Coco Chanel

Luonnekuvaus

Kilpailut

Jälkeläiset

Valmennukset

Cocolla riitti tänään vauhtia ja heti kun kokosin alkukäyntien jälkeen ohjeiden mukaisesti ohjat tuntumalle, vastusteli se kiivaasti kuolainta paeten niin sen ylle kuin allekin ja viuhtoen samalla tuimasti hännällänsä. Ensimmäisen kierroksen aikana tamma esitti niin liikkumiskyvytöntä kinkkua kuin myös Ferraria, joka kaahasi eteenpäin epätoivoisesta kuskista välittämättä. Olikin aikamoinen työ saada Coco herkistymään avuille ja malttamaan mielensä, sekä pitää omat avut hyvin kevyinä sekä mieli rauhallisena kaiken sen vastustelun keskellä. Taivutellessani tammaa ensin käynnissä, sitten ravissa aluksi ympyröillä ja myöhemmin volteilla, savu varmasti tuprusi meidän molempien korvista eikä yhteistyössämme ollut mitään harmonista.

Amarin ohjeiden mukaisesti rauhoittelin Cocoa jatkuvasti niin istunnalla, myödäten liikkeitä juuri sen verran kuin itse halusin saaden Cocon näin hieman hidastamaan sekä tekemällä useita puolipidätteitä. Tamman levottomuus suunsa kanssa paljastui erityisen hyvin tässä vaiheessa, hiljainen kävely ei ollut ihan sen juttu joten se ryhtyi pelleilemään kättäni vasten, eikä Järvisen makkaratehtaan teurasauton soittaminen paikalle ollut kovin kaukana. Alkulämmittelyn raviosuudessa yhteistyö rullasi sentään hieman paremmin, mutta en saanut välitettyä hidastamispyyntöjäni tamman pääkoppaan asti.

Ensimmäinen harjoitus ympyröillä vaikutti sopivan meille kuin nenä päähän, ainakin selästä päin katsottuna juuri Cocon kärsimättömyydestä ja rauhattomuudesta johtuen. Tutut "Kanna kädet, Heidi!" - komennot raikuivat maneesissa useampaankin kertaan enkä kyllä saanut Cocoa rentoutumaan sillä tavalla kuin olisin toivonut. Mitä enemmän annoin tammalle sisäohjasta periksi, sitä rauhallisemmaksi se kylläkin suunsa kanssa muuttui, mutta jotta olisimme päässeet toivottuun pisteeseen, olisin joutunut matkustamaan kokonaan ilman ohjia, joten tyydyin vain kovaan yritykseen pehmeiden apujen kanssa... Taipumiset sujuivat omasta mielestäni kyllä ihan nätisti tamman rungon suhteen, kerrankin se jätti sen puskemisensa pohkeitani vastaan väliin!

"O-ou" kuvasi varmasti mainiosti reaktiotani seuraavasta harjoituksesta kuullessamme. Sinä aikana kun annoin Cocon kävellä vähän pidemmällä ohjalla ohjeita kuunnellen, keskittyi se tapojensa mukaisesti muille hevosille kettuiluun, Cocoa kun ei voi kutsua neiti Seurallisimmaksi. Yllättävää kyllä, ohjat kerätessäni ja muutaman voltin tehtyäni Coco tuntui vähän rauhallisemmalta kuin ensimmäisessä harjoituksessa ja uskalsin siirtää sen suhteellisen toiveikkain mielin ravaamaan. Ja "wruuummmmmm", "iik" sekä "Coco hidasta"...

Joudun näin jälkikäteen pahoittelemaan syvästi Cocon kanssa aiheuttamaamme verenpaineen nousua pää punaisena karjuneelle valmentajallemme, sillä ne lyhennykset eivät vain sujuneet... Coco venytti askeltansa helposti, rentoutin vain istuntaani sekä pienellä nojauksella pyysin siltä pidempää askelta pitäen vielä huolen sopivasta tahdista, mutta ne lyhennykset olivat todellinen murheenkryyni. Vaikka kuinka yritin, en saanut Cocoa joko hidastamaan ollenkaan, tai sitten se keskittyi vastustelemaan pidätteitäni ja puomit ylitettiin ihmeellisellä kolmijalkaloikalla jossa kaatuminenkin taisi jossain vaiheessa olla lähellä. Suurin ongelma tämän harjoituksen kanssa meidän kohdallamme lieni se, että en onnistunut löytämään sopivaa keskitietä apujeni kanssa. Niinä hetkinä, kun Coco oli kiemuran alku- tai loppuosassa rauhallinen ja jopa kuuliainen, alkoi se pyöristyä ja muuttua siinä vaiheessa tavanomaisen ihanaksi ratsastettavaksi, eikä taipumisia paljon tarvinnut vaatia kun ne tulivat melkein itsekseen.

Laukka alkoi pelottaa heti kun Amar sen mainitsi, lähinnä sen vuoksi, miten valmennus oli tähän mennessä sujunut. Onneksi Coco oli saanut purettua jo osan energiastaan ja nostoissa se pysyi ihan hyvin hanskassa sekä niitä kehuttiin jopa täsmällisiksi, eikä ympyröilläkään ollut suurempia vaikeuksia. Hetkittäin Coco valui jo liian alas antaessani sille vähän tilaa sisäohjasta, mutta mitä paremmin pyysin sisätakasta alle, sitä enemmän Coco nousi ja jaksoi kuunnella toiveitani joutuessaan olemaan kokoajan valppaana.

Askeleen pidennykset onnistuivat mielestäni ihan hyvin ja tamma pysyi kokoajan avuilla, mutta kokoamisissa esiin tuli jälleen rankkaa protestointia. Vaikka kuinka yritin pyytää lyhentämistä hyvin pehmeillä avuilla, lähinnä istunnalla, niin pienestäkin pidätteestä Coco lähti joko kaahottamaan hirmuista vauhtia eteen päin tai jatkoi jälleen kolmijalkasivuloikkaperuutetaankovähän - liikkumistapansa harjoittamista. Useilla yrityksillä sekä sitäkin suuremmalla määrällä vinkkejä loppuvaiheessa lyhennykset sujuivat sentään vähän paremmin ja ainakin omasta mielestäni sain Cocon kuuntelemaan paremmin istuntaani, mutta mitään aihetta juhlaan ei kylläkään ollut.

Viimeinen ulos päin asettamiseen keskittynyt harjoitus aiheutti kaksijakoisen mielialan - toisaalta, rauhallinen tahti voisi tehdä kuumana käyneelle Cocolle ihan hyvää, mutta ennen ensimmäistäkään askelta ympyrällä mietin jo sitä, että miten ihmeessä saisin allani olleen ruutitynnyrin malttamaan mielensä ja kävelemään ihan rauhassa ottamatta turhia kicksejä esimerkiksi taivuttavasta pohkeestani. Onneksi, ja kerrakin, pelkoni olivat liioiteltuja, sillä Coco ymmärsi muutaman kerran jälkeen jutun juonen, ja vaikka asetus toisinaan lipuikin joko liioitelluksi tai jäi liian vähäiseksi, niin muuhun suoritukseemme nähden olin aika tyytyväinen.

Loppuverryttelyssä Coco meni kyllä kovaa, mutta hidasti paremmin kuin olin odottanut - useimmiten en olisi missään nimessä ollut tyytyväinen siihen menoon, mutta muun valmennuksen huomioon ottaen oli pakko olla ihan happynen. Heti kun Coco sai sisäohjasta tilaa, se venyi suhteellisen kootusta muodostansa eteen-alas ja pienestä luimimisestaan muille hevosille huolimatta vaikutti ihan tyytyväiseltä. Loppukäynteihin siirryttäessä taputtelin ja rapsuttelin tamman kaulaa sekä halailin sitä selästä käsin antaen vielä ohjien liukua sormieni välistä pitkiksi. Valmentajan tuomio taas... No, kotona on aikaa treenata."
Valmentajan kommentti: "Teidän väliltänne puuttui selvästikin kunnollinen yhteistyö ja luottamus jota ratsukolta toivottaisiin, varmaan monipuolisempi yhteinen tekeminen auttaisi tämän luottamuksen ja kunnioituksen syntymiseen. Kiinnitä myös huomiota käsiesi asentoon ja ennen kaikkea niiden rauhallisuuteen, pyri pitämään kätesi niin liikkumattomina kuin mahdollista kevyen ohjastuntuman säilyttäen. Asettuminen ja taipuminen sekä lisäykset sujuivat kuitenkin ratsultasi hienosti, hidastamiseen kannattaa tosiaan käyttää enemmän takapuolta kuin ohjaa, jota suosittelisin käyttämään samoin kuin Koalle aiemmin neuvoin. Kotona treenatessa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti hidastamiseen ja askelen lyhentämiseen.."

Päiväkirja

Tekijänoikeudet