» holst-t. Tropica Kissberry "Bella" (VH-00000) » m, 168 cm, s. 01.06.2009 (VHKR - ikä) » tavoite ko Int, re 80 cm - koulup. » koulutuksessa (kilpailukäyttöön 05/09) » om. hejdi, Tropica » kasv. hejdi, Tropica

© Jacques Toffi, kiitokset kuvista! Klikkaa kuvat suurikokoisemmiksi.

Tamman isä Edelweiss on upeasti liikkuva, komea tummanruunikko holsteinori. GP-tasolle asti koulutettu Edelweiss on menestynyt KRJ:n alaisissa kilpailuissa upeasti, sillä on kisakalenterissaan huimat 96 sijoitusta, mutta jalostuskäytön puolella ori on vielä – huomatkaa, vasta vielä, mutta tuskin tulevaisuudessa – kokematon yhden jälkeläisen voimin ennen Kissberrya. Huhut kertovat, että Edelweissilla on tulevaisuudessaan edesään vielä laatuarvostelu, ja se on hyvällä matkalla kohti sitä; orin ensimmäinen jälkeläinen Smaug Mix on kilpaillut menestyksekkäästi, ja Ekun oma hurmaava luonne puree varmasti tuomareihin!

Edelweissin punaruunikko isäori, ja meidän Berrymme isänisä, oli nimeltänsä Edelmann. Se ei onnekseen periyttänyt kovinkaan suurella prosentilla jälkipolvilleen hyvin vaativaa luonnettaan; ori itse oli nimittäin äärimmäisen herkkä ja stressava, ja siksi esim. sen kilpauran käynnistymisellä oli suuria vaikeuksia. Kärsivällisyys on kuitenkin lääkkeistä parhain, ja kun Edelmannin kanssa kierrettiin kilpailusta toiseen, vaihtelevalla menestyksellä, se oli uransa loppuun mennessä kerännyt kivan määrän pokaaleja. Orin elämä päättyi vain 12-vuotiaana vakavaa jalkavammaa seuranneeseen lopetukseen.

Edwin on yksi Kissberryn suvun suurimmista menestyjistä ja tunnetuimmista periyttäjäoreista. Erittäin suurikokoinen ja isoliikkeinen ori menestyi kouluradoilla mainiosti, sillä vaikka sen koon olisi voinut olettaa olevan haitta, niin ori ratsastajineen sai käännettyä tämän kaiken voitoksi näyttävyyden puolella. Edwin omasi paljon kehutun rakenteen, ja kun tähän pakettiin yhdistettiin vielä mukava luonne, niin se oli takuuvarma monien vuosien ykkösjalostusori Saksassa holsteinien parissa. Neitejä orilla vierailikin kiitettävä määrä, ja se on edelleenkin hyvin haluttu sukuihin, sillä Edwin periytti jatkuvasti hyviä ominaisuuksia jälkeläisilleen.

Iie. Ebony Everthing oli saksalaissyntyinen tamma, joka myytiin nuorena Iso-Britanniaan kilpailemaan erään kuuluisan kouluratsastajan kanssa. Erittäin reipas ja mukava pikkutamma nousikin hyvin nopeasti kyseisen ratsastajan ykkösratsuksi, ja yhdessä he voittivat monia kilpailuita aina kansainvälisellä tasolla asti. Tamman menestystä haittasivat kuitenkin sen vaatimattomat liikkeet, ja maksimitaso, mihin se pystyi lopulta venymään, oli Vaativa A. Siitostamman ura hoitui Ebonylla syntymämaassaan Saksassa, jossa se varsoi kuusi tervettä kouluratsunalkua, jotka ovat tänä päivänä menestyneet hienosti jopa GP-tasolla, kunhan isäori on vain tarpeeksi isokokoinen ja -liikkeinen.

Edelweissin emä Winnie the Pooh edustaa hieman vaatimattomampaa kastia holsteinjalostukseen, sillä niin sen suku kuin tamma itsekään ei ole saanut oikeastaan mitään suurta aikaiseksi ainakaan nykypäivän mittapuulla. Winnielle koetettiin luoda kilpauraa, mutta se kariutui varsin nopeasti, kun vain huomattiin, että sen kapasiteetti ei riittänyt kovinkaan korkealle, ja siksipä se siirrettiin harrasteratsun toimiin. Muutaman varsan kanssa Winniestä on kuitenkin kuoriutunut mitä mainioin siitostamma, sillä nämä jälkeläiset ovat hyvän isäorin kanssa menestyneet mainiosti niin elämässään kuin kilpailuissa – tamma periyttää ainakin hyvää luonnettaan, ja jättää lopun isäorin vastuulle...

Walking Thunderin pitämistä orina ihmettelen hieman omasta henkilökohtaisesta näkökannastani katsottuna; sen juuret eivät olleet mitenkään kummoiset, orin kilpaura jäi siipirikoksi, eikä se lyhyellä jalostusorin urallaan saanut mitään merkittävää aikaiseksi. Eihän siinä vielä mitään, jos herra olisi ollut harrasteratsuna rauhallinen ja mukavaluonteinen, mutta kun näitä kahta sanaa ei Walking Thunderista oikein voinut käyttää. Omistajan ratkaisu oli kuitenkin pitää herra orina päiviensä loppuun asti, eivätkä kaupungilegendat ainakaan vielä huhua yhdestäkään ruumiista.

Bellan isänemänemä Pandora oli mitä kaunein, pieni ja siro näyttelytamma, joka kantakirjattiin toisella palkinnolla holsteinkantakirjaan. Useita GP-tasolle yltäneitä varsoja pyöräyttänyt Pandora ei itsessään nähnyt kouluaitoja koskaan elämänsä aikana, vaan varsomisten välissä se joko kiersi niitä näyttelyitä, tai vain oli ja nautti elämästä. Tamman kerrotaan omanneen hieman aran luonteen, mutta varsoilleen se oli huolehtiva ja hyvä äiti. Se vietti pitkän elämänsä kokonaan synnyintilallaan muodostuen yhdeksi omistajansa rakkaimmista hevosista.

Kissberryn emä on Tropican oma siitostamma Yolanda Yaps eli Jolly. Musta nirppanokka-diiva lienee periyttänyt ulkonäkönsä lisäksi Berrylle hieman omaa luonnettaan, sillä vaikka tamma onkin menestynyt hienosti kilparadoilla, niin se on oikea tumma pirulainen. Toisaalta, voisihan tallimme arki olla varsin tylsää ilman Jollyn kepposia... Anyways, Berry on emänsä kolmas varsa, ja vaikkei Yolandalla vielä mitään suurempia meriittejä olekaan, niin sen suuntana on hyvin pian KRJ-laatuarvostelu sekä myöskin mitä todennäköisimmin YLA – heti, kun tällä hetkellä kolmen varsan muodostama jälkeläisnäyttökomppania on kehittyny.

Yolanda Yapsin isä Red Lobster on yksi Saksan tulevaisuuden jalostusoreista; vielä se on vasta matkalla kohti suurempia ympyröitä, sillä niin kilpa- kuin näyttelyurakin on Red Lobsterilla vielä kesken, ja Jolly kuuluu sen ensimmäisen astumiskauden varsoihin. Orin ensimmäiset jälkeläiset ovat olleet hyvin lupaavia, perineet isänsä mallikelpoisen rakenteen sekä elastiset, ilmavat liikkeet, mutta toisaalta mukana voi saada myös annoksen pippurisuutta. Red Lobster on käsiteltävissä oleva ori, mutta sen kanssa tarvitsee vain paljon taitoja sekä kykyä pitää rajoista kiinni – tai ainakin näin kertoo orin omistaja, suuri ja kuuluisa holsteinkasvattaja.

Marcos II oli elinaikanansa ensisijaisesti kilpahevonen, sillä vaikka siitä otettiinkin pakasteita talteen, niin ennen kilpauraa ori ruunattiin vaikean luonteen vuoksi. Ruunana se rauhoittui huomattavasti, ja niinpä Marcosin todelliset kyvyt saatiin kaivettua esiin. Se menestyi erinomaisesti kouluradoilla aina kansainvälisissä kilpailuissa asti voittaen paljon GP-luokkia – ja niistä pakasteista todellakin tapeltiin. Kilpauran jälkeen ruuna vietti leppoisia eläkepäiviä vanhemmalla rouvashenkilöllä, joka kehui sitä mitä mukavimmaksi tapaukseksi; aikamoinen muutos nuorikosta vanhukseksi!

Valokuvista ja videoilta Gisellaa katsoessa ei tarvitse hämmästellä, että miksi sille todellakin tahdottiin käyttää pakaste Marcosista: tamman kaltaiselle yksilölle, joita löytynee yksi miljoonasta, tarvittiin todellakin parhaimmat mahdolliset orit. Myöskin koulupuolella vaikuttanut suhteellisen suurikokoinen tamma kilpaili aina Int-tasolla asti, ja vaikkei se nyt mitään suurempia meriittejä nimensä perään haalinut, niin Gisella oli kuitenkin mitä oivallisin siitostamma periyttäessään jatkuvasti varsoilleen omia hyviä ominaisuuksiaan.

Jollyn emä Feliz Navidad oli aikamoinen jokapaikanhöylä, sillä se ehti olla niin kilpa- ja harrasteratsu kuin myös siitoshevonen, ja lajien puolesta tamma kokeili niin kenttää, kouluratsastusta kuin myös valjakkoajoa. Tämä monipuolisuus verotti sen kilpailutasoa, musta 168cm korkea tamma jäi ikuisesti vain niiden helppojen ja vaativien luokkien harjoittajaksi, eikä sillä ollut mahdollisuuksia esimerkiksi GP-luokkiin. Luonteeltaan Navidad oli kuulopuheiden mukaan ihan kiva – mutta jokaisella naisella on huonot päivänsä, ja sitä tulee vain ymmärtää.

Felcher jakoi mielipiteitä hyvin rajusti; se oli ehdottomasti suoritushevonen, ja kaukana rakennekukkasesta, jolloin puhuttiin, kuinka paljon rakenteelle pitäisi antaa painoarvoa. Orin jalka-asennot olivat mitä olivat, sen kaula oli runkoon nähden hyvin epäsopusuhtainen, koko koni oli kulmikas kuin kuusikulmio etc, etc. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta erittäin hyvin pienestä pitäen treenattu Felcher ei näistä puitteistaan huolimatta ollut mitenkään heikko kilpahevonen, vaan se toimi esteradoilla erityisen hyvin – sillä oli iso, matkaavoittava laukka sekä nopea, suhteellisen ketterä hyppytyyli, jossa se ei jäänyt notkumaan esteiden päälle, vaan pystyi näin ollen kuromaan uusinnoissa tekniikallaan kiinni sitä aikaa, minkä menetti nopeissa käännöksissä.

Emänemänemä Cocoleé oli hyvin pitkälti tavallinen harrasteratsu, jolla kilpailtiin vain huvin vuoksi seurakarkeloiden Helppo A -tasoisissa luokissa. Se ei omannut mitenkään kehuttavia askelia, mutta rakenne oli sen tasoinen, että tamma uskallettiin astuttaa Felcherillä, eikä jalka-asennoistakaan löytynyt suurempaa sanottavaa. Se, miten Cocoleé onnistui jättämään ainoana varsanaan syntyneen Feliz Navidadin kaltaisen suhteellisen menestyneen jälkeläisen, on mysteeri monelle kasvattajalle. Tamma itse kuoli pian Navidadin syntymän jälkeen, sillä olihan se silloin jo lähemmäs 20-vuotias.

» Kilpailut
Sijoitukset KRJ:n alaisista kilpailuista (00 kpl) ::

» Jälkeläiset
01.
02.
03.
...

Tropica Kissberry on virtuaalihevonen!
Tropica Kissberry is a sim-game-horse!