|
|
|
|
|
|||||||||||||||||
![]() MAD-ROID SIN
» Luonnekuvaus Hevosalalle suuntautuessani luulin, että saisin pysyä mahdollisimman kaukana yli kaiken vihaamistani rääkyvistä lapsista, mutta kappas kummaa, kun minun tuurillani Tropicaan marssi sellainen kauhukakara nelijalkaisena jota voisi verrata päiväkodin pahimpaan gangsteriin, joka ei tietenkään koskaan, saati missään tilanteessa ole suostunut jäämään tossuni alle. Pahin juttu alunperin Maraksi kutsutussa, sitten Mäntiksi muotoutuneessa orissa on kuitenkin se, että ihan itse ja vapaaehtoisesti sen ostin vielä silloin pienen valtameren pelkästä ihastuksesta kuolaten, ja voi sitä riemun päivää kun kasvattaja Sonoko suostui Maran meille myymään! Ihastus vaihtui järkytyksen kautta vihastukseen sinä hetkenä, kun pikkuorin kaviot koskettivat uuden kodin maaperää, vaikka se kyllä syötävän suloinen olikin hetken hämmennyksen vallitessa. Vanhemmille oreille se teki heti selväksi, että talon nokkimisjärjestys oli vaihtunut, eikä herra ole tänäänkään johtajan paikaltansa pudonnut, vaikka haastajia riittää kovin, eikä muutama muu ori osaa häviötänsä myöntää. Mara-Marakatti pitää tiukkaa jöötä aamusta iltaan, aamuruokinnasta alkaen ja valojen sammumiseen illalla loppuen, jolloin ei ole itsestäänselvyys, että ori ymmärtäisi jättää kukkoilunsa vain muille hevosille. Maran kanssa puuhailevat henkilöt joutuvatkin asettamaan niitä samoja rajoja yhä uudelleen tälle villipedolle (johon mama on ihan in love mutta kukaan muu ei ymmärrä tätä kantaa). Muut hevoset eivät todellakaan ole Maran kanssa best friends 4eva -linjalla, mutta muutaman rauhallisemman ja alistuvan nelijalkaisen kanssa se tulee ihan hyvin toimeen ja saa niistä passiivista seuraa pukkilaukoille ympäri tarhaa, erityisesti silloin, kun olisi tarkoitus hakea nämä vilpertit sisälle. Narun päässä vähintäänkin reippaasti kulkeva Mara tykkää tehdä mitä kummallisimpia lenkkejä mitä kummallisimpiin paikkoihin, ellei taluttaja ole tiukkana pitkän piiskan ja orin suussa olevan ketjun kanssa; ilman näitä herraa ei varmastikaan taluteta. Hoitotoimenpiteiden aikana Maraa voi ihan hyvin kutsua Mäntiksi, eikä osuvampaa nimeä voisikaan sille olla. Se ihan vain piruuttansa maistelee kavioita puhdistavan hoitajan takapuolta, eikä varmastikaan nosta koipiansa ilman tappeluita, tai vähintäänkin riuhtoo niitä alas parin sekunnin välein. Ori kuopii maata, paukuttelee seiniä, narskuttelee kaltereita luimien samalla tiukasti sekä viuhtoen hännällänsä pahemmin kuin hyvin toimiva tuulivoimala härvelinsä lapoja, joten kaiken tämän vuoksi, hoitajan turvallisuuden vuoksi ori kannattaa sitoa kiinni. Silloin sen protestoinnit pienenevät vaarattomiksi, vaikkeivat kyllä ole yhtään äänettömämpiä. Erityisesti vyön kiristäminen ja kuolaimien tunkeminen orin suuhun saavat sen äkäiseksi, mutta varustaminen ei itsessään ole kovin vaikeaa, jossei tästä välitä. Harjaaminen sujuu samoilla linjoilla. Voi sitä eläinlääkäriparkaa, jonka kutsumme Maran kanssa tekemään töitään! Ori esittää tuhman hevosen käsikirjan opettamat niksit A:sta Ö:hön niin etu- kuin takaperinkin ja vähintään kahdeksan kertaa, eikä ole harvinaista, että eläinlääkärimme ovat eronneet vakipestistänsä meillä Maran jälkeen... Kengittäjien kanssa ori osaa olla sentään vähän siivommin, vaikkakin piristää jalassa roikkujan työpäivää muutamalla napakalla riuhtaisulla ja potkulla. Veden kanssa pässiysaste on hieman heikompi, mutta ei Mara pesulle mene nyt riemusta kiljuen kahdella jalalla tanssien, korkeintaan vain ilkeästi riehuen. Peseminen itsessään ei ole niin suuri ongelma, kunhan orin saa aluksi rauhoittumaan. Ja vaikka voisin luetella tuhannen ja yhden syyn vihata Maraa, niin sen karmean ihanan loistokkaan täydellinen ratsastettavuus saa sydämeni takomaan rakkauden kultaisia siteitä sekä jättämään muutaman lyönnin väliinkin ihan ihastuksesta kaiken sujuessa aina välillä hienosti. Varsinkin alkutunnista Mara kyllä keskittyy ratsastajan apujen vastustelemiseen, typerään niskurointiin ja ihmeellisiin tempauksiin, mutta jos sille näyttää heti kaapin paikan, niin se yllättävän kiltisti alkaa koota itseään, ottaa takasia alle, pyöristyä, nousta ja kevetä edestä sekä muuttua alun kuurosta luupäästä oikein herkäksi ja miellyttäväksi, vaikkakin edelleen ratsastajalta paljon tarkkuutta vaativaksi kaveriksi. Orilla on tuomareiden kehumat elastiset askeleet, joita se venyttää hyvin oikein pyydettynä, joka saa olla ihan reipas käsky, sillä pieni kutittelu tuntuu jäävän vain jonnekin matkalle sieltä ratsastajan istunnan seutuvilta orin aivoihin. Mitään potkunyrkkeilyä ei kylläkään tarvitse harrastaa, sillä siitä Mara vetää herneen nenään ja todellakin menee, joten loppujen lopuksi, ratsastajan on vähän kokeilemalla etsittävä oikeat avut Maran kanssa, ennen kuin yhteistyö lähtee luistamaan - ja sittenhän se todellakin luistaa. Tosin esteillä harmonista yhteistyötä on etsinyt vaikka kuka onnenonkija, mutta Maran kanssa sitä ei ole koskaan löydetty, vaikka on kuinka yritetty ja kaivettu. Ori ei ole koskaan ymmärtänyt typerien puomien ylityksen ideaa ja ottaakin ilon irti sivuloikilla, ohituksilla ja näppärillä "hyppäänpäs-mutta-enpäs-sittenkään" -huijauksilla, joiden äkkinäisyys voi lennättää varomattoman kuskin selästä. Maastoillessa ori on sentään hieman vähemmän kurittomampi, mutta enkeliä siitä ei saa kirveelläkään. Ratsastajan on oltava jatkuvasti valppaana, mutta Maralle on hyvä antaa irrottelutilaisuuksia vaikkapa meren huuhtomilla rannoilla, joilla se tykkää jopa polskia! Silloin näkee ne harvinaiset hörökorvat tämänkin kurpitsapurpitsan päässä. Kilpailuihin mennään Maran kanssa pelon- ja jännityksensekaisessa mielentilassa; koskaan ei voi tietää mitä se saa päähän, miltä tulee näyttämään muiden silmissä tai mikäköhän on fiilis sitten illemmalla sängyssä maatessa päivää purkaessa. Useimmiten Mara on samanlainen kuin kotona, ja se on mahdollista ratsastaa suunnattomasta mielenkiinnosta ympäristöä kohtaan huolimatta rennoksi ja kuuliaiseksi, jolloin radat sujuvat hyvin. Huonompaa vaihtoehtoa tuskin tarvitsee edes mainita... Kuljetus ei ole sen suurempi ongelma, vaikka toisinaan ori hieman lastausta epäileekin. Porkkana on kuitenkin mamin salainen ässä hihassa, joka toimii aina! » Kilpailut » Jälkeläiset Mad-Roid SIN on virtuaalihevonen! |
||||||||||||||||||||
| | ||||||||||||||||||||