|
|
|
|
|
|||||||||||||||||
![]() BYE MYTH MARINE
» Luonnekuvaus Herkkähipiäisenä taiteilijasieluna tunnettu Myrtti etsii vielä ihmistänsä, joka pystyisi ravaamaan sen jatkuvasti vaihtelevilla aaltopituuksilla. Helposti loukkaantuva, mutta toisaalta äärimmäisen yrittelijäs tamma vaihtaa mielialaansa kuin tuuli suuntaa tai trooppinen käärme väriä, emmekä ole tähän päivään mennessä löytäneet mitään logiikkaa neidin ajatuksista, vaan Myrtti elää todellakin hetkessä, tunteiden ja mielialojen pohjalta. Kun kaikki menee hyvin, en voisi kuvitellakaan vaihtavani Myrttiä mihinkään muuhun hevoseen, mutta taas tammamaisina, tai pikemminkin myrttimäisinä hetkinä tamma on jo saamassa karkoitusta koko kirotusta Brasiliasta vaikka Japaniin... Tamman mielestä kaiken pitäisi mennä sillä viisiin, kuin siitä tuntuu, eikä se ole aina niin helppoa kuin miltä kuulostaa. Myrtti on todellinen kuuhunkurkottaja, pilvillä tanssija, sille eivät riitä pienet hyvät jutut, vaan kaiken pitäisi olla ehdottomasti täydellistä eikä virheitä sallita. Mikäli tammaan saa kuitenkin muodostettua luottamussiteen, niin alkaa se hiljalleen paljastaa kiltin tytön puoltansa, jota ruokkii pitkä hoito- ja rapsuttelutuokio. Tamma pitääkin oikeasti huomiosta, ehkä se vain yrittää karkoittaa "heikot" aluksi tiukasti luimimalla. Pidemmälle Myrtti ei kuitenkaan mene, hampaat pysyvät omassa suussa ja kaviot maassa. Tai, muiden hevosten kohdalla en ehkä menisi vannomaan näin. Myrtti tahtoo olla selvästikin se johtaja, jota muut kunnioittavat, pitävät oikein kuningattarenaan, ja on aika hyvin onnistunut saavuttamaan tämän aseman. Oreille hyvin usein pitkät haistatteleva Myrtti ei ole sen parempi kaveri samaa kauniimpaa sukupuolta itsensä kanssa edustaville nelijalkaisille, vaan luimii, vinkuu ja kiljuu, mikäli nämä uskaltautuvat edes kymmenen metrin säteelle Myrtti-neidistä silloin kun on ruoka-aika - tai oikeastaan milloin muulloinkaan. Tamman taluttaminen onkin vähän vaivalloista, kun saa koko ajan katsella ympärilleen, että eihän mistään ilmansuunnasta löydä toista otusta jonka kimppuun neiti voisi hyökätä. Muuten se käveleekin ihan kiltisti, vähän ehkä kierrellen ja kaarrellen, narun päässä. Myrtillä on paljonkin sanottavaa siihen tapaan, jolla hoitajat sitä yleensä käsittelevät. Tammalle ei millään kelpaisi suurpiirteinen huitelupuhdistelu pölyharjan kanssa, vaan sen herkkää kroppaa tulisi hieroa kevyin ottein edeten neliösenttimetrin verran tunnissa ja omistaa tietenkin kaikki huomio vain ja ainoastaan Myrtille. Se melun määrä, jonka tamma onnistuu aiheuttamaan silloin kun se ei ole tyytyväinen, on sanoinkuvaamaton, mutta onneksi se ei mene tätä äänekästä protestointia pidemmälle, vaan jää hyvin nopeasti murjottamaan kuin kaimansa Tylypahkassa. Harjauksen suhteen kannattaakin olla suhteellisen varovainen Myrtin herkän kropan takia ja kavioiden puhdistus tulee suorittaa hyvin rauhallisesti Myrtin ehdoilla; jalka nostetaan jos nostetaan, sitähän ei riuhdota ylös vaan se pyydetään. Jos tahtoo säilyä jonkinlaisissa väleissä Myrtin kanssa, ei satulaa saa vain lätkäistä sen selkään kuin joku tumpelo, vaan on oltava hyvin hienotunteinen ja kuunneltava Myrtin sanomisia. Tamma kyllä luimii jokaisessa mahdollisessa tapauksessa, mutta se seisoo kuitenkin ihan hyvin paikoillaan rauhallisen hoitajan käsittelyssä eikä jaksa pyöristyä kuin rantapalloksi siinä vaiheessa kun kummasti kutistunut vyö olisi saatava kiinni. Kuolaimiakaan ei saa missään nimessä tunkea kylmänä Myrtin suuhun väkivaltaa käyttäen, vaan se avaa leukaperänsä sen jälkeen kun hoitaja on tätä kiltisti maanittelemalla puoli vuosisataa pyytänyt ja sitten elämä taas hymyilee yhteiselon vallitessa oikeassa rauhanlaaksossa. Eläinlääkärin on oltava Myrtin mielestä suoraan mafialiigojen sydämestä saapunut pinkki ufo, oikea pahuuden kätyri joka on tullut hirveiden piikkiensä kanssa myrkyttämään tämän pienen viattoman kullannupun. Alkuun tuimeasti luimiva ja steppaava tamma rauhoittuu kuitenkin pian huomatessaan tulijan ihan kivaksi tapaukseksi, ja suo tälle hörökorvansa, kunhan saa tästä vain heti palkinnoksi mamilta oikein ison ja pullean porkkanan. Hetkittäin Myrtti jatkaa taas vastustelevaa linjaansa, mutta niin kuin kengittäjänkin kanssa, ei se tapa tätä käsittelijää, vaan jossain vaiheessa toimenpiteitä tamma jopa nuokkuu puoliunisena ketjujen varaan painonsa laskevana käytävällä. Vesi on juttu, joka kaivaa Myrtistä esiin innostuneisuutta. Vaikka tamma katsookin sateisina syyspäivinä kuravellitarhaansa pitkän nenän kautta, niin helteillä viilentävät suihkut ovat sille oikein mukava ja aina kelpaava juttu. Vesiletkun paine ei saa tietenkään olla liian kylmä, eikä tämä märkä loiskuva aine saa palelluttaa pientä mussupussua ihan kokonaan, mutta tällaiset pikkuseikat unohtaen, malttaa Myrtti käyttäytyä pesukarsinassa oikein asiallisesti, ja muutaman kerran se on innostunut naapureidensa tapaan loiskuttelemaan oikein kunnolla. Tällöin vedet lentävät harvinaisen usein komeassa kaaressa omistajan päälle, mutta mitäpäs siitä kun pieni Myrtti on iloinen. Jos tamma osaisi puhua, se varmasti valuttaisi muutama metri ennen kuljetuskoppia koko traagisen elämäntarinansa taluttajan harteille. Niinkin kammottava asia kuin lastaus saa Myrtin käsittelyssä vielä ihan uudet mittapuut, sillä ainakaan minä en ole pitkän ja kurjan elämäni aikana tavannut vielä yhtään niin draamakuningatarmaista kaakkia kuin Myrtti on ennen lastausta. Tamman mielestä elämä on tosi sucks juttu sillä hetkellä, kun hoitaja nykii sitä narusta eteenpäin ja toinen vielä harrastaa tökkimistä takamuksen kanssa, eikä se ole lainkaan hullumpi näyttelijä esittäessään, kuinka kamalasti häntä nyt pelottaa. Oikeanlaisella napakkuudella, kärsivällisyydellä ja lopulta päättäväisyydellä Myrtin saa kyytiin, jonka jälkeen se matkustaa ihan säädyllisesti. Kilpailut ovat astetta jännittävämpi tilanne myös hoitajalle ja ratsastajalle, mutta Myrtille tätä ei saa näyttää. Tarkasti ratsastajaa kuunteleva tamma osaa kyllä seota alkulämmittelyssä, mikäli sitä siltä oikein kerjää tekemällä selässä ihan mitä sattuu ihan millaisilla tavoilla tahansa, mutta toisaalta, kotitreenin tapainen rauhallinen ja asiantunteva ratsastus löytää Myrtistä rentoutuneemman puolen, jonka kanssa on hyvä mennä esittämään vaativimpiakin liikkeitä tuomaristolle. Kesken radankaan ei saa hypätä pupu pöksyyn, vaan parasta, mitä Myrtin kanssa voi tehdä, on olla rauhallinen ja rohkaiseva, sillä tämä fiilis tarttuu helposti tammaankin, ja silloin se kykenee venymään parhaimpaansa. Olettaen tietenkin, että neitiä silti ratsastetaan. Ensimmäisten askeleiden aikaan selästä käsin Myrtti vaikuttaa todellakin omalta, diivamaiselta ja jäyhyltä itseltänsä, mutta sen koneisto tarvitsee vain aikaa lämmetäkseen. Selässä on toki tehtävä oikeita asioita oikeaan aikaan, mutta on vain ihan turhaa toivoa, että viikon loman jälkeen Myrtti jaksaisi ihan heti paneutua työntekoon. Sen mielestä on paljon mielenkiintoisempaa tarkkailla ympäristöä, ottaa pieniä kohtauksia ja nauraa sydämensä kyllyydestä, kun ratsastaja alkaa hiljalleen muuttua punaiseksi kuin tomaatti siellä selässä. Onkin vedettävä pehmeä raja, jonka ylittämisestä tammalle seuraa tiukkaa työskentelyä. Eikä sitä tähän voi pakottaa, vaan pehmeät, mutta silti oikeita asioita vaativat avut ovat tie onneen. Olisi tietenkin ollut suuri pettymys, että hienosta koulusuvusta polveutuva tamma ei kykenisi jo luonnostaan taipumaan koulukiemuroihin, liikkumaan oikein päin elastisesti ja rennosti sekä omaksumaan uusia liikkeitä. Myrtti on kuitenkin ollut paljon enemmän kuin ikinä uskalsinkaan haaveilla, sillä silloin, kun tämän tamman mielialan saa viritettyä työskentelytaajuudelle, siitä paljastuu ihan uusia puolia. On ihmeellistä ratsastaa hevosella, joka lisäyksissä tuskin koskettaa maanpintaa, kokoaa monta sataa kiloa painavan massiivisen kroppansa pelkän istunnan kautta ja osoittaa tyytyväisyyttään tukeutumalla kevyesti kuolaimelle avaten mielensä kaikelle uudelle sekä paljon muuta - onnea kun on hankala vangita pulloon tai kirjaimiin, sillä jos joku sen keksisi, sitä hajuvettä myytäisiin enemmän kuin mitään muuta. Myrtti onkin oikealla hetkellä oikean ratsastajan alla oiva kouluratsu, mutta se ei todellakaan tee tätä kaikkea itsekseen, vaan tahtoo selästä paljon hellää tukea. Repimällä ja potkimalla tamman saa vain jännittyneeksi ja hermostuneeksi sekä siirrettyä sen keskittymisen ratsastajan vastusteluun, joten yhteistyön voimaa ei voi kuin korostaa Myrtin kanssa puuhaillessa. Bravuureinaan loistokkaita sulkutaivutuksia sekä passagea esittävä tamma jaksaa hyvinä päivinä harjoitella vaikkapa maailmanloppuun asti, mutta koska ikuisuuskaan ei ole pysyvää enää tässä maailmassa, niin silloin kun ei suju, on parempi lähteä tuulettamaan mieltä esimerkiksi maastopolkujen puolelle. Tamma ei ole varmajalkaisin maastoratsu hössöttäessään ja häseltäessään sekä melkein pyörtyessään aina hetkittäin kauhusta sekä kaikesta turhasta, mutta kun selässä ei sen suuremmin huolehdi, kyllä Myrtti saa jalkansa jotenkuten oikaistua. Mitään laukkakilpailuita tamma ei koskaan tule voittamaan siveellisen ja rauhallisen liikkumistapansa vuoksi, mutta sen kanssa voi kyllä pitää hauskaa hypäten pieniä esteitä niin luonnon kuin maneesinkin puolella. Neiti koikkelehtii puomien yli hyvin varovaisesti, mutta vaikuttaa pitävän puuhaa ihan kivana vaihteluna. Tämä tamma onkin se, joka vei sydämeni eikä sitä ole palauttanut - siksi hetkittäin tekisi mieli huutaa tunteettomana roistona Myrtille pää punaisena ja posahtaen, mutta siinä on sitä jotain joka on laajentanut valloitustaan pikkusormesta koko käteen. » Kilpailut » Jälkeläiset Bye Myth Marine on virtuaalihevonen! |
||||||||||||||||||||
| | ||||||||||||||||||||