» holst-t. Feel U SIN "Fifi" (VH-56437) » rt, 166 cm, s. 12.12.2008 (VHKR - ikä) » tavoite GP & 100 cm - koulup. » kilpailukäytössä (05 KRJ-sij.) » om. hejdi, Tropica » kasv. Sonoko D., Evergrey

© cirith, kiitokset kuvista! Klikkaa kuvat suurikokoisemmiksi.

Ennen kuin Fifin kanssa lähtee aamulle tekemään mitään, on se todellinen myrtsiyden perikuva. Korvat painuvat luimuun jo kauempaa kaikuvista askelista ja on ihan turha kuvitella, että neiti sallisi reippaasti tehtävän aamutarkastuksen, vaan jokainen jalka on nostettava sen omalla tahdilla, väistämisen tekee ihminen eikä loimea saa missään nimessä vain heittää Fifi-paran selkään. Kuin väärinymmärretyn teinin lailla käyttäytyvä tamma onkin usein narun päässä varsinainen kiukkupussi ja tempoo itseään suunnasta toiseen taluttajan heittelehtiessä mukana, ellei tälle puuhalle laiteta stoppia ennen sen alkua. Fifi ei pidä lainkaan siitä, että se jää tossun alle, mutta talutusmatkalla tapahtuva luimistelu ei ole lainkaan vaarallista, sillä komennuksen jälkeen tamma kävelee reippaanlaisesti, mutta hallinnassa sinne minne taluttaja tahtoo sen viedä.

Muut hevoset eivät liiemmin pidä Fifistä, eikä tamma niistä, sillä uusi kukkoilija ei ole tervetullut aiempaan sopusointuiseen elämään. On tamma löytänyt muutaman ihan hyvän kaverin, mutta näidenkin välinen suhde on todella räiskyvä, eikä koskaan tiedä, että löytyykö siitä samasta tarhasta kahden hevosen sijasta pari raatoa... Siksi onkin parempi tarhata Fifi yksin, josta se vaikuttaa itsekin pitävän paljon enemmän. Tällöin pysyvät niin omistajan, hevosen kuin kavereidenkin hermot paremmassa kunnossa!

Hoitaminen sujuu ihan hyvin, jos Fifin kiukkuilulle ei anna suuremmin tilaa, vaan antaa luimimisen, kaltereiden puremisen ja ilman potkimisen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tammaa pitää kuitenkin pitää tiukasti silmällä koko ajan, sillä mikäli harja osuu pääkopan seutuville, on se valmis puremaan jo ihan oikeasti. Oma rauhallisuus ja määrätietoisuus saavatkin Fifinkin rauhoittumaan, mutta vasta ajan kuluessa, eli heti karsinaan mennessä on ihan turha vaatia sitä olemaan nti Enkeli. Hiljalleen rauhallinen harjaus rentouttaa Fifin, ja onhan se joinakin päivinä todistettavasti nähty torkkuvan hoitajan puuhaillessa karsinassa, jopa koskien tammaan siinä samalla! Jalkojen nostaminen ei kuitenkaan suju ihan tässä tilassa, vaan Fifi on hieman hankalampi, saati sitten koipien pitäminen vapaaehtoisesti ylhäällä on ihan "no-way" - juttu. Hoitaja saa rehkiä oikein urakalla, jotta saa tamman kaviot puhdistetuiksi, mutta mitä määrätietoisempi ja selkeämpi on, sitä helpommalla pääsee.

On tietysti luonnollista, ettei Fifi ole mitenkään helppo varustettava - mutta toisaalta, kyllä tamman kanssa pärjää niin satulan kuin suitsienkin kanssa, kunhan vain komentaa sitä muutamaan otteeseen rauhoittumaan siksi aikaa, että ne saa sen ylle. Yleensäkin Fifi on vähän malttamaton karsinassa paikoillaan seisomisen suhteen, mutta pesuboksissa se on vielä kauheampi! Vesi on todellakin "s111s 111kk d44-4!!!" - juttu, jonka kanssa tapellaan joka ikinen päivä montakymmentä minuuttia. Niin pelkkä jalkojen viilennyskin kuin kokopesu eivät meinaa onnistua millään, kun Fifi hyppelee yhden ja kahden jalan välillä, riuhtoo itseään irti naruista ja vaikuttaa siltä, että on valmis tappamaan hoitajansa pelkällä katsellaan.

Ratsastettavuudeltaan tamma ei ole ainakaan tasapaksu tai tylsä, vaan kaikkea muuta! Herkkyydeltään Fifi on ylivoimainen, niin fyysisessä kuin henkisessäkin mielessä, sillä silloin kun joku rassaa tammaa, niin ei työskentelystä tule yhtikäs mitään, vaan kaikki huomio menee siihen, oli ongelma sitten muovipussi kentän aidalla tai keskittymistä häiritsevä kärpänen siellä selässä... ;) Tähän ongelmaan ei auta mieletön potkiminen tai suusta repiminen, vaan Fifiä on ratsastettava päättäväisen hellästi sen ehtoja mukaillen ja venyttäen. Tästä tammasta paistaakin todella yhteistyön merkitys tiimilajissa.

Varsinkin alkuverryttelyn aikana Fifi tykkää löntystellä eteenpäin kuin mikäkin mato huolimatta siitä, että ratsastaja ensin pyytää, sitten käskee, seuraavaksi vaatii ja lopuksi itkee sitä liikuttamaan koipiansa hieman tehokkaammin eteenpäin. Oma istunta on avuista toimivin, sillä kun istuinluilla antaa Fifille merkin mennä eteenpäin, se kyllä tottelee paljon paremmin kuin raipalla hakaten (jolla ei ole mitään muuta vaikutusta kuin tympääntynyt hännänhuiskautus). Alkuun onkin suotavaa herätellä Fifiä siirtymisillä ja pyytää hiljalleen sitä taipumaan yhä enemmän, ja kun kaikki vain lopulta naksahtaa yhtä aikaa kohdilleen, niin tamman miellyttävyys on jotain sanoinkuvaamatonta - se on silloin kevyesti kuolaintuntumalla, odottaa apuja valppaana, toteuttaa ne heti kun vain pyydetään. Ja vaikkei Fifin kanssa sujuisikaan täydellisesti, niin ei se ikinä ryhdy ilkeäksi, vaan kantaa kuskin varmasti selässään loppuun asti.

Tamman hienot liikkeet ovat kuin luotuja kouluratsastuksen kiemuroihin, joita se sitten oikean ratsastajan kanssa jaksaa harjoitella vaikka maailmanloppuun asti. Tällaiset treenit tuovatkin jaksamista vaikeaan arkeen, sillä "pienet hyvät hetket korvaavat monet pahat" ei voisi olla paikkaansapitävämpi Fifin kanssa. Fifi on luonnostaan suhteellisen notkea, mutta viitsiminen on asteen verran toinen juttu - kun hellästi pyytää tammaa työskentelemään hieman paremmin, vastaa se mielialastansa riippuen joko tottelemalla tai lyömällä jarrut pohjaan. Mikäli aiemmin mainittuun "täydellisyyteen" on päästy, ei ratsastamista siltikään saa lopettaa, sillä mikäli vain istuu selässä, niin tamma ei jaksa tehdä mitään. Yliratsastaminenkaan ei ole hyväksi, vaan parhaimmaksi keinoksi on todettu kultaisen keskitien tavoitteleminen.

Arvokas kouluhevonen ei ole ideaalisin vaihtoehto huimien esteratojen ylitykseen ainakaan stereotypioissa, mutta itse asiassa meidän Fifimme hyppää ihan mielellään. Onhan se vähän heikompi kuin kyseiseen lajiin jalostetut yksilöt, mutta tamma kelpaa ihan hyvin tänne perämaiden pikkukisoihin, joista olemme tuoneet jopa pari voittoa kotiin (huimasta 50 senttimetrin luokasta... :D). Esteet ylittyvät Fifiltä aina metriin asti hyvällä tekniikalla, mutta sen jälkeen se alkaa kaahottamaan ihan liikaa eikä enää meinaa pysyä laskuissa omien jalkojensa sijainnista. Maastoillessa tamma on varsin mukava kaveri, jos sitä muistaa ratsastaa kuten sileälläkin, eli pehmeillä avuilla sopivan kontrollin vallitessa. Paikalliset villieläimet tuottavat kuitenkin toisinaan vaikeuksia, sillä niitä kohdatessa Fifin luonnollinen vaistotilanne aktivoituu ja matkan suunta muuttuu varsin äkkiä... Kiitolaukkapätkillä emme ole vielä kokeilleet maastoesteiden ylittämistä, mutta kun ne kontrollissa sujuvat ihan hyvin, niin miksipä ei jonakin päivänä.

Kilpailuissa Fifi on vähän sähäkämpi ja tarkkaavaisempi kuin tutulla maaperällä, mutta se pysyy hyvin hallinnassa niin hoidettaessa kuin verryttelyssä selästä käsin. Tammaa on parasta ratsastaa suhteellisen aktiivisesti tehtäviä vaihdellen, jotta sen mielenkiinto pysyy ratsastajassa, eikä uudessa ympäristössä. Radalla Fifi tekee apujen rajoissa parhaansa, vaikka kuski hieman jännittäisikin. Matkat kilpailuihin kuin sieltä poiskin tai minne vain tehdään rauhallisessa tunnelmassa heti sen jälkeen, kun Fifi on saatu lastattua kyytiin. Tamma on taas oma kärttyinen diivamainen itsensä eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa, mutta nämäkin varmasti onnistuvat tekemään työnsä, kun joku tuttu hoitaja on kiristämässä Fifiä porkkanan voimalla.

Tamma onkin todellinen diiva, josta voi kuitenkin kaivaa esiin täydellisen kouluratsun ja ystävän, jos vain kemiat ja toimintatavat kohtaavat. Fifi on ehdottomasti tullut jäädäkseen Tropicaan, kullannupuista ei herkällä luovuta! <3

» Kilpailut
Sijoitukset KRJ:n alaisista kilpailuista (05 kpl) ::
28.03.2009, Gräslund, Helppo B, 7/50
29.03.2009, Kuninkoja, Helppo C, 4/100
02.04.2009, Gräslund, Helppo A, 2/50
06.04.2009, Gräslund, Helppo A, 6/50
06.04.2009, Devilish Dressagemasters, Helppo A, 6/40

» Jälkeläiset
01. Faust
02.
03.
...

Feel U SIN on virtuaalihevonen!
Feel U SIN is a sim-game-horse!