu, mutta palailimme sitten Tropican maille - Cirith oli päättänyt haluavansa kokeilla jotain minun hevostani. Punnitsin jo oikein mukavia ehdokkaita mielessäni! :D

Mutta Ciri valitsi itse Hantin - se oli kuulemma söpö. Ja mikäs siinä, ori tarvitsi liikutusta, joten nappasin vielä itselleni Pikun - eikun koulua treenaamaan! Sirpalla oli aika kova työ saada Hantti liikkeelle, minä taas harjoittelin toisessa päässä Pikun kanssa laukanvaihtoja, jotka sujuivat oikein hyvin. Mutta meni se Hanttikin hienosti loppuvaiheessa, enkä voinut moittiakaan Sirppaa mistään edes pienessä mielessäni - tarkkailin kuitenkin tiukasti, jotta saisin matkittua hänen hyviä ominaisuuksiaan GP-luokkien voittamista varten, vaikka kyllähän se muutenkin onnistuu...

Cirith taisi pitää Hanttia ihan kivana, mutta lähti sitten kotiin päin Tobaccollaan jättäen minut ihan yksin treenaamaan hirmuista kaakkilaumaani! Tai siis, pojathan niitä liikuttivat, minä siemailin shampanjaa, kunnes totesin, että olimme aikataulusta jäljessä, joten pitihän poikia auttaa huolehtimalla lempivarsastani Renkusta.
"Renkkupenkkunen, onko kankkunen, lallatilaa...", hoilailin niin että koko Brasilia kuuli kävellessäni pikkuisen tammavarsan kanssa ympäri pihaa. Oli niin kuuma, etten jaksanut todellakaan lähteä viidakkoon, sillä eksyminen ja näin ollen matkan pitkittyminen olisi ollut varmaa, joten reitti oli lähinnä piha-persikkapuutarha-banaanipuu-tallintakanaolevapuska-tarha. Oikein mielenkiintoista.

Pojat tekivät hommia ihan mukavaan tahtiin, joten vuorossa oli toimistodatausta - Cirithiä ei näkynyt messengerissä, mutta olen varma, että hän oli vain feikki-offline-tilassa, sillä emmehän me voi jättää käyttämättä yhtään datausminuuttia! Ja hupsista heijakkaa, mitenkäs taas vierähti muutama tunti... =)

Illemmalla ratsastin vielä Veeralla koulua maneesin suojissa sekä hyppäsin Sialla (huomaattekos, esteistä on tullut hittilaji). Veera meni oikein kivasti, vaikka alkutunnista kokeilikin maannuolijan uraa lönköttäen eteenpäin etupainoisena nojaten ohjiin, Sika sen sijaan kaahasi aika kovaa ja pudotti jokaisen puomin, joten Billy sai olla aika ahkerasti nostelemassa niitä. Kerran taisimme jopa päästä ilman pudotusta yli, olin siksi varsin ylpeä Siasta ja se saikin tallissa extrahyvän harjauksen (koska en ollut hoitanut sitä itse noin kuukauteen, omantunnontuskat pakottivat).

Ja arvatkaapa mitä tein sitten? Taisinpas datata ...............

» 31.07.2008
Brasiliassa valjennut aamu (vaiko päivä? Heräsin kahta ja puolta minuuttia vajaa kymmenen, koska mieheni alkoi tökkiä minua) oli varsin kaunis: kymmeneltä lämpöasteet olivat kivunneet jo hellerajan yläpuolelle, linnut lauloivat, eikä villipetojakaan näkynyt. Keittelin siinä aamunettisurffauksen (eli siis etsin uusia hevosia erityisesti saksalaisilta farmeilta, päivitin virtuaalitallia ja mesetin Cirithin kanssa sopien yhteisen maastoestehyppelyretken tälle päivälle) ohessa kupillisen teetä, vilkuilin kartanoni ylellisistä ikkunoista luksustallipihalleni, jossa pojat hääräsivät askareitaan ihan ahkeran näköisesti - ja uuulalaa, liekö kuumuuden vuoksi, Fernandolla ei ollut edes paitaa! ;)

Sen jälkeen, kun mahani alkoi näyttämään Stop - merkkiä sille teenryystämiselle, koin ihan järkeväksi lompsia tallille. Yllätyksekseni vain Julius veti sikeitä satulahuoneen perillä, joten sen jälkeen, kun olin megafonin avulla ärjynyt hänet hereille, jatkoin matkaani tyytyväisenä toimistoon tutkimaan päivän ohjelmaa. "Mitäs kettua?! Voi vatun hattivatti!" murahtelin kiukuisasti; näköjään joku muu oli tehnyt sen päiväjärjestyksen minun tultua hieman (...) myöhässä paikalle. "Niin mitä muru?" Marco tuli tietenkin lohduttamaan. Vuodatin siinä sitten surullisen elämäntarinani, ennen kuin tein pari kätevää muutosta ohjelmaan - minähän en Sipeen tänään koskisi!

En ehtinyt ratsastaa kuin Taran ennen maastoestereissua, sillä Sirppa tuli vähän etuajassa tallipihaamme arvoisan Ami einsä kanssa; enkä voinut ymmärtää tätä hevosvalintaa. Sirppa oli muutama päivä sitten vuodattanut pitkän masennustarinan Ami ein hyppytaidoista ja nyt aikoi raahata sen maastoesteille. Jaahas. Niin, siihen Taraan palaten, sain sen valmiiksi hoidettuna Billyltä, joten ei muuta kuin kentällä selkään - tamma meni muuten tietysti hirmuisen hyvin, mutta silloin kun treenasimme laukkapiruettia, päätti Sirppakin tulla mukaan treeneihin sillä kirotulla Ami eillään. Herkkänä hevosena Taran piruetti meni ihan pilalle. :( "Ai jaa etkö osaa ratsastaa tota kaakkia ku yks pikkunen Ami ei saa sen hermoheikoks?" Sirppa vielä irvaili. "Turpa tukkoo, mä mietin nyt mun maastoesteheppaa", mutisin takaisin antaessani Taran kävellä loppukäyntejä pitkin ohjin.

Pitkän (eli kahden sekunnin) harkinnan jälkeen päädyin pieneen Kianaan, sillä tamma ei ollut päässyt pitkään aikaan esteille ja se ei ainakaan heittäisi minua selästä. Passitin Marcon laittamaan muruseni kuntoon ja jatkoin Sirpan kanssa juttutuokiotamme. "Nii hei onhan sulla se Sigrid Fröedin vaimikälie kirja mukana ku siinähä oli niitä hyviä molekyylitason neuvoi?" tiedustelin toinen suupieli kovasti nykien. "Jooo! Kato tää kertoo et pukkilaukka viidakossa ilman satulaa on luottamusta nostattavaa et kokeillaanko sitäki tän hyppimisen jälkee?" Ja siinä vaiheessa Ami ei sai tarpeekseen ja heitti pienen pukin. "Ai persilja mikä tätä kaakkia vaivaa voi munakas!!11"

Kun olin päässyt Kianani selkään, me kävelimme viidakkopolulla kuunnellen intiaanien soittamaa tamburiinimusiikkia ja lauleskellen leijonanmetsästyslaulua (sitä minkä Fröbelin palikat on tehnyt). Sirpalla oli toisinaan vaikeuksia Ami ein kanssa sen hyppiessä tasajalkaa ja välillä tanssien kolmen jalan tangoa - ja koska olen oikein kiva, nauraa räkätin niin, että Kianakin melkein pelästyi. Matkallamme übermaastoradalle vastaan tuli vain yksi krokotiili, jonka karkotimme kovalla kiljumisella. Ami ei ei tykännyt siitä ja Kianakin protestoi; pikkuiset mammanmussukkatammamme ottivat kunnon kiitolaukkakisan, mutta sehän oli vain hyvää lämmittelyä! =)

Siellä maastoesteradalla oli kivaa, koska kiljuin jihaata ja paukutin Kianaa eteenpäin. Tammanen hyppäsi oikein kivasti, vaikka olikin mennä nenälleen jatkuvasti - se ei meitä haitannut, vaan koppotikoppotikopotii! Yksi este meni kuitenkin aika huonoon kuntoon, koska Sirpan megasuojattu Ami ei rysäytti sen päälle. Se ei kuitenkaan haitannut ja seuraava sujui oikein hyvin! Päätimme yhdessä lähteä hyppyreissumme jälkeen vielä Ciariin maistelemaan suklaamansikoita, ja olihan minun päästävä katsomaan huippukasvattimme Tropica Arielin viimeinen kuntotila. ;)

Ariel-mussukka oli tietenkin hyvävointinen. Mutta mitä Ciarissa mukavalla juttutuokiollamme tapahtui, en ehkä tahdo kertoa. Me juttelimme. =)

Tropicassa piti alkaa heti ratsastamaan heppoja: otin Siwin ankaraan koulutreeniin, tammamammaa kun pitää treenata aktiivisesti seuraavaa KRJ:n laatuarvostelua varten. Muutaman päivän loma oli todellakin tehnyt tehtävänsä, Siwillä oli energiaa vaikka kuinka ja sain käyttää kaiken tahdonvoimani saadakseni sen edes tekemään yksinkertaisia väistöjä. Eikä tappelutuskastumistani auttanut yhtään se, että Billy veti hienoja lisäyksiä samaan aikaan maneesin toisessa päädyssä Mandariinilla. :( Mutta onnekseni meillä meni Jackin kanssa hyvin! Orin laukanvaihdot paranevat kerta kerralta!

Iltapäivän aikana liikutin vielä Toryn juoksuttaen ja Pikun ratsailta. Kummatkin pojat yllättivät minut niin iloisesti (= otin kaiken kunnian itselleni), joten päätin pitää loppupäivän vapaata. Adios, amigos!
rakkaudella hejdi