|
|
|
|
|
|||||||||||||||||
![]() LACRIMOSA
© Henni K. » Luonnekuvaus Kaikesta tamman kiltteydestä huolimatta se ei ole pikkulasten hevonen, sillä Lakun persoonaan kuuluu myös jonkinasteinen arkuus, joka ei varmastikaan tykkää hyvää ympärillä hyörivistä, kiljuvista ja lääppivistä muksuista. Asiantunteva, lempeä ja selkeä hoitajan käytös ovat kaiken A ja Ö, sillä silloin Lakukin voi tuntea olonsa turvatuksi eikä sen tarvitse olla koko ajan varpaillaan tutkimassa ympäristöä suuren pelon vallitessa. Ajan kanssa tammaan oppii tutustumaan yhä paremmin löytäen siitä uusia puolia sekä muodostaen pitävän ystävyyssuhteen, mutta joillakin kemiat eivät vain kohtaa Lakun kanssa. Tämä ei ole sinällänsä vakava juttu, tamman kanssa voi puuhata siitä huolimatta ihan normaalisti, mutta jotta se venyisi vielä tuuman verran pidemmälle esimerkiksi suorituksissaan kouluradalla, on selästä löydyttävä henkilö, jota tamma tahtoo oikeasti miellyttää. Lakua on vähän vaikea tulkita - monen vuodenkaan jälkeen en ole löytänyt vastausta siihen, pitääkö tamma huomiosta vai ei. Se on varsin rauhallinen harjauksen aikana, saattaa lepuutella takastaan, mutta silmät eivät ikinä mene kiinni ja tietynasteinen valppaus säilyy jokaisessa tilanteessa. Laku nostaa jalkansa varsin nätisti, kunhan se ensin ymmärtää mitä pyydetään - eikä hoitaja saa turhaan hoputtaa Lakua silloin kun se pohtii, että mitä siltä odotetaan, vaan kyllä tamma yrittää ymmärtää ja tottelee samantien kun hoitaja lempeästi, LEMPEÄSTI, liu'uttaa kättänsä tamman jalkaa pitkin. Varusteet eivät tuota sille minkään laatuluokan ongelmia, vaikka vyötä kiristäessä mahan koko muuttuukin rantapallomaisempaan suuntaan, joten ennen selkään nousua on ihan hyvä tarkistaa vielä satulan paikallaanpysymisen tila. Tamma on omasta mielestäni ehkä vähän liian raskas ja hidas ratsastettava, mutta aremmalle henkilölle se sopii varmasti hyvin, sillä Laku ei missään nimessä pudottaisi ratsastajaa tahallaan maahan, vaan kantaa tätä turvallisen varovaisesti eteenpäin. Tamman liikkeet rajoittavat sen koulutason alle GP:hen, eikä sen kokoamisastekaan ole järin mairitteleva, mutta kilpailuissa tuomareilta on sadellut paljon pisteitä hyvästä yleisvaikutelmasta, liikkeiden huolellisuudesta, täsmällisyydestä - ja lainkaan itseäni kehumatta (... =)), yhteistyötämme on kehuttu. Joinakin päivinä kotona tätä ei kyllä uskoisi, sillä lyhyellä pinnallani varustettuna on niin turhauttavaa treenata Lakun kanssa, kun se ei vain tunnu tajuavan, mitä haluan - mutta useimmissa tapauksissa saa katsoa vain omaan napaan, sillä pitkät piuhat hidastavat Lakun ymmärrystä varsinkin silloin, kun avut eivät ole niin kohdillaan kuin voisivat. Mitä täsmällisempi ja ystävällisempi ratsastaja on, sitä nopeammin & paremmin Laku toimii, vaikka valmistelu saa olla tamman kanssa poikkeuksellisen huolellista - nopeus ei ole edelleenkään päätähuimaava. Alkulämmittelyssä on suotavaa ratsastaa tammaa sitä tottakai kuunnellen, mutta myös suhteellisen reippaasti eteen. Ei ole kova työ saada Lakua ottamaan takasensa alleen, pyöristämään itsensä ja tukeutumaan kuolaimeen, kunhan kädellä on sopiva tuntuma - hentoinen murtuu, liian kova saa tamman jännittyneeksi. Se on isosta koostaan johtuen vähän hitaammin lämpenevä tapaus ja taipuminen voikin aluksi tuntua jäävuoren siirtämiseltä, mutta hiljaa hyvä tulee ja jossain vaiheessa tamma kääntyy jo sen ajatuksen voimasta. Esteillä ei kylläkään olla ihan samoilla linjoilla, sillä Laku ei ole mikään hyppäämisen maailmanmestari, vaan saa sätkyn puomista joka on puolen metrin korkeudessa ja hyppää sen yli vain julmasta pakotuksesta. Taitava ratsastaja saa kyllä hypättyä tammalla jonkinmoisen radan, mutta se menee jaloistansa sekaisin eikä vaikuta pitävän puuhasta alkuunsakaan. Maastoilu sujuu jo paremmin, kunhan ratsastaja tietää mitä on tekemässä eikä säikäytä Laku-parkaa hengiltä bungala-hypyillään... Narun päässä tamma on kiltti ja mukava, kuten olettaa saattaa. Ehkä Laku on vähän hitaammanpuoleinen, mutta se annettakoon anteeksi, sillä tämä koni ei ole kertaakaan vielä riuhtonut omistajaansa ympäri tallipihaa niin että saisi hävetä silmät päästänsä. Muiden hevosten kanssa se tulee ihan hyvin toimeen, tamma jättäytyy mieluummin sivummalle kuin on riitojen keskipisteenä. Eläinlääkärit ja kengittäjät menevät kuin vettä vain, eikä liene vaikeaa arvata, että Laku on mitä helpoin lastattava, kunhan sille antaa vain vähän aikaa tajuta, mitä ollaan tekemässä. Kilpailuissa neidistä kuoriutuu kuitenkin tavallista sähäkämpi Laku, joka tykkää lämmitelyssä keskittyä johonkin muuhun kuin suorituksen kannalta oleellisen, jolloin ratsastaja voi olla tiukempana ja pyytää tammalta parempaa suoritusta ihan rohkeasti, muttei kuitenkaan linjalla "hakkaanpas tämän hepan makkaraksi ja revin sen suupielet rikki hehehe joko uskois...". Radalla suoritus riippuu täysin lämmittelystä, sillä mikäli Laku on vain juossut eteenpäin, jatkaa se varmasti samalla linjalla. » Kilpailut » Jälkeläiset » Valmennukset Lacrimosa on virtuaalihevonen! |
||||||||||||||||||||
| | ||||||||||||||||||||