» holst-o. Ciars Captain "Ville" (VH-45028) » rn, 165 cm, s. 17.05.2008 (VHKR - 17.01.2009 8v.) » ko GP, re 80 cm - koulup. » jalostuskäytössä (77 KRJ-sijoitusta) » om. hejdi, Tropica » kasv. cirith, Ciar Dressage

© Grönwohldhof, kiitokset kuvista! Klikkaa kuvat suurikokoisemmiksi.

Olin jo aatteissa kuvailla Villeä yhdeksi lempilapsekseni, mitä se kyllä onkin, mutta äärimmäisen helposti rakastuvana ihmisenä täytyy tasapuolisuuden nimissä todeta, että niin ovat kaikki muutkin talon asukkaat. Ville on kuitenkin oriksi helppo ja mutkaton tapaus, joka tekee arjesta pääosin varsin sujuvaa ja mukavaa. Vaikka kuinka haluaisin kiteyttääkin Villen luonteen sanontaan "kukaan ei ole täydellinen, minulta puuttuvat viat", niin se ei ole mahdollista, koska en ole myöskään valehtelija (kröhöm!). Vanhemmiltaan poju tuntuu perineen hyvän rakenteen ja kapasiteetin lisäksi suurelta osalta luonteenpiirtensäkin, kumpikin, isä ja äiti, kun ovat omistajansa mukaan hirmukivoja.

Hyväkäytöksisenä ja pirteänä orina Villen tapaa usein karsinaltaan korvat hörössä herkkuja kerjäten, ja harvemmin saa todistaa sen kiukuttelevan. Ei sillä, että ori pomminvarma olisi - varmasti hoitaja saa kaviosta päähänsä, mikäli hyppii äkkiseltään orin selkään, kiepsahtaa sieltä mahan alle, tunkee sormensa sen suuhun ja testaa, miltä hevosen korva tuntuu sisältäpäin. Mikäli muistaa maalaisjärjen, ymmärtää orin varoitukset ja ehkä omaa pikkuisen taitoa, mitä tarvitaan kiukkupäivien käsittelyyn, on Ville turvallinen hevonen. Taluttaessa saa kuitenkin olla tarkkana, Ville on turhan innokas, sillä ori pitää valtavasti muista hevosista ja tahtoisi aina käydä tutustumassa niihin - useimmiten todella huonolla menestyksellä, sillä niin tammat kuin oritkaan eivät pidä lihaksiaan pullistelevasta pojankoltiaisesta. Yhteistyöhalukkuus on yksi orin valttikortti myös eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa, oikea suosikkipoika!

Vaikkei kovin usein tarvetta olekaan, Ville sidotaan jokatapauksessa käytävälle jokaisella hoitokerralla. Ori ei pelkää lainkaan huomiota, joksi harjauskin voidaan tulkita - mitä useampi ihminen hoivaamassa, sen parempi! Herkkänahkaisuutta pojassa ei ole tippaakaan, vaan sitä saa harjata ihan kunnolla - pieni näpräys tuntunee lähinnä kutittelulta. Mahan alta harjaaminen on kuitenkin hieman työlämpää, sillä siitä Ville ei pidä lainkaan! Orin luimukorvista ja välkkyvistä hampaista ei kannata säikähtää, loppujen lopuksi pehmo ori ei puraise tai potkaise. Jalkansa se nostaa nätisti, joskin saattaa yrittää riuhtoa hieman alas, eikä järkyty lainkaan kesäkuumien viilentävistä suihkuista - Ville nauttii niistä kympillä! Varustaminenkaan ei ole ilmentynyt suuremmaksi ongelmaksi, vaikkei ori satulavyön kiristämisestä pidäkään. Napakalla otteella sen saa kuitenkin helposti ruotuun, kunhan ei turhia jäkätä. Täysin sama juttu on korkealle nousevan pään kanssa suitsien tullessa näköpiiriin.

Ratsuna ori on reipas ja osaava, joskin hieman häseltävä, mikäli kuski ei vaadi Villeltä jatkuvaa työskentelyä. Joutuessaan koko ajan töihin, Villen huomio keskittyy ratsastajaan, eikä sille jää aikaa muuhun - tiedättehän, miehet voivat tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Orilla on erittäin lennokkaat askeleet, jotka ovat kieltämättä näyttävät, mutta mielestäni tulisi säätää "Villellä Ratsastaminen" - laki - ei sitä voi tehdä ilman takamuksenpehmustajaa tai jotain vastaavaa! Mikäli kuitenkin pystyy istumaan edes jotenkuten näissä askellajeissa, voi Villeä taivuttaa helposti kouluradan kiemuroille. Sen osaavuuden näkee jo koulutustasostakin, eikä ponia voi pahalla tahdollakaan sanoa kovin vaikeaksi. Onhan siinä omat haasteensa, se vaatii tarkat avut, muttei kylllä ole tykinkuula pomppimassa maneesin seinillä. Esteitä VIlle hyppää isänsä tapaan mielellään ja 80:n senttimetriin asti vieläpä mallikkaasti, eikä se maastoillessa ole aropupu, vaan rento kaveri.

Ville ei ole missään nimessä jännittäjä, vaan suhtautuu uusiin asioihin varsin uteliaasti ja leppoisasti. Lastauksessa ei ole minkään luokan ongelmaa ja matkan ajankin se useimmiten vain mussuttaa heinää tyytyväisenä - enpä sitten tiedä mahdollisesta kaverista, Ville todellakin tahtoisi tehdä vähän parempaakin tuttavuutta. Kilpailuissa se on mukava, mikäli ratsastaja ei hirveästi poikkea normaalisti. Mikäli jännityksestä käsien tutina on ihan mahdoton, ja eikä vessassa ravaamiseltaan pysy edes hevosen selässä, saanee miettiä, onko kilpaileminen sittenkään se oma laji, sillä menestyksen mahdollinen karkailu ei ole Villestä kiinni! Ori suorittaa tehtävät varmasti, kunhan ratsastaja osaa hommansa, eikä liiemmin koe mörköelämyksiä kilparadan tuomarissa.

» Kilpailut
Sijoitukset KRJ:n alaisista kilpailuista (77 kpl) ::
17.08.2008, Satulinna, Helppo C, 5/184
18.08.2008, Joshou Gaidou, Helppo C, 2/29
19.08.2008, Viehättävä, Helppo B, 2/35
19.08.2008, Viehättävä, Helppo B, 1/35
19.08.2008, Viehättävä, Helppo B, 4/35
19.08.2008, Sunday, Helppo B, 2/50
19.08.2008, KK Trayana, Helppo B, 4/40
19.08.2008, Vision Estate, Helppo A, 5/39
20.08.2008, Tropica, Helppo C, 1/40
21.08.2008, Allu Express, Helppo C, 1/12
22.08.2008, Keksitalli, Helppo C, 4/49
22.08.2008, CeRi, Kür Helppo C, 3/30
23.08.2008, Tijuana Stables, Helppo B, 4/59
24.08.2008, Lakea, Helppo C, 4/40
27.08.2008, Mörkövaara, Helppo A, 6/60
27.08.2008, Mörkövaara, Helppo B, 2/56
28.08.2008, Cornell Shetlands, Helppo A, 4/30
29.08.2008, Mörkövaara, Helppo A, 5/60
29.08.2008, Mörkövaara, Helppo A, 2/60
29.08.2008, Mörkövaara, Helppo A, 1/60
30.08.2008, Noppakuution Ratsutila, Helppo C, 2/35
31.08.2008, FLR, Helppo B, 7/80
31.08.2008, Fiktio, Helppo B, 2/40
31.08.2008, Fiktio, Helppo C, 4/40
31.08.2008, Fiktio, Helppo C, 5/40
31.08.2008, Kivinammen Hevostila, Helppo C, 5/30
01.09.2008, KaRa, Helppo B, 3/74
01.09.2008, KaRa, Helppo A, 5/78
01.09.2008, Uniruutu, Helppo C, 1/25
01.09.2008, Uniruutu, Helppo C, 4/25
02.09.2008, SUO, Helppo B, 1/20
02.09.2008, Lakea, Helppo B, 6/60
03.09.2008, Mel Seren, Helppo B, 3/35
05.09.2008, Kumpuramäki, Vaativa A, 4/117
07.09.2008, Evergrey, Vaativa A:3, 1/80
07.09.2008, Fiktio, Helppo B, 4/100
10.09.2008, Arwyn, Helppo B, 7/52
10.09.2008, Evergrey, Vaativa A:3, 6/80
13.09.2008, PVR, Vaativa A, 1/30
13.09.2008, PVR, Vaativa A, 4/30
14.09.2008, PVR, Helppo A, 1/30
14.09.2008, Kinn.n Satumaa, Helppo A, 3/395
14.09.2008, Kinn.n Satumaa, Vaativa B, 7/300
14.09.2008, ROWDY, Vaativa B, 3/34
15.09.2008, Rowea, Helppo A, 2/50
16.09.2008, Pikantti, Intermediate I, 5/30
16.09.2008, Pikantti, Grand Prix, 3/30
21.09.2008, Armin kisat, Intermediate II, 6/50
25.09.2008, BelRa, Vaativa A, 1/57
25.09.2008, BelRa, Intermediate I, 3/41
27.09.2008, Russromm, Intermediate I, 5/35
29.09.2008, O' Polo WBs, Intermediate I, 1/40
30.09.2008, Aweia, Intermediate I 2002, 5/50
30.09. 2008, Aweia, Kür Grand Prix 2006/2008, 7/50
04.10.2008, Hämypuro, Vaativa A, 6/50
04.10.2008, O' Polo WBs, Intermediate II, 6/40
06.10.2008, Soojendav, Vaativa A, 5/50
06.10.2008, Arwyn, Vaativa A, 7/52
13.10.2008, Hiljaisuus, Vaativa B, 1/40
14.10.2008, Russromm, Vaativa A, 4/50
20.10.2008, Mörkövaara, Intermediate I, 6/50
23.10.2008, Mörkövaara, Intermediate I, 2/50
23.10.2008, YT Hallavaara, Intermediate I, 5/50
24.10.2008, YT Hallavaara, Intermediate I, 3/50
25.10.2008, YT Hallavaara, Intermediate I, 6/50
26.10.2008, Hengstal, Intermediate I, 5/80
28.10.2008, Arwyn, Vaativa B, 6/52
31.10.2008, KRJ Cup, Helppo A:0, 46/609
31.10.2008, KRJ Cup, Kür Vaativa B:6, 37/522
16.01.2009, Skurvash, Grand Prix, 5/40
20.01.2009, Tropica, Grand Prix, 5/40
20.01.2009, Mix Dressage, Grand Prix, 5/50
21.01.2009, Pohjanoteeraus, Grand Prix, 2/60
21.01.2009, Gotham WBs, Grand Prix, 1/80
06.02.2009, Saveria, Grand Prix, 5/30
06.02.2009, Tropica, Grand Prix, 5/40
07.02.2009, Saveria, Grand Prix, 2/30
08.02.2009, Devilish Dressagemasters, Grand Prix, 2/30
09.02.2009, Saveria, Grand Prix, 4/30

» Valmennukset
02.01.2009 Royalementessa, valm. Werty, taso Va A+
"Heti alkutunnista sait Villen hienosti kuuntelemaan apuja ja käyttäytymään kunnolla niin, ettei aikaa juurikaan jäänyt häsläämiseen. Työskentelyänne oli varsin mukava katsella siihen asti, kunnes istahdimme harjoitusraviin. Pompit kuin perunasäkki ja silmiini sattui. Pystyit kuitenkin jotenkuten keskittymään heppasen ratsastamiseen heilumisen ohella, joten ongelmia ei hirveästi tullut. Avo- ja sulkutaivutukset sait mitenkuten hoidettua tuskastunut ilme kasvoilla, mutta oli hienoa että et kuitenkaan antanut Villen lintsata. Jonkun aikaa siellä heiluttuasi Villeä alkoi ilmeisesti kyllästyttämään, koska se alkoi ravistelemaan päätään ja säheltämään takajalkojensa kanssa turhia. Tahti oli vähän hakusessa, mutta kyllä sekin sieltä lopputunnista löytyi ja istuntasikin parani huomattavasti."

21.02.2009 Kouluratsastajissa, valm. Crystal, taso Va B+
"Ainut ulkopuolinen tässä valmennuksessa oli ystävämme heidi ratsuineen. Kapteeni Karvanaamaksi valmennusrenkaan kesken ristitty ori oli aika nolona, sillä heidi oli edellisenä iltana klipannut orin aivan kaljuksi. Satula sille ei sitten sen jälkeen sopinutkaan ja heidi joutui menemään ilman satulaa.. Sekä ilman housuja. Housut hän oli unohtanut kotiinsa. Sääli sinänsä. No, kaikista epäkohdista huolimatta ratsukko selvitti tiensä PERÄÄNANTOON, joka oli kaikista kovin kummallista. Karvanaama ei aluksi ollut hanakka menemään, mutta tajuttuaan iloisen asian (että omisti karvoja vielä naamassaan) se lähti reippasti laukkaan. Pohkeenväistö sujui myös paremmin kuin satulan kanssa, sillä heidi sai paremman kontaktin Karvanaamaan. Kaikkien karvaaksi pettymykseksi Kapteeni Karvanaama oli koko valmennuksesta parhain. Arvosanaksi tuli erinomainen! "

» Jälkeläiset
01. Capodecina CIS (e. Caramia Nove)
02. Tropica Shenique (e. Véronique O' Polo)
03. Captainia V (e. Elegancia ART)
04. May Mobile O' Polo (e. Yippee!)
05. Bye Tokyo Nights (e. Gossip Girl FD)
06. Tropica Quentina (e. Royals Sparrowsong)
...

» Päiväkirja
17. toukokuuta 2008
Brasiliassa raikasivat tänään "OOOOI MUN KULTAAAA!" - hoilottelut kovempaa kuin laki sallii, sillä naapuritallillemme Ciar Dressageen oli pitkän (... kolmen päivän) odotuksen jälkeen syntynyt meille Tropicaan varattu varsa, sukupuoleltansa ori ja ulkomuodoltansa maailman komein mies, ainakin cirithin mielestä. <3 Heti kun puhelin sanoi sen ringring ja kuulin tämän kaiken todellakin olevan totta, otin jalat alleni, rämistelin viidakon puskien ja villieläinten lävitse sekä ohitse, ylitin muutaman maastoesteradan tukin komeilla loikilla lentäen rähmälleni maahan (kuvittelin, että se olisi hyväkin oikoreitti) ja tattadattadaa, Ciar oli edessäni yhtä ihastuttavan rakastettavana kuin ennenkin.

Cirithin pahuksen uteliaat työmiehet olivat vallanneet pienen vastasyntyneen ja sen emän Delin karsinan läheisyyden, mutta muutamalla tappavalla katseella onnistuin raivata itselleni väylän tutkimaan pientä mussupusuliinia. Ja vooooi, kuinka söpö se oli! Melkein liikutuin siinä cirithin kanssa, kun me katselimme pientä horjuvaa hirveä epäilyttävästi muistuttavaa vauvaa, jolle oli annettu nimikin valmiiksi - ihana Captain, josta päätin heti muodostaa lempinimeksi Villen!

Jätimme kuolailun jälkeen yksinhuoltajaäiti - perheen tutustumaan toisiinsa ihan kahdestaan. Suuntana minulla ja cirithillä oli tämän iso kartano, jossa siemailimme pari viinipulloa tyhjäksi, nautimme krhm hienotunteisesti suklaata mässäten ja kuvittelimme mielessämme pikku-Villelle niin ruusuisen tulevaisuuden Brasilian maaperällä omistajansa tykkinä (sellainen ori muuten saa olla, maksoin itseni siitä kipeäksi kaverialesta huolimatta). Tosin, tässä olisi odoteltava puoli vuotta, ennen kuin ori voi matkustaa Tropicaan, mutta mitäpä siitä... Ikävä on jo nyt!

01. kesäkuuta 2008
Puolen vuoden kärsimys muuttui tänä vuonna taakse jätetyksi elämäksi, sillä siitä huolimatta, että olen ravannut Ciarissa Villen vuoksi päivittäin monia, monia kertoja, niin ikävä on ollut suunnaton. Vihdoin tänään sain hurruutella niille maille mieheni hienolla autolla, jonka käyttöön saamiseen olin todellakin tarvinnut manipuloimisen jaloa taitoa. Mieheni ei ollut nimittäin järin innokas "uhraamaan rakasta kaaraansa", kuten hän itse sen ilmaisi, mutta kun kiltisti pyysin ja lupasin että olisin varovainen, niin pääsin hyppäämään Ferrarin rattiin (törmäsin kyllä kerran yhteen leijonaan, joka raapi vähän konepeltiä ja peruuttaessa osuin palmuun), kiinnittämään siihen kuljetuskopin ja hakemaan kullanmurun kotiin.

Villasukasta oli kasvanut Ciarissa hieno nuorimies, joka ei ollut moksiskaan kuljetuskopista, vaan rymisteli hyvin suojattuna kiltisti sisään. Vietin jo lyhyen hempeän hetken pikkuisen kanssa siellä kopinperukoilla, mutta jostain kumman syystä mieheni oli tullut paikalle (ehkä se rytinä ja kiljunta tulomatkallani oli epäilyttävää?) ja alkoi jäkättämään kaikesta turhasta, jolloin minun piti poistua Villen läheisyydestä romuttuneeseen autoon ja kuunnella koko pitkä kotimatka, eli siis noin kaksi minuuttia, tätä tyhmää valitusta. Helvetin peltilehmät, niistä ei ole mitään muuta kuin haittaa!

Kotona Tropicassa käskin mieheni painua kauniiseen paikkaan ja ryhdyin hoitamaan pientä Ville-pullaa, jota myöskin työntekijäpojat tulivat ihailemaan - kaikkien mielestä nuori herrasmies oli mitä valloittavin tapaus, sen ihanan utelias luonne höystettynä kiltteyteen oli kaikkien mielestä jotain niin täydellistä. Ei liene ihmekään, että illan aikana poni sai paaaaaaaaljon herkkuja, ja vaikka hämmennys oli uudesta ympäristöstä ja kavereista johtuen suuri, niin kasvattaja cirith vieraili, joskaan ei ainakaan rauhoittanut Villen mieltä pomppiessaan tasajalkaa muiden hienojen hevosteni edessä kuolaten samalla tallini lattian ihan pilalle kosteusvaurion partaalle...

Tästä se arki meillä alkaa! <3 VILLE ON PARAS T. HEIDI

07. kesäkuuta 2008
Tänään heti herätessäni omasin sellaisen fiiliksen, että todentotta oli Villenkin aika päästä treenaamaan, vaikkakin ikäänsä suhteuteutetulla rankkuusasteella. Nuorimies oli saanut aamusta sitten sapuskansa, mutta tavalliseen tapaan nyt ei ollut pääsyä ulos, vaan lompsin reippaasti Villen karsinalle mukanani sen uudet ihan liian suloiset vaaleanpunaiset harjat. Ori kärkkyikin oven takana kärsimättömänä, ei ollut mamin tapa jättää sitä sisälle yksinänsä, mutta heti kun pääsin aloittamaan harjauksen, niin herra muuttui varsin tyytyväiseksi!

Harjaillessa oria vierähti tovi jos toinenkin, eikä se olisi millään saanut tarpeekseen, mutta päätin kuitenkin yksinoikeudella päättäen raahata miehekkeen pienelle kävelylenkille tallipihaan tutkimaan ihmeellistä maailmaa. Sujautin riimun sukkelaan Villen päähän, naru naksahti kiinni ja olimme näin nopeasti valmiita. Ville lähti liikkeelle pelkästään minun astuessa eteenpäin ja poikien aiemmat koulutussessiot näyttivät toimineen, sillä pieni mammanmuru asteli rauhassa vierellä eikä yrittänytkään mitään tuhmaa, kuten esimerkiksi osa meidän tämänvuotisista kasvateistamme... =( Mutta Ville taitaa olla myöskin poikkeuksellisen lahjakas, sillä Ciarissa se oli hetkessä oppinut nostamaan koipensa, saamaan riimun päähänsä ja seisomaan myöskin pyydettäessä paikallaan!

Kävelimme jo täyteen korkeuteensa nousseen lämpimän auringon ja vilpoisen hellivän kesätuulen siimeksessä tallipihan ympäri ja jopa muutamalla maastopolulla, josta Ville tykkäsi kovin - kaksikymmentä minuuttia hujahti tuosta vain, mutta orin ilo oli silmitön, kun se pääsi tarhailemaan kaverinsa Pikun kanssa. Nuoret pojat heittelivätkin isoja pierupukkeja laukaten samalla villisti ympäri isoa tarhaa, ja sinä aikana omistajan sydän jätti parikymmentäkin lyöntiä välistä - "Mitä jos minun pieni kultamussukka loukkaa itsensä? :((" Oli kuitenkin pakko uskoa, että Villestä on tullut iso poika ja se selviää.

17. kesäkuuta 2008
Onnea Ville 1v! Paaaljon onneaa vaan, paaaljon onnea vaan, paaaljon onnea vaan Ville, paljon onneaa vaan! <3 Täällä suunnalla on niin ylpeä omistaja, Villestä on kuoriutunut mitä mainioin hevonen, täydellinen ostos jonka kanssa yhtäkään päivää ei ole tarvinnut katua. Tai no, eilen ori päätti kokeilla, että miltä maistuu mamin takamus, mutta sai kyllä sapiskaa tästä yrityksestä roppakaupalla, ja tänä aamuna oltiin sitten niin kilttiä poikaa... Villelle oli yön pimeinä tunteina valmistettu hieno, porkkanainen hevosenkenkää muistuttava kakku, joka tarjoiltiin aamuruokien ohessa samalla kun muita kaakkeja lahjottiin halvalla leivällä olemaan hiljaa ja rikkomatta koipiaan.

Synttäripäivä ei kuitenkaan tuonut taukoa treenaukseen, vaan aterioinnin jälkeen Ville tarhaili muutaman tunnin, söi vähän lisää, tarhaili taas ja minä yritin jossain vaiheessa revetä senkin luokse samalla kun olisi pitänyt olla tuhannessa muussakin paikassa. Vasta illan hämärtyessä rättiväsyneet jalkani kantoivat minut tämän vesselin tarhalle, jossa se kaikessa mukavuudessaan oli päättänyt viettää rentouttavan piehtarointihetken, joten ensinnäkin, kun metsästin tätä kenkkusta kiinni vartin, se päätti vielä näyttää miten hienosti on oppinut pullistelemaan narun päässä, ja toisekseen, kymmenen tunnin harjaussessio ei nyt vain oikein kiinnostanut... Pakko kuitenkin oli, joten kovan uurastuksen ja tummien kynsienalusten jälkeen Ville oli ihan hevosenkin näköinen.

Ori pääsi juoksemaan aluksi narun päässä, sitten vapaana maneesiin, josta se piti valtavasti! Aluksi käveleminen tuntui mahdottomalta ja itseltäni loppui kunto, kun piti ravailla Villen vierellä ympäri sitä kirotun pitkää hallia jonka ilmastointi oli taas vaihteeksi epäkunnossa. Helpotuksen huokaisu oli suuri, kun irrotin riimunnarun Villen riimusta ja kehotin sitä maiskautuksella lähtemään. Pukkilaukka oli villiä niin monta kierrosta, että laskut menivät jo sekaisin, mutta ilokseni totesin, että Villen kunto lienee varsin hyvä, sillä se ei vaikuttanut väsyvän koskaan. Makailin jo katsomossa ja suunnittelin ottavani torkut, kun ori päätti, että nyt riittää, joten se heitti vielä piehtaroinnin puolelle - ja minä juoksin karmeaa vauhtia ottamaan sen kiinni.

Tallissa Ville tuli hoidettua suht pikaisesti, lähinnä nopea harjaus sekä jalkojen ja muun kropan tarkistus - kaikki ok, joten hepalle halipusut ja hyvät yöt. Omat työni valitettavasti vielä jatkuivat...

01. heinäkuuta 2008
Helteillä Villen omistajamami on laiskistunut entisestään ja muutamaan päivään ei ole vaivautunut ollenkaan tallillensa, mutta hiljalleen kun säät ovat alkaneet hieman helpottaa, teki mieli lähteä katsomaan Villeä, vaikka olo oli lievästikin pahoinvoima monen limsapullon ja 18 teekupin jälkeen. Ville-poni tuottaisi kuitenkin mielihyvää, jopa täydellisen hetken päiväään, joka muuten oli taas surkea ellen sitä jo maininnut. Ori olikin tarhailemassa kavereidensa kanssa, joten atleettisella vartalollani kipaisin hakemassa sen sisään tarhasta ja sidoin käytävälle. Viltsukka meinasi vähän kyllästyä odotteluun, kun jumahdin tutkimaan satulahuoneen ihmeellistä maailmaa, mutta kun palasin harjojen kera, vaikutti se taas oikein iloiselta ja tyytyväiseltä. Varustaminen sujui vikkelään, joten pian me jo marssimme pölyävään maneesin uppoutuen kouluratsastuksen vaativiin kiemuroihin. Ville oli tänään yllättävänkin hyvin avuilla heti alusta alkaen, ja pääsimme lämmittelyiden jälkeen panostamaan piruettien treenaukseen, jotka ovat hieman tökkineet... Ori toimi niin hyvin, että tallissa se sai monta herkkupalaa tyytyväiseltä omistajalta!

28. elokuuta 2008
Arki VIllen kanssa on rullaillut eteenpäin omalla painollaan, ja kilpamenestystä tältä mussukalta löytyy jo oikein kivasti huolimatta siitä, että montaa kertaa se ei ole vielä edes ehtinyt starttailla! Kilpailuissa Ville on osoittautunut kauhean kivaksi kaveriksi, se ei turhia panikoi vaan tekee hommansa, kunhan siellä selän puolella osataan hallita hermot. Tänään treenauksemme orin kanssa oli kevyemmän puoleista, lähinnä perusjuttuja, Villen herättelyä ja töihin laittamista. Lintsaamista se ei varmaankaan ihan tosissaan yritä, mutta mies kun herra on, niin ei se aina vain muista ottaa niitä takasia alle, käyttää selkäänsä ja vähän nousta sekä kevetä edestä. Vastalaukkatreenien lisäksi kokeilimme myös erilaisia väistöjä, ja niissä Ville toimi ihan hyvin, vaikka vähän laiskalta se selästä käsin tuntuikin. Komentamalla homma kuitenkin hoitui, joten tästä orista on tullut oikein näppärä miehenalku! Käsitellessäkin se oli tänään oikein kilttiä poikaa, kuten kyllä yleensäkin... <3 Joten ei voi olla kuin tyytyväinen, täydellä höyryllä eteenpäin!

Ciars Captain on virtuaalihevonen!
Ciars Captain is a sim-game-horse!