Mow MoscowVH-00000ruunikko holsteinori 168 cm LuonnekuvausEihän minun koskaan pitänyt lähteä ulkomaille estehevosen perässä, ei varsinkaan vain yhden valokuvan tai pelkän päähänpiston perusteella...? Kun kuitenkin sinä marraskuisena myrkyisenä iltana uhmasin luonnonlakeja tiukalla nettisurffailullani hikisenä mörrimöykkynä, eteen tupsahti kuva ehkä maailman suloisimmasta ja tätä nykyä todelliseksi kullanmuruksi muodostuneesta pomppijaholsteinista, jota ei vain voinut ohittaa - tiedättehän, sen oikean tunnistaa siitä kun sydänreppana jättää muutaman lyönnin välistä ja silmänpohjassa kimaltelee vaan glitterisiä sydämiä. Eipä aikaakaan, kun olin jo pakannut kimpsut ja kampsut tehden reipasta matkaa kohti Saksanmaata katsomaan niin tätä ensisilmäyksen rakkautta kuin myös muutamaa muuta sen lajitoveria...En ole varmasti ennen eläessäni tavannut tai edes tule tapaamaan yhtään samankaltaista tapausta kuin Mow Moscow, nykyisin vain Maroksi kutsuttu ori onkaan. Sen ystävällinen luonne on sukupuolensa rajoissa täysin käsittämätöntä, enkä ikipäivänä tule kyllästymään orin positiivisen elämänasenteen mahdollisuuden pohtimiseen. Niinä päivinä kun kaikki tuntuu menevän päin prinkkalaa, ei Maro ota omistajan kiukunpuuskista nokkiinsa, vaan samalla se kun porhaltaa reippaasti eteenpäin, onnistuu myös mököttävän mörrimöykyn päivän parantaminen ja elämä hymyilee jälleen. Ainoastaan muiden hevosten seurassa ori nappaa lihaksiaan pullistelevan, huippuunsa itsensä treenanneen machon roolin, jolloin narun päässä roikkuja saa olla topakkana ja kertoa oripojalle kerran jos toisenkin, että mikä suunta on oikea ja taas mille raiteille ei saa hyppiä. Tällainen käytös annettakoon kuitenkin hyvillä mielin anteeksi, silloin kun Maron näköpiiri on tyhjä, niin se on reipas mutta tottelee taluttajaa kiltisti. Maroa voi kuvailla helposti myös uteliaaksi, mutta soveliaisuuden rajoissa - se tuntuu ymmärtävän, milloin keitokset kiehuvat kattilan reunojen yli ja lopettaa vielä ajoissakin. Näin mukavalle orille suokin toisinaan sen hupihetkensä, oli se sitten railakas välienselvittely orilaitumella tai tutkimusretki tarhan aidan alitse omistajan huolella viljelemien omenoiden luo. Toisinaan tämän kahlekuninkaan retket ovat kuitenkin päättyneet vähemmän onnekkaasti naapurin pelloille, joten yhteisen hyvän nimessä olemme kuitenkin päätyneet naputtelemaan aitoja vahvemmiksi sekä korkeimmiksi - Maroahan tämä ei kuitenkaan haittaa. Ori ei mene lainkaan hämilleen huomiosta, päinvastoin: se rakastaa olla kaiken keskipiste, sen mielestä on tavattoman mukavaa kun joku jaksaa tuntikausia rapsutella ja harjailla lempipaikasta, eikä mikään voita kunnon kaurapusuhetkeä, josta heltynyt omistaja antaa herkkusuullensa palkinnoksi omenan tai porkkanan kasvimaaltansa! Mikäli tahtoo loikata Maron sydämeen, on ehdottomasti hankittava kumisuka ja hieroa sillä herran kroppaa, erityisesti sään seutu on sen mielestä täydellisen ihanaa... Hoitaja saa kyllä harjata ihan mistä vain, ei Maro nirso ole, eikä se myöskään temppuile jalkojensa kanssa, joskaan ei ihan aina jaksa pitää niitä omilla voimillansa ylhäällä. Ja oriahan voi käsitellä kuka tahansa - tottakai se "läheisensä" tunnistaa, mutta uudella ei ole mitään pelättävää, vaan rohkeasti tutustumaan, mutta vaarana on todellakin se, että herraan jää koukkuun. Maro ei myöskään muuta linjaansa varusteiden kanssa, vaan pienestä pullistelusta huolimatta satula on nopeasti selässä eikä pään nostelu suitsien kanssa ole maata mullistavaa. Maroa pestessä on muistettava omat niksinsä, jotta puuha sujuisi mahdollisimman mutkattomasti, vaikkei ori siitä oikein pidäkään. Ensinnäkin, molemminpuolisen kiinnityksen luulisi olevan itsestäänselvää, mutta on täysin turhaa alkaa vain ruiskutella vettä kammottavasta letkusta Maron päälle - rauhallinen totuttelu kuin myös oma varma käytös rauhoittavat steppaavan herrasmiehen ja jossain vaiheessa se luimistelustaan huolimatta sitten seisoo nätisti samoilla jalansijoillansa koko pesun ajan. Reippaat kehut kelpaavat toki jälkikäteen aina! Mikäli luulet, että Marosta löytyy edelleenkin se todellinen gangsteripuoli, niin suosittelen ohittamaan tämän kappaleen, herra kun on mitä mutkattomin kuljetettava paikasta toiseen. Reippaasti sisälle koppiin kävelevä Maro tykkää toki kavereista, jottei ole niin tylsää, mutta heinäverkkokin kelpaa paremman puutteessa, kunhan taukoja pidetään siihen tahtiin etteivät arvokas koipikalusto pääse puutumaan. Uusiin paikkoihin tullessa Maron uteliaisuus pääsee täysillä esiin ja ihmeteltävää tuntuu riittävän siihen malliin, että pieni pää meni vähemmästäkin sekaisin, mutta mikäli herran saa pidettyä omissa oloissansa ja rentouttavat hoitotoimet suoritetaan kuten kotona, on se kilpailuiden alkuverryttelyssä lähes samanlainen ratsastaa kuin koti-Suomen kurppaisella kentällämme. Mitä nyt orissa on hieman enemmän virtaa ja mielenkiintoa myös työskentelyn ulkopuolisiin juttuihin, mutta ne on helppo kitkeä pois ja alla on jälleen unelmavävy. Olisi tottakai hienoa sanoa, että vain ja juuri minä pystyn ratsastamaan tällä orilla sen vaativuuden vuoksi ja kuinka olemme kulkeneet pitkän tien jotta olemme päässeet huipputasolle, mutta pah. Maro on ehdottomasti ratsastajaa miellyttävin herra minkä olen tavannut, sille ei tulisi mielenkään tappaa ketään sieltä selästä vaikkeivat kemiat ihan samalla aaltopituudella olisikaan. Mikäli ratsastajan taidot ovat kuitenkin B-luokkaa, ei Maro tee mitä se osaa, kulkee vähän miten huvittaa, lähinnä jolkotellen ympäri uraa arpomassaan askellajissa. Jos kuitenkin ratsastaa hevosmiestaitojen mukaisesti turhaan repimättä ja potkimatta, tottelee Maro mieluusti ja pääsee näyttämään kaiken sen, mitä taitojensa puitteissa pystyyn - ja voi melkeinpä sanoa, että kuskilta loppuu kapasiteetti ennen tätä oria. En sanoisi Maroa mitenkään automaatiksi, mutta mikäli selässä on kaikki kunnossa, on se varsin varma hyppääjä. Vauhtia tulee toisinaan hieman enemmänkin, mutta mikäli itse pitää käden rauhallisena eikä länttää takamustansa ihan sinne satulaan kaikkien joulukinkkukilojensa voimalla, Maro kun ei siitä pidä ja muistaa rauhoitella sekä kehua myös äänellä, niin ori pysyy hyvin lapasissa. Se hyppää esteet siististi, suorittaa kurvit nopeasti ja on hetkessä valmis uuteen hyppyyn. Herkkyytensä vuoksi suusta vetäminen on kuitenkin ehdottomasti kiellettyä, muttei ohjien kokonaan poisheitto auta yhtään sen enempää. Tasapainon löytämiseksi kultainen keskitie onkin tärkein, mitä tahansa sieltä selästä käsin sitten päätyy tekemäänkään. Ei ori ole myöskään lainkaan hullumpi kouluratsu, joskaan omistajan kärsivällisyys ei riitä viemään sitä pidemmälle. Askellajeiltaan Maro ei ole kuitenkaan kovin vahva, sen käynti muuttuu herkästi passimaiseksi ellei sitä ratsasta kunnolla, vaikka laukka onkin matkaavoittavaa ja pyöreää. Alkuun ori voi olla rautakangen lähisukulainen, mutta kun sen kanssa rauhallisesti vääntelee ja kääntelee kiemuroita, niin hetki hetkeltä notkeus paranee ja Marosta löytyy rentouttakin. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin aina raja vastaan, jolloin Maro ei enää kyllästymiseltään jaksa työskennellä, tällöin maastoilu virkistää varmasti molempia. Tavalliseen tapaansa ori on herkkä mutta reipas, pidätteet menevät kyllä pienenpienistä avuista läpi mikäli ne vain oikein tehdään - siispä onkin aika turvallista ottaa peltolaukkoja kuin myös kirmailla luonnonesteiden yli, eivätkä leppoisat kävelylenkitkään aina maistu huonolta orin kärsivällisyysasteesta huolimatta. Uimaan herra ei kuitenkaan mene, purotkin hypätään niin ettei kavionkärkikään missään tapauksessa kastu! Maroa voisinkin kuvailla kiltin, uteliaan ja herkän hevosen sekoitukseksi, jonka kanssa on ilo puuhailla - uutta oppii kumpikin päivästä toiseen. Kilpailut21.11.2008 -- Heilig Dressage -- 120 cm - 3/1423.11.2008 -- Unafraid -- 120 cm - 1/36 02.12.2008 -- Moondance -- 90-100 cm - 5/50 02.12.2008 -- Moondance -- 120-130 cm - 3/50 03.12.2008 -- ROWDY -- 100 cm - 6/50 03.12.2008 -- Züruck -- 100 cm - 1/36 04.12.2008 -- Moondance -- 90-100 cm - 4/50 05.12.2008 -- ROWDY -- 100 cm - 4/50 05.12.2008 -- Moondance -- 120-130 cm - 4/50 16.12.2008 -- Darftomor -- 130 cm - 9/168 19.12.2008 -- Darftomor -- 130 cm - 1/171 19.12.2008 -- VBY -- 160 cm - 3/50 20.12.2008 -- VBY -- 130 cm - 3/83 20.12.2008 -- VBY -- 150 cm - 2/50 20.12.2008 -- Eliittikerho -- 80 cm - 2/12 20.12.2008 -- Eliittikerho -- 100 cm - 5/25 20.12.2008 -- Silence -- 120 cm - 5/87 23.12.2008 -- VBY -- 150 cm - 6/50 30.12.2008 -- Skurvash -- 140 cm - 4/19 31.12.2008 -- Skurvash -- 130 cm - 1/20 14.01.2009 -- Silence -- 120 cm - 7/60 18.01.2009 -- Jefton Ponies -- 120 cm - 7/60 22.01.2009 -- Skurvash -- 160 cm - 2/31 22.01.2009 -- Skurvash -- 160 cm - 2/31 23.01.2009 -- Skurvash -- 160 cm - 1/31 24.01.2009 -- Skurvash -- 160 cm - 4/31 01.02.2009 -- Stewart -- 120 cm - 4/50 05.02.2009 -- ROWDY -- 110 cm - 4/50 05.02.2009 -- Unafraid -- 140 cm - 4/40 Jälkeläiset01.02. 03. 04. 05. 06. 07. 08. ... ja lisää. TekijänoikeudetUlkoasu © hejdiTekstit © hejdi Kuvat © Grönwohldhof Tausta © Ritva's Gallery Mow Moscow on virtuaalihevonen. Mow Moscow is a sim game horse. |
