|
|
|
|
|
|||||||||||||||||
![]() AMARN MINNIE
» Luonnekuvaus Minnie on sellainen, miltä se näyttääkin. Iso ja lempeä jättiläinen, joka on perinyt luonteenpiirteensä viimeistäkin piirua myöten emältään, josta pidän itse kovin. (Mikäli olet hyvä yhtälöissä, voit varmasti päätellä, että minä pidän Minniestä. Miksi muuten olisin ostanut sen?) Tamma on omalla tavallaan myös hevoseksi ihan viisas, se ajattelee aina ennen tekojaan, ja pääkopankin pohdinnat ovat terveenpuoleisia. Toisinaan neidin koko on kuitenkin pieni hitaus, mutta koska sen ruumiinrakenteeseen kuuluu olla tuhti (ei se ole heinämaha, ei se ole läskipylly!), Minnie saa myöskin olla sellainen. Kömpelyyttä siitä ei sentään löydy juuri ollenkaan ja ehkä hitauskin on vain harrasta ajattelua ja pohdintaa, jotta käsittelijä ei missään nimessä vahingoitu! Tamma ei välitä juuri muiden hevosten seurasta, vaikka se onkin löytänyt muutaman ihan hyvän kaverin isosta hevoslaumastamme, joiden seurassa on ihan kiva jakaa päiväheinät. Minnie ei kuitenkaa ole missään nimessä dominoiva, vaan asettuu mieluummin syrjään - vasta vakavissa tilanteissa neiti pitää omia puoliaan, jonka jalon taidon se myös osaa. Taluttaessa Minnie sopii kelle vain, neiti rikkoo ennakkoluulot syöppöydestä. Vaikka sillä onkin iso maha, se syö vasta sitten kun saa luvan. Pesuboksissa hoitajan on käyttäydyttävä maltillisesti, jolloin Minniekin malttaa vain seisoa paikoillaan. Vedestä se ei kuitenkaan erityisemmin pidä. Hoidettaessa Minnie on yleensä puoliunessa ja tiirailee aina välillä toisella silmällä ympäristön tapahtumia. Tamma on kuitenkin jokseenkin arka äkkiliikkeille, joten sen seurassa on muistettava käyttäytyä niin, että maltti on matkassa. Muuten neidille saakin sitten tehdä mitä vain ja kenen tahansa toimesta, se on eläinlääkärille, kengittäjälle kuin harjaajallekin kiltti ja yhteistyöhaluinen. Minnien jalat nousevat helposti heti pyydettäessä, mutta satuloidessa tavataan usein ongelma, että vyö ei mahdu kiinni. Useimmiten haetaan vain pidempi versio vedoten Minnien pullisteluun, sillä omistaja ei vain kertakaikkiaan suostu myöntämään, että hänen tammansa masu voi olla hieman iso ja kasvaa jatkuvasti ilman orien toimeenpanoa. Suitsien suhteen Minniellä ei ole sen kummempaa ongelmaa, mitä se nyt joskus nostelee päätänsä vähän korkeammalle, mutta sen saa kyllä helposti alas. Ratsuna Minnie yllättää ulkonäkönsä puolesta - se ei ole iso ja jäykkä jyrä, vaan miellyttämisenhaluinen ja osaava, tosin joskus vähän liiankin rauhallinen... Mutta ainakin voi olla varma, että Minnie ei tee mitään omituisia spurtteja, joissa kuski voisi vaikkapa päästä maistelemaan tannerta! Askeleiltaan neiti on näyttävä, eivätkä ne ole itseasiassa kovin pahat kuskillekaan, kunhan niihin vain tottuu. Ja notkeuskin on oikein kivalla asteella, vaikka Minnieltä saakin joskus pyytää sitä vähän voimakkaammalla jalalla, eikä tamma tästä pistä pahakseen - se on ensin herkistettävä, jonka jälkeen ratsataminen hoituu mainiosti istunnankin avulla. Kuumenemista neidissä ei tapahdu koskaan, joten mikäli vauhti ei ole neutraalia, sitten se on hidasta. Minnie ei kuitenkaan toimi GP-ratsun lailla ihan jokaisella selässähillujalla, vaan sitä on myös osattava ratsastaa. Vaikka tamma ihan kuskiaan miellyttääkseen kaartaakin sen kaulansa nätisti jo alkuverryttelyssä, niin mikäli hommat jättää vain siihen, huomaa tunnin lopussa köpöttelevänsä käsiin nojaavalla etupainoisella hirvellä. Silloin kun Minnieltä vaatii asiat loppuun asti, se suorittaa erityisen hyvin laukkatehtävät - pirueteista on tullut paljon kiitosta, liekö tamma perinyt ne isältänsä. Esteitäkin voidaan hypätä, mutta ei mitään järkyttäviä korkeuksia: kun Minnie on tankki, emme edes viitsi rasittaa sen pikkuruisia jalkoja suurilla uroteoilla eli esimerkiksi kahdeksankymmenen sentin esteradalla, mutta puomiradat sujuvat hienosti! (Ihmettelen joskus puomiratojemme jälkeen, että miksi Minnie ei ole esteratsu, mutta tajuan sen sitten, kun nostan yhden ristikoista kolmeenkymmeneen senttiin.) Maastoillessa tamma on varma ja rauhallinen, eikä se säiky edes Brasilian villipetoja, mikä on toisaalta vähän huono juttu, sillä tamma saattaa kuvitella kuuluvansa niiden ruoaksi. Aika arvattavastikin Minnie on helppo kuljettaa sekä mukava kisaratsu, sillä se ei juuri stressaa, vaan möllöttelee kopin kyydissä kuin olisi tarhassa ja kilpailuissa uudet hevoset eivät kiinnosta käytetyn hammaslangan verrankaan. Lämmittelyssä on suositeltavaa pyytää reipasta eteenpäinliikkumista, sillä toisinaan radalla Minnie jää vähän raskaaksi - mitään erityistä syttymistä siinä ei tapahdu, mutta koska kotonakin tehty perustyöskentely on vankkaa, se kelpaa hyvin myös kilpailuissa. » Kilpailut » Jälkeläiset Amarn Minnie on virtuaalihevonen! |
||||||||||||||||||||
| | ||||||||||||||||||||