|
|
|
|
|
|||||||||||||||||
![]() MOUSSE MS
» Luonnekuvaus Siihen aikaan, kun minulla oli vielä rinnallani rikas mies, lihava shekkivihko ja taskut täynnä käteistä, saapui meille Tropicaan meidän ensimmäinen MS-kasvatti Muska, joka ei tosin ole viimeiseksi jäänyt, vaikka minut ihan köyhäksi tästä tammasta kiskottiinkin. Jälkikäteen sen hinta on ihan helppo ymmärtää, mutta silloin joskus hontelo ihan eksysissä ympäri tallipihaa vaappunut pitkäkoipi Muska ei vaikuttanut ideaaliselta, saati hintansa arvoiselta kouluratsulta vaan pikemminkin hirven ja murmelin risteytykseltä. Tamma kehittyi hyvin hitaasti, vielä nelivuotiaana se oli ihan hukassa jalkojensa paikka, mutta odotus taidettiin sitten loppujenlopuksi palkita yhdellä maailman parhaista hevosista. Muska on vielä nykyäänkin auttamattoman kömpelö ja vähän hontelon oloinen tapaus, jonka perässä saa juosta harva se päivä hengenpelastajan roolissa, sillä tamma on mestari saamaan itsensä vaikeuksiin. Järki ei sen päätä pakota alkuunkaan, vaan Muska taitaa elää pelkän tunteen ja fiiliksen voimalla, joka siivittää sitä sinne minne tuuliviirimäinen mieli tahtoo. Toisinaan tamma on mitä ystävällisin, kivoin, helpoin, rauhallisin ja mukavin, mutta sitten löytyy päiviä, jolloin mikään ei suju ja elämäntehtäväksi muodostuu vain muodonmuutos sitruunaksi happamasta ilmeestä päätellen. Tamma on loistava tarttumaan mielialansa myös hoitajaan, sillä huonoina päivinä se on myös raivostuttava, eikä saa hoitaja varmastikaan hymyilemään, ja toisin päin, kun elämä sujuu niin se sujuu kummallakin. Hoidettavana Muska ei ole ainakaan tylsä ikiliikkujan roolissansa. Sille on sula mahdottomuus käsittää, että paikallaan seisominenkin on mahdollista ja jopa sallittua, joten useimmiten harjaus sujuu sitä rataa, että tamma kipittää karkuun ja hoitaja alkaa muuttua yhä myrtsimmän näköisesti seuraten sitä samalla kun hikihelmet pukkaavat jo kasvoille. Kiinni sitominen rajoittaa Muskan liikkeitä, mutta siltikin hoitajan tulee olla hyvin tarkkana, sillä tamma talloo uskomattoman helposti tämän varpaat tai liiskaa seinän ja itsensä väliin, vahingossa tietenkin. Jalkojen nostaminen on Muskalle jo sen kammottavan koordinaatiokyvyn vuoksi vaikea homma - en ole ikinä tavannut vaativan tason hevosta jolle kolmella jalalla seisominen olisi vaikeampaa kuin omistajan kahvinjuonti. Satulalle tamma ei irvistele, itke tai sano päivää, mutta suitsiminen on oikea murheenkryyni; Muskan mielestä maailmassa ei voi olla mitään inhottavampaa kuin suun avaaminen kylmää metallipalaa varten, joten se heittää päänsä ylös ja kieltäytyy laskemasta sitä sieltä. Jos hoitaja niin ovelasti sattuu tuolin avulla kiipeämään samalle tasolle, niin yhtä suuri ongelma on tamman suun avaaminen. Tungit sen suuhun kymmenen sormea tai et yhtäkään, ei se aukea - laulelit tai et, niin eipä aukea edelleenkään. Herkut ovat paras tapa houkutteluun, mutta kärsivällisyydellä kuolaimet saa suuhun ilman niitäkin. Tammalla ratsastamisen voisi luokitella kuuluvan extreme-urheilulajeihin, sillä koskaan ei todellakaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Ei Muska ilkeä ole, yritä tahallaan mitään pahaa, mutta varsinkin alkutunnista se ei vain osaa katsoa jalkoihinsa ja kompastuu niihin tuon tuostakin. Ratsastajan onkin laitettava Muska heti töihin, mahdollisimman monipuoliset tehtävät saavat sen keskittymisyksikön heräämään aivojen perukoilla ja pienet siniset ukot työntämään järjenrattaat aivomapista Ö A:han. Tamma on tavallisesti hyvin reipas, mutta toheloi silloin herkästi, eikä keskittyminenkään pysy aina yhdessä asiassa, joten missään nimessä ei saa jättää ratsastamatta, vaan siinäkin vaiheessa, kun Muska on jo rentoutunut ja ratsastettu paremmin avuille, on edelleen muistettava pyytää sitä nostamaan niitä koipiansa. Jos ja kun Muskan energian saa kanavoitua oikein, siitä kuoriutuu jo kiva kouluratsu, jonka kanssa työskenteleminen on mukavaa neidin suuresta työmoraalista johtuen. Se ei jätä tehtäviä puolitiehin, jos ratsastaja niitä vain oikein osaa vaatia suoritettavaksi, ja joka kerta yrittää parhaansa. Muska ansaitseekin suurimmat tsemppipalkinnot ikinä, ja sen sekä ratsastajan kova yritys ja yhteistyö palkitaan aina toisinaan kilpailuissa. Tamma on siellä vähän virkeämpi ja saattaa vaikuttaa kävelevältä katastrofilta lämmittelyalueella, mutta tästä on turha hämääntyä. Loistavat lisäykset, hyvät kokoamiset ja erityisen lennokkaat laukanvaihdot löytyvät tammasta oikein kaivettuna niin kuin kotonakin. Matkat eivät ole este kilpailuihin lähtemiseen, sillä Muska on mutkaton lastata ja kuljettaa. Esteiden hyppääminen Muskalla on kivaa, vaikkei tamma siinä puuhassa kovin hyvä olekaan. Pienet jumppasarjat ovat kuitenkin oivia koordinaatioharjoituksia, jotka ovat toimineet tamman kanssa hyvin. Harjoittelemmekin niitä aina välillä, ja reipas, mutta käsissä pysyvä Muska tuottaa ratsastajalleen varmasti paljon kivaa jos tämä on kyllin uskalias ja rohkea antaakseen tamman päästellä aina välillä. Maastoillessa se ei ole se varmajalkaisin tapaus, mutta rauhallisella tahdilla kuljettuna neiti ei kompastele kovinkaan paljoa ja on mitä mukavin heppa sunnuntaiköpöttelyyn eksoottisissa maastoissamme villipetojen ympäröivänä. Joskus tammaa kylläkin saa oikein ajaa pois sieltä tiikerin luota... Eläinlääkärit eivät ole jostain kumman syystä kovin ihastuneita piikkikammoiseen Muskaan, joka sellaisen nähdessään hyppää seinille ja toisinaan myöskin lähistöllä majailevan lääkärihepun varpaille. Se on kuitenkin helpohko kengittää, mikäli sattuu vain pystyssä pysymään; siksi kengittäjän työskennellessä tallissa pitää olla hyvin rauhallista, jotta Muska ei löydä mitään mielenkiintoista seurattavaa ja häseltämisen aihetta joka voi johtaa kengittäjän kuolemaan. Pesukarsinassa tamma on hieman epäileväinen, mutta silti ihan käsiteltävissä. » Kilpailut » Jälkeläiset Mousse MS on virtuaalihevonen! |
||||||||||||||||||||
| | ||||||||||||||||||||