|
|
|
|
|
|||||||||||||||||
![]() CIARS CHIQUITA
» Luonnekuvaus Pienestä pitäen meillä asunut Chiki on aiheuttanut enemmän kuin yhden harmaan hiuksen tai syvän uurteen kanssansa puuhanneille henkilöille sekä saa jatkuvasti hoitajan, omistajan, valmentajan tai vaikkapa (& toivottavasti... <3) kasvattajan esittämään itsellensä kysymyksen "Mikä meni pieleen?" Ikuisena kauhukakarana, raivostuttavana nirppanokkana tai luupäänä paremmin tunnettu tamma on luonnoltansa kovin ikinä tapaamistani nelijalkaisista, enkä usko, että näillä mailla löytyy ihan heti sitä voittavaa tapausta; vai päättääkö sinun hevosesi kesken GP-ratojen loikkia aitojen yli koska tuomari vaihtoi asentoaan, tai saada vaativan tason kouluratsastajan pelkäämään niin paljon ettei tämä uskalla kiivetä edes selkään? Selkeitä rajoja vaativa ja hyvin niukasti rakkautta ansaitseva Chiki saa silti omistajansa tuijottelemaan tarhailevaa tammaa päiväkausia silmät vaaleanpunaisella sydänpaperilla verhottuina ja sydän rakkaudesta pakahtuen, vaikka siinä vaiheessa, kun se aiheuttaa muutaman kuolleen kopukan vielä hetki sitten täysissä ruumiin ja sielun voimissa olleista hevosista ilo on kaukana... Kyllä Chiki jossain vaiheessa, viimeistään silloin kun sille on karjuttu viimeiset puoli tuntia täyttä kurkkua, ymmärtää tehneensä väärin, mutta katumustahan siinä ei ole tippaakaan. En ole eläessäni tavannut myöskään yhtä itserakasta ja röyhkeää hevosta kuin Chiki on. Tamman taluttaminen on jatkuvaa koulutustilannetta, jonka oppi ei tunnu uppoavan sen kalloon sitten millään, vaikka tanssisi päällään ja laulaisi samalla teletappeja saadakseen edes Chikin huomion itseensä. Sitä ei tämä maailma, saati taluttaja, kiinnosta pätkän vertaa, vaan tamma porhaltaa sinne minne sen villi mieli sen vie kuin kevyt tuulenvire ainakin siitä vauhdikkuudesta ja lennokkuudesta päätellen. Kun Chiki kiitää pää viidentenä jalkana tallipihan poikki, maassa puolikuolleena makaava mami niin hartaasti toivoisi, että joku päivä samanlaista liikettä löytyisi valkoisten kouluaitojen sisäpuolella tuomareiden edessä, tosin ehkä vähän hallitummassa muodossa. Kun Chikin selkään uskaltautuu kapuamaan, saa varautua elämänsä kyytiin. Tämä mukamas GP-tasoinen tamma yrittää viedä ratsastajaa 6-0, eikä se todellakaan kaahottaessaan kuolain hampaiden välissä pää taivaissa, selkä notkolla, takaset unohtuneina pohjetta vasten taipumattomana sekä kaikille avuille täysin kuurona ole kuvattavissa millään muulla sanalla kuin idiootilla. Se, mitä mieleni tekisi silloin sanoa tai kenties tehdä sille kaakille, on täysin painokelvotonta tekstiä, mutta ihan maailman lempein täti ei selässä tarvitse olla jos ja kun Chiki possuilee oikein urakalla. Sille saa, ja pitää näyttää mistä kana pissii ja ne hetket, kun tamma hämmästyneenä kummastelee kuskin asennetta ja toimia, on käytettävä hyödyksi. Chikin vähän jo rentoutuessa sekä kuunnellessa apuja paremmin, on itse muututtava oman ratsastuksen kanssa hyvin kevyeksi ja annettava tammalle sen vaatima tila. Se häirintyy liiasta kontrollista, ylitekemisestä tai rauhattomuudesta ja keskittyy nämä huomatessaan jälleen protestointiin. Ratsastajan onkin kerrottava Chikille, että "hei, kaikki on ihan hyvin", tarjottava sille sopivasti tukea, ettei parka joudu ihan yksin GP-liikkeitä vääntämään ja vaadittava tehtävät tarpeeksi selkeästi, mutta lempeäksi. Vaikeaa? Ya, mutta sen arvoista. Älä kuitenkaan erehdy kiusaamaan Chikiä esteillä, se vie yhteistyöstä viimeisetkin palaset tamman vihatessa puuhaa yli kaiken. Maastoilu sopii sille silloin tällöin, mutta tavallinen reippaus korostuu siellä erityisesti ja ratsastaja saa olla valppaana. Kilpailuihin pääseminen on suuri ongelma Chikin kanssa sen ollessa lastauksen kanssa karmea. Tamma lyö jarrut pohjaan viimeistään kymmenen metriä ennen koppia, keskittyy sen jälkeen enää vain luimimiseen jalkojen kaivautuessa yhä syvemmälle maahan, ja voi jestas jos hoitaja menee hermojensa kanssa raunioiksi. Chiki provosoituu entistä enemmän, ja tuntuu oikeastaan nauttivan tästä piinasta. Siinä vaiheessa, kun kaikki konstit on koitettu n + 10 kertaa, tamma päättää kävellä kiltisti, melkein oma-aloitteisesti kyytiin ja ryhtyy syömään. Ja jos sinne perille päästään, on Chikin kanssa aina etukäteen vain arvailtava, mitä päivästä tulee. Jos kaikki sujuu hyvin, tamma jättää kiukuttelunsa vain tavanomaiselle tasolle ja sen saa yllättävän näppärästi lämmittelyssä toimimaan uudesta ympäristöstä huolimatta, mutta toisaalta, joskus se on varsinainen sähikäinen joka ei keskity mihinkään mikä ei juuri nyt satu huvittamaan - ja harvemminpa meidän Chikin ykkösrakkaus on ratsastajan miellyttäminen. Radallakin se saattaa muuttua paljon lämmittelystä, joten on koko ajan muistettava ratsastaa, sillä tuleen ei saa jäädä makaamaan tai takapuoli palaa. Käsitellessä Chikiä on oltava aina varuillansa, vaikkei tamma niin paha ole kuin etukäteen saattaisi kuvitella. Tietenkin se luimii minkä ehtii, näykkii ilmaa, puree kaltereita ja kuopii maata, mutta kiinni sidottuna neiti ei ole edes kovin vaarallinen, vaan tyytyy vain itsenäiseen angstaukseen sekä kovaan muodonmuutokseen hevosesta sitruunaksi ilmeestä päätellen. Harjaaminen sujuu siinä lomassa, kaviot Chiki nostaa käskettynä ihan hyvin eikä se varustaessa nyt protestoi tavallista enempää. Vesi on kuitenkin kauhistus ja eläinlääkäri vihaa tätä tammaa, kuten kengittäjäkin, mutta so what - mama loves! Chikin kanssa arki onkin yhtä helvettiä, joka voi kuitenkin päättyä rakastumiseen. Varo, josset tahdo antautua tälle tammalle! ;) » Kilpailut » Jälkeläiset Ciars Chiquita on virtuaalihevonen! |
||||||||||||||||||||
| | ||||||||||||||||||||