|
|
|
|
|
|||||||||||||||||
![]() HOOLIGAN'S HOLIDAY SIN
» Luonnekuvaus Tumma tamma, jonka nimi viittaa huligaaniin, on stereotypioiltaan tietenkin se piikkilankasielu, jonka silmät roihuavat liekeistä ja sydän palaa sitä mukaan, kun kuka tahansa kaksijalkainen lähestyy ja käsittely on mahdotonta, mutta ratsastaessa hevonen sitten kummasti vain antaa kaikkensa ja on niin rehellisen uskollisen täydellinen? Ehkä joku toivoisi siitä hevosestaan juuri tällaista, mutta minulle passiivinen, elämälle lähinnä "jaa":ta toisteleva ja järjeltänsä yksinkertainen Holli on juuri sopiva - emmekä taida olla edes vastakohtia jos muutamalta meidät tuntevalta henkilöltä kysytään... Holli on oikeastaan aika hidas järkensä, liikkeidensä sekä näin ollen koko olemuksensa kanssa. Sille tuntuu olevan mahdottomuus tajuta, että kävelymatkalla tarhasta talliin ei ihan totta tarvitse jäädä aina kolmen askeleen välein puoleksi minuutiksi ihmettelemään maailman menoa, tai että sen voisi tehdä samalla kun kävelee. Ei ole mahdottomuus, että tämä GP-tamma kompastuisi omiin jalkoihinsa, jotka ovat olleet sille aina vähän liian pitkät ja vaikeat hallita mikäli se sattuu uppoutumaan ihan omalle mielikuvitusmatkallensa toiseen galaksiin, joka sekään ei ole taaskaan mitenkään tavatonta, vaan pikemminkin ihan tavanomaista. Rutiiniksi on myös tullut Hollin järkälemäinen olemus harjauksen aikana. Tammaa ei kukaan saa liikahtamaan sen jälkeen, kun se on täysin rentoutuneena päättänyt ottaa pienet torkut - silloin sitä saa tökkiä vaikkapa akupunktioneuloilla tai käyttää voodoo-nukkena ilman mitään reaktiota, ja onpahan joku joskus kysynyt, että tuotako tammaa se tallityöntekijä kutsui pystyynkuolleeksi lahnaksi... Olen tietysti rakastavaisena omistajana tästä ilmauksesta hyvin loukkaantunut, mutta näin, ja vain, meidän kesken, ehkäpä Holli voi oikeasti olla aika lahna silloin kun sitä karsinassa hoitaa. Tämä on kuitenkin ihan hyvä ominaisuus niiden tamman kaikkien seinäänlyttääjien murhanhimoisten päästänsä vinksahtaneiden lajitovereiden rinnalla. Hollin kavioiden puhdistaminen on vaikeaa ainoastaan silloin, jos tamma yrittää ottaa pieniä torkkuja ja hoitajan tehtävänä on herättää se tästä horroksesta. Vaikka kuinka tökit, tönit, nipistelit, puristelit ja karjuit, ei Holli reagoi kuin vaihtamalla painoa toiselle puolelle huokaisten samalla vielä syvään. Joku on ehdottanut sen olevan kuuro yksilö, mutta silloin kun tamma on hereillä, se on ihan kiltisti ja antaa niin tavallisen kavionpuhdistajan kuin myös kengittäjän tehdä työnsä. Eläinlääkärikään ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa Hollista, sillä niin kauan, kun se vain jaksaa seistä omilla jaloillansa, elämä on suorastaan ruusuista hänen näkökulmastaan. Aikojen saatossa on päässyt jotenkin kummallisesti tapahtumaan niin, että Holli ei ole enää se kolmivuotiaana esittämänsä silakkamallin edustaja, vaan on muuttunut vähän jalkapallomaisempaan suuntaan. Vyön kiristämistä se ei edesauta sitten ollenkaan vetämällä vatsaansa edes vähän sisään, muttei toisaalta vaivaudu pullistelemaankaan, joten suuret hauislihakset omaava hoitaja saa satuloitua tämän neidin helpohkosti. Suitsien kanssa se ei ole minkään sortin ongelmalapsi, vaan avaa suunsa kiltisti eikä nostele edes päätänsä, vaan roikottaa sitä joskus jopa liian alhaalla... Ja maailman parhaimmat unenlahjat omaava Holli voi nukkua pesukarsinassakin välittämättä sen suuremmin vedestä. Muiden hevosten kanssa hyvin neutraalisti käyttäytyvä Holli voi treenata ihan kenen seurassa tahansa niin neli- kuin kaksijalkasistakin, vaikka pitäähän selässä hillujalla olla nyt taidot hanskassa ja hanska tallessa. Tamma keskittyy ihan mielellään työntekoon, eikä sitä liiemmin tarvitse patistaa liikkumaan, muttei se toisaalta ole minkään eteenpäinpyrkiväisyyden huippujoukon edustajatar. Pidätteet menevät läpi ilman sen suurempia ongelmia, Holli on helppo ratsastaa avuille, se taipuu jo luonnostansa kivasti, osaa kantaa itseään oikein päin heti kun ratsastaja sitä vain alkaa siltä vaatia - ideaalinen kouluratsu? Jotta tamman saa vaihtamaan ne laukat ihan täydellisen puhtaasti, siirtymään täsmällisemmin passagesta piaffeen ja ottamaan takasensa vielä vähän paremmin alle, niin on siltä kaikkea tätä vaadittava. Ei auta jäädä vain istumaan selkään peukalo keskellä kämmentä, vaan Hollia on ratsastettava reippaasti, joskin pienillä, pehmeillä mutta toistuvilla avuilla. Sitten kun se toimii, sujuvat niin koulukiemurat kuin myös hyppääminen, vaikkei omistaja sen lajin vannoutunut fani olekaan. Kun esteet eivät kohoa jättisuuriin lukemiin, loikkii Holli niiden yli yhtä mielellään ja kivasti kuin myös maastoilee. Muulle kuin sunnuntaiköpöttelyille se on ehkä vähän liian passiivinen vaihtoehto, mutta rauhallisen henkilön hevosena tamma toimii hyvin. Holli ei aina jaksaisi innostua matkoille lähtemisestä ja saattaa vaikuttaa vähän laiskalta lastattavalta, jota se onkin, mutta ei sitten millään muotoa vaikea tai arka. Matkan ajan se useimmiten syö, syö ja syö; en ole ikinä tavannut yhtä nälkäistä hevosta jolla se ruokailutila on päällä 24/7. Kilpailuissa Holli onneksi hieman piristyy, muttei kyllä ole yltiöpäisen reipas ratsastettava, vaan oma käskettävä itsensä. Jos ratsastus pysyy samanlaisena kuin kotonakin, niin radalla Holli saa vielä vähän lisää kipinää yleisöstä ja todellakin yltää parhaimpaansa. » Kilpailut » Jälkeläiset Hooligan's Holiday SIN on virtuaalihevonen! |
||||||||||||||||||||
| | ||||||||||||||||||||