» holst-t. Bye La Fortuna "Fiona" (VH-00000) » rn, 168 cm, s. 19.02.2009 (VHKR - ikä) » tavoite ko GP & 100 cm - koulup. » koulutuksessa (kilpailukäyttöön 05/09) » om. hejdi, Tropica » kasv. Jenn., Bleyena WBs

© Gál Ildikó, kiitokset kuvista! Klikkaa kuvat suurikokoisemmiksi.

Onhan se toki vähän raivostuttavaa, kun Fiona tekee taluttamisestakin niiin suuren ongelman ettei toista. Tammalle kun on mahdottomuus vain kävellä eteenpäin, sillä onhan toki pakottavaa käydä kiertämässä tallin ja maneesin takaa sekä viidakon kautta - ihan vain tarkistusreissulla, ettei mikään ole muuttunut sitten viimeisimmän retken eli eilisen. Taluttajalla saakin olla vähän habaa sekä paljon kärsivällisyyttä, sillä mikäli Fionan yksinkertaisesti pakottaa kävelemään sitä reittiä mitä itse tahtoo, niin tamma esittää koko kepposvarastonsa, eikä ole harvinaista, että kohta meillä on maassa kiroava hoitaja ja pitkin maituja sekä mantuja kirmaava oikein iloinen Fiona.

Muut hevoset eivät ole kovin ihastuneita pikkutammaani, joka tahtoo tunkea nokkansa sitten joka paikkaan. Ihmisistä kylän pahimpaan juoruakkaan verrattava Fio ei edes ymmärrä väistää, vaikka saisi turpiinsa kymmenen kertaa, vaan tuntuu ajattelevan iskun olleen vain pieni virhe kaverilta ja että kyllähän tamma itse olisi oikein toivottu vieras. Turvallisuussyiden vuoksi Fiona tarhataan yksin, josta se on aina hyvin möksmöks - silloin kun toinen hevonen esim. talutetaan neidin tarhan ohi, alkaa armoton valitus ja kiljunta. Paras tapa rauhoittaa Fiona on jättää sen protestoinnit omaan arvoonsa ja jatkaa omia tekemisiänsä.

Jos Fionalla sattuu olemaan vähän huonompi päivä, niin harjaaminen on työn ja tuskan takana, mutta onneksi tamma onkin sen 360 päivää vuodesta ihan kivalla tuulella. Paikallaan seisominen ei ole neitimme alaa, mutta mikäli hoitaja tykkää urheilla eli ravata karsinaa kiertävän tamman perässä, niin sen hoitaminen onnistuu ilman sitomistakin. Valitettavasti omistajalla on huono kunto sekä hän on laiska, joten hyvin usein Fiona joutuu sidotuksi ja osoittaa jälleen mieltänsä luimukorvilla sekä maata kuopivilla etusilla. Mitään muuta tamma ei kylläkään uskalla tehdä ollessaan pohjimmiltaan aika nynny, ja sitä paitsi, ketä nyt ei pitkä ja rentouttava harjaus- sekä rapsutustuokio rauhoittaisi...?

Jos ja kun Fionan harjaus sujuu helpohkosti, niin toista on jalkojen kanssa. Neidille tuntuu aina olleen jonkin sortin ongelma niihin koskeminen, joten hoitaja saa olla hyvin varovainen liikkeissään yrittäessään puhdistaa kavioita. Mikäli koivet kuitenkin nousevat maasta, niin sen jälkeen Fiona ei vaivaudu kuluttamaan energiaansa siihen, että riuhtoisi jalkoja alas, vaan koittaa korkeintaan lähteä liikkeelle kyllästyttyään seisomiseen... Hoitajan on joko mentävä mukana, tai oltava hyvin tiukka komennoissaan saadakseen Fionan taas rauhoittumaan.

Satulan nähdessään neiti ei ole sentään lentoon lähdössä, mutta ei se myöskään kaiva jalkojansa lattiaan. Pieniä sivuaskelia ottava Fiona saattaa painaa korvansa hetkeksi myös luimuun, mutta kun malttaa kiristää vyön reikä kerrallaan hyvin rauhallisesti, niin se ei nakkaa hampaitansa hoitajan kylkeen tai tee mitään muuta yhtä mukavaa. Suitsimisesta Fiona ei tee edes kovin vaikeaa, sillä jos ei ole aivan tumpio, saa sen nousevan pään kaapattua hellävaraisesti kainaloon sekä kuolaimet sujautettua ilman vastusteluja suuhun. Pesukarsinaan tamma tulee vähän nyrpeämmän näköisenä, mutta innostuu huomatessaan, mistä on kyse - silloin kannattaakin ottaa askel tai pari takavasemmalle, jos tahtoo säilyä kuivana...

Fiona tykkäisi tehdä eläinlääkärin kanssa vähän parempaakin tuttavuutta kuin nämä yleensä antavat, mutta samalla neidistä tulee oikein helppo potilas, joka antaa tehdä mitä vain, kunhan saa vain välillä vähän tutkia niitä kaikkia mielenkiintoisia välineitä. Kengittäjän kanssa tammasta ei voikaan sanoa sitten samaa, sillä Fiona aiheuttaa tälle henkilölle kunnon selkäkivut tiukoilla potkuillansa siinä vaiheessa, kun koipi on jo kahlittu kengittäjä-hepun jalkoväliin. Jos vieressä seisoo Fionalle tuttu henkilö pitämässä kuria yllä, niin se malttaa käyttäytyä vähän paremmin, mutta lempilasta siinä tilanteessa Fionasta ei saa kirveelläkään.

Uudesta innostuva Fio jaksaa olla edelleen yhtä kiinnostunut kuljetuskopin suhteen, vaikka sillä on takanansa jo satoja matkustuskilometrejä. Reippaasti sisään kopisteleva tamma kaipaa kyllä matkaseuraa ja syömistä, jotta sille ei vain sattuisi tulemaan tylsää, mutta mitään harmeja neiti ei ole koskaan aiheuttanut. Kilpailuissa on uroteko saada Fiona heräilemään ja keskittymään työntekoon - kun tamma tavallisestikin on niin passiivinen ja raskas ratsastaa, niin sen kanssa on jopa hyvä jännittää! Silloin tamma ehkä huomaa, että jotain erikoista on käsillä ja alkaa höseltämään, mutta se energia on paljon helpompi kanavoida oikeisiin asioihin kuin kaivaa kokonaan esiin. Radalla ratsastajan on kuitenkin jo tiedettävä varmoin ottein, että mitä on tekemässä.

Fiona ei ole koskaan ollut mikään maailman energisin ratsu, sillä useimmiten selkään kapuava ratsastaja tietää sitä, että joutuu töihin, eikä saa enää pelleillä mielensä mukaan. Alkuun tamma onkin todellinen mato, joka oikaisee kulmat kuin ikiajat uraa kiertänyt tuntiratsu ja puskee ympyröille lapa edellä sanoen heiheit ratsastajan mukamas taivuttavalle sisäpohkeelle, eikä ole toivoakaan, että Fionaa saisi vähän korkeammalle siitä lumiauran muodostansa. Ensimmäisenä asiana alkuverryttelyssä onkin lähdettävä hakemaan kunnollista liikettä takaosasta, ja tammalla on hyvä laukata alusta alkaen, sillä sitä kautta se saa vähän takapäätänsä auki ja alkaa ottaa niitä koipia hiljalleen rentoutuvan runkonsa alle.

Tamman kanssa saa olla jatkuvasti tarkkana, että se todellakin tekee töitä - ja tehtäviä on keksittävä jatkuvasti lisää, sillä kyllästyessään Fiona alkaa kyllä keppostella sydämensä kyllyydestä. Ratsastaja saakin pitää jokaisen aistinsa avoinna ja valppaana Fionan selässä, sillä "pienetkin" asiat, kuten tahti, meinaavat jäädä tammalta itseltään taka-alalle, ellei joku siitä selässä muistuta. Kun paketin saa hiottua kuntoon, taipuu Fiona sitten ihan mielellään vaativiinkin koulukiemuroihin, ja erityisesti laukanvaihtoja on kehuttu paljon. Tamma vaihtaa sarjoissa puhtaasti ja erittäin ilmavasti, sekä eipä sitä tahtiakaan enää tässä vaiheessa moitita, kun se on jo ratsastettu kuntoon.

Fiona ei saa esteilläkään siipiä selkäänsä, mutta liikkuu sentään vähän reippaammin eikä tarvitse jatkuvaa muistutusta siitä, miten tulisi kulkea, että pääsisi pakin sijasta eteenpäin. Puomit tippuvat harvinaisen usein, kun tämä neiti yrittää niiden yli koikkelehtia, mutta matalilla korkeuksilla se vaikuttaa piristyvän puuhasta, joten aina joku urhea uhri laitetaan harrastamaan hyppelyä Fionan kanssa. Maastopoluilla tamma on myöskin vähän reippaampi ja tahtoo tutkia kaikkea kivaa ja jännittävää tässä suuressa maailmassa, joten siksi se ei ole luotettavin vaihtoehto rauhallisille sunnuntaikävelyille ilman satulaa. Mutta toisaalta, eipähän Fiona pelkää mitään niin säntäilyt ovat vain kohti uusia asioita, eivät pois päin niistä.

» Kilpailut
Sijoitukset KRJ:n alaisista kilpailuista (0 kpl) ::

» Jälkeläiset
01.
02.
03.
...

Bye La Fortuna on virtuaalihevonen!
Bye La Fortuna is a sim-game-horse!