» holst-t. Bye Kiss Kiss "Kinder" (VH-00000) » rt, 166 cm, s. 31.12.2008 (VHKR - ikä) » tavoite ko GP, re 100 cm - koulup. » koulutuksessa (kilpailukäyttöön 05/09) » om. hejdi, Tropica » kasv. Jenn., Bleyena Warmbloods

© Applewood Farm, kiitokset kuvista! Klikkaa kuvat suurikokoisemmiksi.

» Luonnekuvaus
Päivästä toiseen Kinder on yhtä lähellä mamin sydäntä kuin myös tamman lempinimeämisessä inspiroinut suklaa, sillä kukaan, kukaan ei voi lopettaa ihmettelemästä tästä tammasta kumpuavaa rajatonta rakkautta, ylenmääräistä ystävyyttä ja mieletöntä miellyttämisenhaluisuutta. Kuin kukkaa kämmenellä, timanttia samettipedillä kohdeltava elävä helmi Kinder ei ole koskaan korvaansa lotkauttanut muiden nuorikoiden villille riehumiselle ja rajojen koettelemiselle, vaan on alusta alkaen ollut pehmeän turpansa mamin kainaloon työntävä herkkuja suloisilla silmillään pyytävä mussupussurakkaus, jolle voi vierittää kaikki huolet sydämeltänsä pelkäämättä kolkkoa naurua tai tuomitsevaa katsetta. Elämä ei taidakaan olla Kinderille sen suurempi juttu - päivä kerrallaan kaikesta siitä mitä tarjolla on nauttien.

Jos jokaisesta elämästä tehtäisiin oma kirja, olisivat Kinderin raapustukset kuorrutettu siirapilla, tomusokerilla ja glitterhileillä sekä koristeena käytetty kirsikkaa. Vaikka tamma kuulostaakin satuheppamaiselta kliseeltä, niin sen lisäksi siinä on paljon enemmänkin puolia: on hieman masentuneempi Kinder, on iloinen Kinder, on ratkiriemukas Kinder - joka aina tarjoaa surevalle olkapäänsä. Vaikka kutsunkin tammaa tasaisuuden perikuvaksi, niin olisi loukkaus sanoa sitä tylsäksi; Kinder on kaikkea sitä jota hevoselta ikinä uskalsinkaan unelmoida - ja minä tavoittelen taivaita, sekä vähän enemmänkin, jokaikisessä toiveessani.

Yhteisen taipaleemme aikana Kinder on opettanut paljon, muttei lainkaan nuhtelevalla, vaan hyvin lämpimällä tavalla. Se on ohjannut monihaaraisella tiellä oikeille poluille ja tullut maailman parhaaksi hevoseksi ainakin minulle - mutta vaikket muodostaisikaan mitään suurempaa suhdetta tähän tammaan, on se sinulle silti hyvin lempeä, ystävällinen ja rauhallisen oloinen tapaus. Mikäli Kinder on joskus suorastaan kiehunut raivosta, niin ainakaan se ei ole koskaan sitä näyttänyt, vaan jokaikisenä aamuna tamma on tullut karsinansa ovelle korvat hörössä odottaen silti kiltisti ruokaansa ja sitten myöhemmin ottanut loimen mukisematta selkäänsä sekä kävellyt rauhallisesti taluttajan vierellä narua turhaan nykimättä tarhaan. Kinderin uskaltaakin antaa talutettavaksi kelle tahansa, sillä tätä tammaa eivät viehätä kuin heinäkasat ja nekin vain minimaalisella tasolla - lempeä käsky jättää tienpientareet rauhaan saa Kinderin tepsuttelemaan jälleen kiltisti hoitajansa vierellä.

Tamma on koko ikänsä ollut hyvin neutraali muiden hevosten, jopa toisten tammojen, seurassa. Sen voi tarhata kenen kanssa tahansa pelkäämättä turhia ruumiita, sillä ennemminkin alistuva Kinder osaa olla hyppimättä tappurasielujen varpaille - pienempänä varsanakaan se ei rajojansa koetellut juuri lainkaan, mutta älä edes erehdy kutsumaan Kinderiä nynnyksi! Jos tamma ihan selvästi huomaa olevansa huonon kohtelun alaisena, näyttää se mistä kana pissii kipakoilla potkuilla, välkkyvillä hampailla ja johtajamaisella asenteella. (Näin ei ole kyllä tapahtunut kuin kerran, mutta kuitenkin.)

Vaikka kuinka vaivaankin pieniä aivosolujani, niin en onnistu löytämään Kinderistä huonoa puolta hoidettavana. Se on kiltti, sopivan utelias pitääkseen touhun mielenkiintoisena myös hoitajalle sekä äärimmäisen yhteistyöhaluinen - joku sanoisi että liiankin, mutta oikea vastaus on tietenkin, että juuri sopiva. Toisinaan Kinder "vauhdittaa" harjausta kaatamalla varomattoman hoitajan tamman lähelle jättämän harjapakin tai tutkimalla yllättävänkin tarkasti sen sisältöä, mutta tamma on kiltti varas; jollei se ole vielä ehtinyt viskoa harjaa katonrajaan, se antaa sen takaisin kun hoitaja nappaa vain kiinni. Mikäli tamma malttaa pitää näppinsä, vaiko sittenkin hampaansa, erossa harjoista, hoitaminen sujuu hyvin sen pitäessä puuhaa ihan mukavana - ja aijaijai kun on mukavaa jos hoitaja päättää rapsuttaa sieltä korvien takaa!

Kinder nostaa kavionsa mutkattomasti, muttei ole se paras hevonen paikallaan seisomiseen, ja sen vuoksi kengittäjällä on joskus pieniä ongelmia. Paras tapa on antaa tammalle syömistä, jota hotkiessaan se unohtaa kaiken muun ja kannattelee jalkojansa ihan hyvin. Tavalliseen kavion puhdistamiseen tätä kikkaa kuitenkaan ei tarvitse käyttää, kunhan ei nyt kuluta puuhaan kokonaista vuotta. Tamman uteliaisuus on äärimmäisen kiva juttu eläinlääkärin kannalta, sillä Kinder ei hänen käsittelyssään esitä mitään turhia pelkoja, vaan tutkiskelee uutta tyyppiä ja hänen ihmeellisiä tavaroitaan suurella mielenkiinnolla jokaikinen kerta, jotenpa siksi se ei edes huomaa piikkejä tai vastaavia.

Eikä ole vaikeaa arvata, miten innoissaan Kinder on vedestä aina kun se pesuboksiin "pääsee"! Tammaa voisi pestä päivä- ja vuositolkulla sen esittämättä mitään suurempia vastalauseita, sillä se keksii mitä ihmeellisimpiä tapoja räiskyttää vettä hoitajan päälle. Sen jälkeen, kun Kinder on pesty, on pesukarsina todellakin vetinen paikka, jonne ei kannata viedä vesikammoista heppaa... Varustaminen sujuu sillä tavanomaisella tavalla; yleisimmin Kinder hieman pyörii, eikä se nyt hirveästi välitä vyön kiristämisestä, mutta ihan turha on alkaa huutamaan pää punaisena niin että verisuonet katkeavat, sillä tamman pää laskeutuu taivaista lempeällä pyynnöllä eikä kuolaimia tarvitse tunkea sen suuhun, koska se voi ottaa ne itsekin.

Kinder on mahdottoman kiva hevonen ratsastaa; se ei ole pystyynkuollut tai laho latvastansa, muttei toisaalta mikään lentoon lähtevä tykki, vaan sopivan reipas, herkkä ja kuuliainen. Toisinaan tamma löytää kaikkea muuta kivaa tekemistä ja se on ratsastettava hyvin huolellisesti avuille - samoin oli koulutuksen kanssa, oli aikamoinen työ saada Kinder keskittymään itse asiaan. Mitä kiltimpi ja mukavampi tammalle on, sitä paremmin ja miellyttävämmin se toimii - kova-apuisen ratsastajan alla Kinder hermostuu ja muuttuu kipittäväksi ompelukoneeksi, muttei kyllä tee sen enempää, eli tamma ei koskaan lähde pukkirodeolinjalle.

Tamma on hyvin kevyt taivuttaa kouluradan kiemuroihin, se tuntuu lisäävän niin paljon että tuskin koskettaa maata ja kokoamisastetta löytyy niin paljon kuin ratsastaja ikinä osaa unelmoidakaan. Aloittelijoiden ratsu Kinder ei siltikään kouluradalla ole, vaan sitä on osattava ratsastaa hyvin pienillä avuilla, joita ei vahingossa saa antaa yhtäkään; siksi on oltava hyvin tarkkana oman istunnan kanssa, jotta ei saata Kinderiä hämmennyksen tilaan. Esteet kyllä tekevät tämän ilman ratsastajaakin, sillä tätä tammaa ei vaan saa hyppäämään: sille on ihan riittävästi se että se tutkii puomeja suurella mielenkiinnolla, mutta voi kiesus jos ja kun sellainen tippuu sen kaiken tökkimisen jälkeen! Sitten ei lähelle voida mennä ollenkaan ja ratsastaja menettää hermonsa... Maastoillessa Kinder on ihan mukava, mutta matkanteko ei ole järin vauhdikasta tamman säntäillessä paikasta toiseen ihmettelemään kaikkea uutta. Se on kuitenkin varmajalkainen ja rohkea - uittaminen on mieleen!

Ensimmäiset kilpailumme olivat Kinderin kanssa aikamoinen katastrofi - tamma ei alkuun itse tajunnu jännittää, mutta kun minä panikoin selässä ja unohdin kaikki taitoni ratsastuksen saralla, niin pyörremyrsky oli valmis. Siitä kerrasta tuli opittua se, että Kinderin kanssa ei saa itse panikoida, vaan pitää olla hyvin rauhallinen, keskittyä vain oleelliseen ja lämmittelyssä olla niin kuin kotonakin. Silloin tamma rentoutuu ja sen saa radalla tekemään todellakin parhaansa, sillä se pitää kyllä esiintymisestä! Matkat kilpailuihin sujuvat ihan näppärästi, sillä Kinder ei sano mitään kuljetuksesta, jos mukana on kaveri. Yksin se kuitenkin kyllästyy, vaikka ihan hätätapauksessa heinäverkko paikkaa paljon.

» Kilpailut
Sijoitukset KRJ:n alaisista kilpailuista (00 kpl) ::

» Jälkeläiset
01.
02.
03.
...

Bye Kiss Kiss on virtuaalihevonen!
Bye Kiss Kiss is a sim-game-horse!