» holst-o. London Callin' SIN "London" (VH-55545) » rn, 170 cm, s. 31.10.2007 (VHKR - ikä) » ko GP, re 100 cm - koulup. » kilpailukäytössä (29 KRJ-sij.) » om. hejdi, Tropica » kasv. Sonoko D., Evergrey

© Bob Tarr, kiitokset kuvista! Klikkaa kuvat suurikokoisemmiksi.

London on sellainen ori, jonka sydämensä kanssa kerran puolellensa voitettuaan kantaa sitä samaa lippua ikuisesti jokaisella taistelu- ja valloitusretkellänsä. Niitä retkiä sillä kyllä riittää, ori ei ole ihan yhden tamman jäbä, vaan juoksisi mielellään naisissa vähintäänkin jokainen perjantai viikonlopun kunniaksi, lauantaisin jatkaakseen tätä linjaa, sunnuntaina masistellessaan alkavaa rankkaa viikkoa, maanantaina pahimmassa angstissa kieriskellen, tiistaina jo edellistä paremman päivän kunniaksi, keskiviikkona on aika pitää hauskaa koska puolet on jo mennyt, torstaina odotellaan viikonloppua ja vähän pohjustellaan sitä, sitten perjantaina se viikonloppu alkoi ja sen kunniaksi uusi nainen... Hoitajat yrittävät vähän hallita Londonin himoja taluttamalla sen hyvin kaukaa tammat kiertäen ja ketjunaru suussa. Muutenhan Londonin taluttamisessa ei ole mitään ongelmaa, joten tätähän ei voi tulkita ilkeydeksi, vain miesmäiseksi ominaisuudeksi.

Harjaa heiluttaessa kannattaa vähän tarkkailla tallin yleistä elämää ja aktiviteettia, lähinnä sitä, että tuoko joku onneton papu paikalle toisen hevosen, tai edes kuljettaa sen Londonin ohi. Ori vallan riemastuu tästä, varsinkin jos kyseessä on viehättävä leidi, mutta myös muille oreille kukkoilu onnistuu mainiosti. Tätä aktiviteettia pyritäänkin välttämään, mutta useimmiten kaiken pahan varalta London hoidetaan käytävällä parilla narulla kiinni sidottuna, jolloin se seisoo rauhallisesti paikoillaan ja vain tyytyväisenä nauttii saamastansa huomiosta. Kunhan hoitaja ei ihan kasseille asti mene harjansa kanssa, niin London ei jaksa edes protestoida mitään ja nostaapa se jopa jalkansakin siivosti ylös herrasmiehen tavoin! Myöskään satuloidessa ei tapahdu pullistelua ja pientä luimimista suurempaa reaktiota, ja suitset sujahtavat Londonin päähän helposti.

Ja vie tämä teinityttöjen Edward Cullen kouluradoille yleisön eteen, niin charmikkuus saa kirsikan kakun päälle. Yleisestikin ottaen jo massiivisuudestaan ja suurista liikkeistään johtuen London on näyttävä kouluratsu, mutta silloin kun se tuntee ratsastajan pienen jännityksen lihaksissaan, ehkä käsien tärinän ja yleisön tapittavat silmät sekä aplodit, löytyy orista yksi vaihde lisää, erityisesti intohimon ja rakkauden kohdalta. Koulukiemurat eivät kilpailuissa ole koskaan olleet Londonille vaikeita toteuttaa, mutta alun hyvään tunteeseen ei saa selän puolella tuudittautua, vaan löytää sopiva keskitie kontrollin ja vapauden välissä, jolloin kultaisimmat mitalit päätyvät Londonin tuomina kotiin. Matkustaminen on orille jo tuttua puuhaa, ja vaikka se ensimmäisillä kisamatkoilla epäröikin, niin nykyään lastaus sujuu moitteettomasti, eikä ori järjestä matkan aikana turhia kohtauksia, jotka saattaisivat heilauttaa omistajan herkkää mielenterveyttä.

Oikeissa käsissä herkkä kuvaisi adjektiivina Londonia varmasti parhaiten ratsuna. Se ei ole ehkä se vaativin hevonen, josta taitavin tyyppi löytää täydellisyyden, vaan jokaisessa meissä on omat vikamme ja sellaisena London on minulle täydellinen. Ori on kevyt suusta, se ottaa itsenäisesti takaset allensa, pyöristyy selästään, taipuu sisäpohkeen ympäri pitäen pienellä kontrollilla takaosansa toivotulla paikalla - ja tämän jälkeen Londonilta voikin lähteä vaatimaan mitä vain. Se on ehkä hieman jäykkä sulkutaivutuksissa, mutta kärsivällinen verryttely saa orin ja ratsastajan löytämään itsestään ratsukkona uusia ulottuvuuksia, ja puhtaina sekä lennokkaina säilyvät vaihdot sarjoissa ovat usein kehuttuja. Hypätessä kouluratsastuksen kiemurat jäävät tältä herralta siltä samalta istumalta taakse ja se keskittyy paljon mielummin kaahottamiseen - eivätkä ne laukat vaihdu enää niin sujuvasti, vaan esteille tullaan vielä toistaiseksi nimeämättömässä askellajissa ja ne ylitetään useimmiten sivuloikilla. Tätä liikkumismuotoa London ei kuitenkaan harrasta maastopoluilla, vaan niillä siitä löytyy rento, mutta reipas ja varmajalkainen puoli. Selkään uskaltaakin istuttaa vähän aremmankin, kunhan matkaseurana on joku vanha ruunanluuska.

Herrasmies on vähän irvistelevämpi tapaus toisin kuin idolinsa Edward eläinlääkärin kanssa. Olen pitkän pohdinnan jälkeen tullut siihen tulokseen, että London pelkää eläinlääkärin piikkeinensä imevän sen verensä osalta ihan kuiviin, joten on oikeutettua, että se hieman säpsyilee tämän toimia sekä mulkoilee epäilyttävän epämiellyttävästi. Houkutus pieneen käytösmuistutukseen näykkäisyn osalta olisi varmasti Londonilla suuri, mutta tähän mennessä se on hillinnyt itsensä niin hyvin, että joku on aina tosi ylpeä ja palkitsee heppansa sen rakastamilla herkuilla... Kengittäjän kanssa Londonilla ei ole kovin suuria ongelmia tavanomaisen "nostaako-jalkaa-vaiko-eikö"-pohdinnan lisäksi, ja kun sille antaa pedikyyrin ajaksi tekemistä esimerkiksi syömisen muodossa, niin kengittäjällä ei pitäisi olla kovin tukalia oltavia. Eikä sitä koe myöskään Londonin pesijä, sillä ori toivoo vähintään tunnin suihkuttelua vesirakkautensa vuoksi.

» Kilpailut
Sijoitukset KRJ:n alaisista kilpailuista (29 kpl) ::
05.01.2009, Roxbury, Vaativa B, 5/30
07.01.2009, Skurvash, Vaativa A, 2/64
09.01.2009, Leighton, Intermediate I, 3/40
10.01.2009, Roxbury, Vaativa B, 1/30
11.01.2009, Roxbury, Vaativa B, 2/30
15.01.2009, Leighton, Intermediate I, 4/40
16.01.2009, Roxbury, Grand Prix, 7/50
17.01.2009, Roxbury, Grand Prix, 1/50
17.01.2009, Evergrey, Kür Intermediaire I+ 2006, 7/50
21.01.2009, Roxbury, Grand Prix, 1/50
23.01.2009, Mix Dressage, Grand Prix, 6/50
23.01.2009, Skurvash, Intermediate I, 7/67
23.01.2009, Skurvash, Grand Prix, 1/50
24.01.2009, Isilme, Vaativa B, 8/70
19.02.2009, Gotham WBs, Intermediaire II, 4/70
22.02.2009, Cisben, Grand Prix, 1/60
23.02.2009, Gotham WBs, Vaativa A, 1/60
24.02.2009, Cisben, Grand Prix, 6/60
26.02.2009, Gotham WBs, Vaativa A, 2/60
27.03.2009, Holdgate Farm, Grand Prix, 4/40
29.03.2009, Rowland Trakehners, Grand Prix, 1/50
31.03.2009, Holdgate Farm, Grand Prix, 1/40
18.04.2009, Devilish Dressagemasters, Grand Prix, 6/60
19.04.2009, Devilish Dressagemasters, Grand Prix, 3/60
19.04.2009, Cubic Dressage, Grand Prix, 2/40
20.04.2009, Cubic Dressage, Grand Prix, 3/40
22.04.2009, Marceille, Grand Prix, 2/50
22.04.2009, Cubic Dressage, Grand Prix, 6/40
23.04.2009, Cubic Dressage, Grand Prix, 3/40

» Jälkeläiset
01.
02.
03.
...

» Päiväkirja
 ~ 20. maaliskuuta 2009
Valitettavasti arkemme täällä Brasilian maaperällä on juossut eteenpäin hirmuista vauhtia jättäen osan Tropican suuuresta hevoslaumasta omistajan huomionpuutteeseen. :( Londonin olen osakseen sen sopeutuvaisuuden ja kiltteyden vuoksi joutunut lykkäämään pitkiksikin ajoiksi Fernandon ratsastettavaksi, mutta tänään sain vihdoin revittyä aika tälle kullannupulle, ehkäpä jo senkin vuoksi, että sen tauko kilparadoilta on venynyt liian pitkäksi.

Päätin hoidella Londonin itse, vaikka aikaa siihen tuhrautuisikin vähän enemmän kuin tiukka aikataulu mielellään antaisi periksi; omistajan sydän veti kuitenkin hra täydellisyyden luo, joka tosin piti oikein hauskaa tarhasta hakemisen aikana... Vaikka kuinka houkuttelin ja maanittelin Londonia antautumaan kiinniottamisen uhriksi jopa maasta nyhdetyn vihreän, ehkä vähän kuihtuneen, ruohotupon avulla, niin ori itsepintaisesti väisteli minua korvat silti ilkikurisesti hörössä - ja lopulta jouduin antautumaan ja kiljumaan rakkaalle miehelleni, että tulisiko hän ottamaan heppani kiinni.

Hoitotoimenpiteiden aikana meillä ei ollut sen suurempia yhteistyöongelmia, ja London vaikutti nauttivan poikkeuksellisen pitkästä rapsuttelu- ja halihetkestä. Se otti myöskin varusteet niskaansa ilman ongelmia, ja niinpä lähdimme sulassa sovussa kohti maneesia. Ainoa erimielisyys syntyi Paten karsinan kohdalla, kun London olisi välttämättä halunnut jäädä keikistelemään tälle toiselle orille... "Ala tulla mursu" -naurahdus toi kuitenkin ratkaisun tähän ongelmaan.

Fernando oli tainnut tehdä Londonin kanssa poikkeuksellisen hyvää työtä, sillä ori puhkui minulle ennennäkemätöntä innostusta! Se kolisutteli kuolaimia suussaan, ei olisi jaksanut millään pysyä paikoillaan, mutta toisaalta totteli komentoa ja lähti heti luvan saatuaan reippaasti eteenpäin. Alkukäyntikierrokset menimmekin suhteellisen vauhdikkaasti, mutta kun kokosin ohjat käteeni, malttoi London jäädä kuuntelemaan seuraavaa pyyntöä; jo tästä huomasi, kuinka paljon entistä kuuliaisempi, mutta samalla innokkaampi se oli!

Lämmittelyssä London liikkui oikein kivasti, käytti takapäätään sekä selkäänsä entistä paremmin ja pyöristyi varsin nopeasti etsien tukea kädeltä. Sellaisella hevosella oli helppo lähteä treenaamaan sulkutaivutuksia, jotka London selvitti notkeammin kuin ikinä ennen, pysyen täysin rentona ja tyytyväisenä. Itse näytin varmastikin kärpäsimurilta istuessani orin selässä monttu maahan asti valahtaneena, mutta onneksi London ei tästä välittänyt, vaan oli aivan täydellisen mahtava! <3

Jälleen kerran sai huomata, kuinka se oma rakas poni jaksaa yllättää jälleen kerran. Extrakehuineen ja -porkkanoineen London pääsi loppuratsastuksen ja hoidon kautta jatkamaan tarjoilua. Sekä Fernandolle välitin kehut hyvästä työstä sekä myöskin pyynnön jatkaa työskentelyä Londonin kanssa!
  ~ hejdi

London Callin' SIN on virtuaalihevonen!
London Callin' SIN is a sim-game-horse!