|
|
|
|
|
|||||||||||||||||
![]() Ch. ARES! SCARED ONE (KRJ-I, YLA1)
Artun yksipolvisen suvun juurilla on monenlaista hevosta - jalostusorista pullaponiin. Ori lienee saanut lahjansa maineikkailta oreilta, mutta myös tammoilta on tullut ripaus mukavaa luonnetta. Isä Achilles! Brave One, on kilpaillut omistajansa Silencen kanssa Intermediaire - tasolla keräten useita sijoituksia. Komea ruunikko on myös jättänyt jälkeensä kolme jälkeläistä, vaikka tulevaisuudessa määrä lienee suurempikin. Voimakas orii on loistava kouluratsu, eikä sen luonne oli ihan kamalin - onhan se ori isolla O:lla, mutta kuitenkin käsiteltävissä oleva tapaus. Isänisä Felert GER on varsin tunnettu jalostusori kolminumeroisella jälkeläisluvullaan Saksassa. Celine Weissin omistuksessa olevan hyvärakenteisen orin tiedetään periyttävän jälkeläisilleen ainakin hyvät liikkeet ja kapasiteettia koulukentille - sen vanhimmat varsat kilpailevatkin vaativalla tasolla. Luonteeltaankaan Felert ei ole ihan pahin, mutta toisaalta hyvin samanlainen kuin Achilles! Brave Onekin - orimainen, joskin käsiteltävä. Saksassa huhutaan, että jo kolmannelle kymmenelle kääntynyt ori jää pian täysipäiväiselle eläkkeelle, joten tammojen omistajilla on jo kiire, mikäli haluavat myös tämän kilpailuissa menestyneen herran varsan isäksi. Isälinja jatkuu S'pose T - nimiseen oriin. Rautias oli eläessään todellinen monitaituri taipuessaan niin kouluradan kiemuroihin kuin myös selvittäessään metrin ratoja. Se ei kuitenkaan saavuttanut mitään suurempaa meriittiä kilpailuvoittojen lisäksi, vaan jäi ns. keskitason jalostusoriksi. Astuihan S'pose T muutamankymmmentä tammaa, mutta jälkeläiset olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vain helpon tason kilparatsuja. Luonteeltaan ori oli kuumahko ja kiersi hienoisen vaikeutensa vuoksi monilla omistajilla, mutta viimeisen omistajansa Cathrene Scheissin kanssa yhteinen sävel löytyi ja parivaljakko loisti Saksan pikkukilpailuissa. Wellinia PO (ie.) täydensi S'pose T:tä hyvin, ja parivaljakolle syntyi kolme varsaa. Tämä rauhallinen, mutta varsin kapasiteetikas tamma sijoittui useasti vaativan tason kilpailuissa Saksassa ennen ratsastajansa loukkaantumista, joka päätti sen kilpauran. Jalostustammana Wellinia PO oli kuitenkin korvaamattoman arvokas ja kaksi sen jälkeläisistä on osoittanut huimaa menestyksen tietä, vaikka kolme muutakin ovat varsin kelpoja tapauksia, joita on hyvä esitellä myös näyttelyistä pääosin moitteettoman rakenteensa vuoksi. Isänemä Heyndrika v. You on myöskin saksalainen tamma, joka asuu maan ehkäpä kuuluisimmassa holsteinsiittolassa. Suvultansa varsin mielenkiintoinen ja tuntematon tamma kilpaili nuoruusvuosinaan kotimaan rajojensakin ulkopuolella ja vaikkeivat sen sukulinjat niitä menestyneimpiä olekaan, ovat tamman omat suoritukset puhuneet tarpeeksi sen puolesta. Useita jälkeläisiä jälkeensä jättänyt Heyndrika v. You on siirtynyt ansaitulle eläkkelle ja siittolan väki odottaakin tamman jälkeläisten varttumista, vaikka vanhimmat ovatkin jo näyttäneet kyntensä kilparadoilla. You's Command eli varsin lyhyen elämän kuollen suolisolmuun eikä valitettavasti ehtinyt täyttää vanhempiensa asettamia "vaatimuksia" - orilla kun oli varsin menestyneet juuret, eikä se ehtinyt kilpailla kuin helpoissa luokissa ikänsä vuoksi. You's Commandin kanssa oli tarkoitus edetä rauhallisesti GP-tasolle ja hyväluonteisen ruunikon poismeno ottikin koville. Quintelle on varsinainen mysteeri, sillä tammasta ei ole juuri mitään tietoa. Ilmeisesti se jätti jälkeensä vain yhden jälkeläisen ja kilpaili ehkä helpolla tasolla, mutta eri tietolähteiden infot vaihtelevat paljon: liekö tämä musta, ruunikko vai sittenkin mustanruunikko ollut Felicia Corsin vai Michael Monryn omistuksessa? Emän puolen suku on risteytys uutta ja vanhaa, tuntematonta ja tunnettua. Miksaus tuntuu toimineen hyvin, sillä Briseis! Loved One on kerännyt 40 sijoitusta KRJ:n alaisista kouluratsastuskilpailusta ja varsonut neljä kertaa - ainakin toistaiseksi Ares! Scared one on ollut näistä menestynein yli 60:llä KRJ-sijoituksellaan. Ylikiltti rautias on Silencen & Passion! Warmbloodsin omistuksessa ja samalta kasvattajalta kuin Artun isä Achilles! Brave One. Arthur FR on jättikokoinen, melkein 175 senttimetriä! Saksan kilpatulokset eivät kuitenkaan anna viitteitä minkään sortin kömpelyydestä, vaan ori voitti jo 10-vuotiaana arvostetun Heyert-cupin pitkäaikaisen ratsastajansa kanssa. Voitto toi Arthurille paljon suosiota tammanomistajien keskuudessa, silllä tämä yleisistä sukulinjoista tuleva tapaus on siunattu suunnattomalla lahjakkuudella! Miksaukset tuntemattomampaan sukulinjaan tuntuvat toimivan hyvin, sillä Arthurilla on useita, eri maissa, menestyneitä jälkeläisiä. Isänisänisää Igor FR:ää ei voi holsteinkasvattaja olla Saksassa tuntematta! Loistavana periyttäjänä, itse kuitenkin varsin vaikealuontoisena tunnettu ruunikko ei loista omilla saavutuksillaan, mutta sen jätettyä jälkeensä vanhimmasta ikäluokasta useita GP-tason kilpureita, on tammojen omistajien keskuudessa suosio kasvanut juoksuvauhtia. Rakenteeltaan oria ei voi komeaksi sanoa, mutta hyvät liikeet ainakin periytyvät varsoille, ja kun Igor FR yhdistetään kauniiseen ja hyväluontoiseen tammaan, voi tulos olla loistava! Adalwe GER oli juuri hyväluontoinen ja -rakenteinen raudikko, jonka yhdistäminen Igoriin poiki hyviä varsoja. Lyhyen elämänsä aikana tamma ehti varsoa pari kertaa, ja kumpikin varsoista on osoittanut taitonsa kilpakentillä sekä myöskin näyttelykehissä. Adalwe itsekin tunnetaan parhaiten niistä - näyttelyissä sitä palkittiin usein BIS-kehässä, sillä tammalla ei niitä suuria rakennevirheitä ollut, vaan se oli hurmaava kokonaisuus! Emänemä Athens GER tulee tuntemattomasta linjasta, jota on alettu arvostamaan vasta nykypäivänä. Muutama vuosi sitten tätä linjaa ei juurikaan haluttu holsteinjalostukseen Saksassa, vaan silloin haalittiin niitä kuuluisuuksia, kuten Igoria. Nykyään myös Athens on arvostettu jalostustamma Int-luokista saamiensa tuloksien pohjalta ja vaikka se ei ole luonteeltaan helpoin, niin varsat ovat yllättäen olleet oikein mukavia tapauksia. Raudikko on myös rakenteeltaan hyvä, vaikka onhan tätä puolta hyvä täydentää vähän "paremmalla" orilla. ;) Alfons S ruunattiin sen muuttaessa vanhemmalle rouvalle harrasteratsuksi - ori kokeili kilpakenttiä, mutta loukkasi jalkansa, eikä kestänyt enää kovaa treenausta. Ruunana rauhallinen tapaus oli kuitenkin oiva harrastehepaksi, jonka kanssa rouva kuulemma kilpaili elämänsä ensimmäiset luokat He C & B! :) Alfons nukkui pois vasta kolmekymmentävuotiaana. Emälinjan kolmannessa polvessa oleva Keirith W ei ollut eläessään tunnettu milläään muotoa, mutta tuli kyllä hienoista sukulinjoista. Kuulemma hyväluonteinen Keirith starttasi muutaman kerran pikkukilpailuissa, varsoi pari varsaa ja siinä se - elämä päättyi kovin nopeasti sairauskierteen vuoksi. Tamma eli koko elämänsä Rockenfollin kilpatallilla. » Luonnekuvaus Arttua voisi luonnehtia bumerangiksi - miten kohtelet sitä, sellainen se on sinulle. Tai peiliksi - huono päivä heijastuu kyllä takaisin tästä orista, mutta toisaalta mikäli mieliala on korkealla, voi Arttukin helposti kohottaa sitä. Se havaitsee hoitajansa mielialamuutokset varsin nopeasti ja toisaalta myöskin sen vaihtuvan harjanheiluttajan tai selässäkeikkujan - Arttu toimiikin parhaiten tuntemansa ihmisen kanssa, sillä omalla tavallaan siinä on pientä arkuutta. Ori tutkii uusia asioita varsin pitkään ja pitääkin säilyvistä rutiineista. Käsittely ei ole ongelma, mikäli orin kanssa käyttäytyy rauhallisesti ja ottaa selvästikin johtajan paikan - sen rentouduttua alkaa usein nokitteluvaihe, joka voi päättyä kiivaaseenkin valtataisteluun, ellei Arttua palauta heti maanpinnalle ja komenna käyttäytymään - turhaa raivoamista kannattaa kuitenkin välttää, sillä Arttu kuumenee siitä ja tulee varmastikin luimukorvineen ja paljastettuine hirmuhampaineen näykkimään takaisin. Kun Arttua hoitaa, on se varotoimeksi sidottava kiinni - vaikka ori vaikuttaakin kovin mukavalta ja rauhalliselta, saattaa sen päähän putkahtaa yhtäkkiä turhia aivotuksia hyrrän leikkimisestä lattian puhkikaivamiseen asti. Vaikka ori saattaakin protestoida kiinni joutumistaan, se tottuu siihen nopeasti ja nauttii harjauksesta kotvan kuluttua! Orin lempipaikka on ehdottomasti sään seutu, harjan osuessa sinne, alahuuli venyy uusiin mittoihin, mutta myös rapsutteluhetket ovat mieleen. Jalkojensa kanssa Arttu on kuitenkin tarkempi, ja niiden harjaaminen, saati nostaminen kavioiden puhdistusta varten onkin vähän kovempi työ - varsinkin jos itse kiukustuu siinä tapellessaan! Orin paino kannattaakin pukata nopeasti toiselle jalalle ja koittaa nostaa se koipi nopeasti - ja sitten pitää tiukasti kiinni, kun Arttu riuhtoo henkensä edestä! Arttu on aina eteenpäinpyrkiväinen ratsu ja omalla tavallaan ikiliikkuja - niin selkään noustessa ei voi pysyä paikallaan kuin kävelläkään rauhallisesti. Ratsastajan ei tarvitse kuitenkaan olla megataitava säilyäkseen hengissä orin selässä, mutta ei se kyllä silloin liiku GP-tason kouluhepan lailla, mikäli siellä selässä ei mitään tehdä. Pidätteitä ori kuuntelee vaihtelevasti - joku päivä paremmin, toisinaan huonommin ja niinä päivinä, kun kuskilla on vähän kiukkuisempi fiilis, voidaan kenttää juosta ympäri tuhatta ja sataa. Irtohypytystä emme ole koskaan kokeilletkaan, ja se on varmasti ihan hyvä juttu miettien jo orin hyppäämistä ratsatajan kanssa. Juoksuttaessa Arttu on aika vaikeasti hallittava tapaus - se loikkii ympäri maneesia/kenttää/mitälie, mutta kun narun päässä on tarpeeksi kokenut tuima täti, on ori paremmin hallinnassa ja saattaa kulkea ihan nätistikin. Juoksuttaessa on hyvä puomien avulla säädellä Artun askelten mittaa, ori tuntuu ymmärtäneen jopa koko jutun jujun! Kuljetus on omalla tavallaan hirmuisen pelottava juttu, eikä Arttua meinaa saada alkuun koppiin ollenkaan. Sen kanssa tarvitaankin paljon kärsivällisyyttä, roppakaupalla maanittelutaitoja ja tietynlaista viekkautta - kliseinen porkkana toimii toisinaan ihan hyvin, mutta orin makuun ovat erityisesti omenat .. Kun Arttu on saatu koppiin, matka sujuu useimmiten hyvin, vaikkakin parempihan olisi, mikäli ori saisi kaverin .. :) » Kilpailut » Jälkeläiset » Päiväkirja Sain Artun valmiiksi hoidettuna kentälle, luovuttaen samalla edellisen hevosen pois Fernandon huolehtiviin käsiin. Artulla oli energiaa kuin pienessä kylässä ja se esittikin komeat "tiputanpas-selkään-nousevan-omistajan-hienoilla-ravilisäyksillä" - temppusarjat, mutta jotenkuten sain kammettua ruumiini ihan satulaan asti. Arttu leikki tietenkin pikajunaan niiden rauhallisten alkukäyntien aikana, enkä edes vaivautunut pidättelemään sitä paikoillaan jalustimien mittauksen aikana, kun se onnistui käynnisä pitkin ohjinkin ihan hyvin. Pääpaino oli tänään laukanvaihdoilla kahdeksikolla, mutta sitä ennen alkulämmittelyssä testailin herran taipuvuutta ja jarruja siirtymisillä sekä ympyröillä. Artulla oli hirmuinen vauhti päällä ja se tahtoi vielä leikkiä ompelukonetta, joten oli kunnon homma löytää tästä pikkupojasta (ikuinen!) rentoutta ja pidempää askelta - ori kyllä laittoi omistajan oikein kunnolla töihin. ;) Ne laukanvaihdot sujuivat kyllä hyvin, kun Artusta oli löytynyt rentoutta ja parempi työskentelymuoto. Se tukeutui kevyesti kuolaimeen, taipui oikein nätisti ja oli kaikinpuolin aktiivisen tuntuinen, mutta toisaalta tahtoi häseltää vähän liikaa - ensimmäisellä kerralle esitimme sitten oikein sarjavaihdon, kun Arttu päätti, että kokeillaanpas heti perään uudelleen. Hiljalleen alkoi kuitenkin sujua paremmin ja pystyin lopettelemaan tyytyväisenä - Arttukin oli ihan mukavan rento. Kiittelin oria vielä hurjasti, ennen kuin vaihdoin hevosta luovuttaen tämän herran Marcon käsiin. 15. heinäkuuta 2008 Arttu oli päiväjärjestyksessä ensimmäisenä liikutuksineen - pojat olivat kadonneet tavanomaiseen tapaansa aamuruokinnan jälkeen toimiston uumeniin, jolloin jouduin (vai sainko?) tarttumaan itse harjaan ja hinkata orini putipuhtaaksi. Eihän Arttu nyt kovin likainen ollut, mutta se nautti niin kovasti koko puuhasta, etten raaskinut lopettaa vasta kuin pitkän tovin jälkeen! Olo tuntui aika uhkarohkealta siinä vaiheessa, kun kipusin Artun selkään tallipihassa tarkoituksena lähteä yksin maastoilemaan. Herra vilkuilikin koko matkan ajan kaikkea ympärillämme ja pienikin rasahdus sai sen viulunkieleksi, mutta muuten meni oikein hyvin: ei lähdetty pukkilaukalla kotiin ja komentosiltakin oli varsin tyytyväinen - ori on mahti! Tallille palatessamme ja oria hoitaessani tuumasin, että eihän Arttu nyt kovin hankala maastoillessa ole, joten sitähän puuhaa voisi harrastaa vähän useamminkin. ;) Ares! Scared One on virtuaalihevonen! |
||||||||||||||||||||
| | ||||||||||||||||||||