|
rn holst-t 165 cm * 29.12.2007 (ikä, VHKR) estep., Helppo C -- 160 cm, kilpaillaan kasv. Baked Apple, om. Heidi  
Isä Lövegamer GER on niittänyt menestystä niin kilpakentiltä kuin yleislaatuarvostelustakin kolmannen palkinnon turvin ja asunut Sirjan hoivissa. Orin luonne on hävinnyt sivujen myötä, mutta orin nimi on tullut allekirjoittaneelle muutamaan otteeseen vastaan niin koulu- kuin estehevostenkin parista. Lövegamerin isä Holstchoc Ne on Saksassa aikanansa vaikuttanut nelijalkainen, jonka kilpaura kuitenkin katkesi ennenaikaisesti jännevammaan. Tämä esti hirmuhyppääjän aktiivitreenit loppuivat vain 7-vuotiaana, jolloin sillä ei ollut tarpeeksi näyttöjä jalostusorin puuhiin - Lövegamer jäi Holstchochin ainoaksi varsaksi ennen ruunausta ja uraa lapsiperheen leppoisana maastoratsuna. Hevosen kerrotaan olleen hyväluonteinen kaveri, ja se eli päälle 30-vuotiaaksi kuollen omalla laitumellaan. NanetsAn's Poella oli lahjakas kenttähevonen, mutta ihan GP-tason esteradoille siitä ei ollut. Se kuitenkin viihtyi tämän ratsastuslajeista ehkä hurjimman parissa useiden ratsastajien kanssa monta vuotta, ollen tulosten perusteella hieman keskiluokkaa parempi - saihan se jopa muutaman voitonkin! Rautias, rakenteeltaan korrekti ja selväpäinen tamma varsoi muutaman kerran, vasta viimeisimmät jälkeläiset olivat harkittuja - ensimmäinen, Lövegamer, syntyi vanhan rouvan omistusaikana, jolloin orinkaan menestyksellä ei ollut niin kauheasti väliä .. Isän puolen loppusuvusta mainitsemisen arvoinen on ehdottomasti Pretty Woman Dk! "Pretty" vietti kiertolaisen elämää niin Ruotsissa kuin Saksassakin, eikä sovi unohtaa Tanskaa, mutta oli tämän suvun näyttelyhai! Vaativan luonteensa vuoksi Pretty ei hurmannut kilpakentillä, mutta näyttelykehissä se oli rusettihai ja tuntunee periyttäneen tätä ominaisuuttaan myös muutamalle jälkeläiselleen. Korostaa sopii myös Emilia Clivitockia. Tamma oli Pretty Womanin vastakohta, kiltti ja yritteliäs, mutta toisaalta rakennevirheinen, eikä kilpakenttien koluaminen syystä jos toisestakaan onnistunut. Luonne kuitenkin sai Emilian omistajan teettämään sillä yhden varsan huippuoriista, Simpson IV:sta. Emä Whodunit GER, "Wonni", eli parikymmenvuotiaaksi, kunnes keuhkosairaus äityi liian pahaksi ja tamma piti lopettaa. Se jätti kuitenkin Royal Estaten / Baked Applen kasvatteja jälkeensä viisi kappaletta ja kilpaili elinaikanansa menestyksekkäästi ERJ-esteillä. 40 sijoitusta metsästänyt kaunotar oli ilmiselvästi pidetty hevonen, ja miksikäs ei: neiti tuntui lähes täydelliseltä niinä kertoina, kun kävin sitä katsomassa ennen Teen ostoa. Lienee sanomattakin selvää, että Wonni peri lahjansa Garuzilta. Tämän suvunpuolen tunnetuin hevonen niitti mainetta ja mammonaa estekentillä niin Saksan kuin sen naapurimaidenkin kilpailuissa. Garuz oli kuitenkin varsin epävakaa luonteeltaan ja vaati selkäänsä tuttua ratsastajaa - niinpä menestystä ei tullutkaan kuin George Hessenin kanssa, mutta laatu korvaa määrän? ;) Perla HHAR oli kuulemani mukaan ystävällisyyden perikuva - valitettavasti kaikki tieto tästä tammasta tuntuu hävinneen kuin pieru Saharaan. Ainut tiedonmuru on yksistä aluekilpailuista, joissa Perla HHAR jäi luokkansa hylättynä viimeiseksi, hylkäyssyynä ratsastajan putoaminen.
Luonnekuvaus Tummahko tamma laiduntaa kärpästen keskellä kesäpäivänä muutaman hevostoverinsa kanssa. Se nappaa suuhunsa tukon ruohoa, pureskelee sitä, tiirailee ympärilleen, ja todettuaan kaiken olevan jälleen kunnossa, se upottaa turpansa ruohoon. Hetkeä myöhemmin tammalla on jälleen oma tiiraushetkensä, mutta kun toinen hevonen lähestyy sen laiduntamispaikkaa, kirmaa tamma kauemmaksi korvat luimussa. Painettuaan päänsä jälleen ruohonkorsien sekaan, se vaikuttaa hieman jännittyneeltä. Mikäli Tee olisi ihminen, voisi sitä luonnehtia kontrollifriikiksi - tamma ei rentoudu sitten millään, vaan haluaa aina pitää molemmat ohjakset omissa käsissään ja tutkia ympäristöään jatkuvasti. Tee onkin omalla tavallaan erakko; se ei päästä lähelleen niin ihmisiä kuin hevosiakaan, eikä toisaalta uskalla hyppiä näiden varpaille - niinpä tamma onkin laumassaan alimmaisena. Se on onneksi kuitenkin löytänyt ajan kanssa muutaman ihmisen, sekä hevosen, joihin se voi luottaa: luottamuksen rakentuminen on kuitenkin kestänyt kauan, ja kärsimättömän on aivan turha toimia Teen kanssa. Ihminen lähestyy portille, ja tamma tempaisee päänsä korkeuksiin. Se tuijottaa tulijaa selvästikin jännittyneenä, mutta kun huomaa henkilön tutukseen, se lompsii rennosti tämän luo. "Moooikka", tyttö naurahtaa ja rapsuttaa tammaa sen korvan takaa. Hevonen ei osoita nautintoaan rentoutumalla, mutta tytön ilmeistä päätellen hän tietää tamman tykkäävän puuhasta. Tamman hoitaja kiinnittää mukana tuomansaan narun hevosen riimuun ja kehottaa sen liikkeelle. Kun Teen kanssa on tutustunut, on se mitä mukavin tamma! Vaikkei tamma ilmaisekaan tykkäystään millään tavanomaisella "halipusuttelulla", se kuitenkin rentoutuu tuttunsa seurassa silminnähtävästi. Vaikka Tee onkin pelokas ja arka, ilkeyttä siinä ei ole pätkääkään - luimukorvia on turha pelätä, Tee pääasiassa kielii sillä jännitystään, hampaat eivät välky koskaan. Tamma on tutun kanssa helppo käsiteltävä kaikin puolin, niin taluttaessa kuin pesussakin ja vastaavissa (eläinlääkäri ja kengittäjäkin menettelevät, kun joku tutut on lähellä), mutta peloissaan tamma lyö jarrut lukkoon ja pyrkii mahdollisimman kauas pois. Tamma vilkaisee ensin harjaa pelästyneenä, mutta huomaa tutun hoitajan olevan yhä läsnä ja tyytyy tuijottelemaan käytävälle. Se ei liiemmin välitä hoitajansa puuhista, mitä nyt välillä vilkaisee ettei harjanheiluttaja ole muuttunut vihreäksi mutantiksi ja nostaa jalkansakin hetken kuluttua nätisti. Mutta siinä samassa talliin tulee toinen hevonen hoitajineen ja tamma jännittyy. Hoitaja jatkaa sen rapsuttelua, mutta kestää aikansa, vaikka hevonen on jo mennyt ohi, ennen kuin tamma jälleen rauhoittuu. Se tuntuu kuitenkin vielä vähän rauhattoman oloiselta varustamisenkin ajan. Hoidettaessa Tee on jälleen oikein kiva tapaus, mikäli se luottaa siihen pieneen kirppuun joka heiluttelee harjaa sen kropan yllä. Mikäli luottamusta ei ole, antaa tamma itsestään varsin pelokkaan ja omalla tavalla ilkeän kuvan, kun se pakenee kosketusta vähän vihaisen oloisena. Ja kuten arvattavaa, Tee on kiltti kavioidensa sekä varustuksen kanssa, kunhan hoitaja on jälleen luottamuksen arvoinen. Mikäli muut järkyttävät neidin herkkää mieltä, on se kuitenkin hankala saada rentoutumaan - rauhallisuus ja turvallisuudentunne ennenkaikkea! Tyttö kipuaa tamman selkään auringonpaisteen alla. Hevonen näyttää reippaalta, sillä heti luvan saatuaan, se leikkii formula-autoa päästellessään uralla. Ratsastaja pidättänee sitä - apuja ei huomaa, ja tamma hidastaa. Se liikkuu nätein askelin, ja vaikka onkin vielä hieman jännittynyt, rentoutuu askel askeleelta. Ratsastaja selvästi tuntee ratsunsa ja toisin päin - ulkopuolinenkin tietää, ettei tamma toimisi yhtä hyvin vieraalla. Tyttö ratsastaa tammaa lähes huomaamattomin avuin ja molemmat ovat tyytyväisiä - varsinkin silloin kun päästään hyppäämään! Tee vaatii selkäänsä tutun ratsastajan, joka käyttää varsin pehmeitä apuja ja saa tamman rentoutumaan - tietämään, että selästä ei hyökätä sitä vasten. Hienoaskelinen tamma taitaa kouluratsastuksen kiemurat jotenkuten, mutta esteillä se on parhaimmillaan; ainoastaan erikoisesteillä voi pupu tulla pöksyyn, jolloin tammaa on rohkaistava kunnolla, mutta muuten se hyppää varsin varmasti, kunhan ratsastaja on myöskin tekemässä osansa - tiimityötä. Se on varsin ketterä ja taitava. Maastoillessa Tee on kuitenkin aremman sorttinen, eikä sen suuremmin nauti ko. puuhasta. "Huomenna mennää sitte kilpailuihin", tyttö puhelee tammalle loimittaessaan sitä yötä vasten, "ja eikö oiski kivaa tuoda kotiin ruusuke? Mä tiiän etten sais jännittää että sä et pelkäis, joten yritän olla rauhalline - voisiksä sitte Tee tehdä kans parhaas? Ei siellä kisoissa mitään pelottavaa pitäis olla, eikä varsinkaa kuljetuksessa - se on nyt vaan semmonen koppi missä on pyörät ja millä voidaan viedä sut toiseen paikkaan ettei tarttis kävellä, tiiäks?" Juttutuokionsa jälkeen tyttö silittää tammaa vielä kaulalta. "Öitä, nähään aamulla rakas." Teen mielestä kuljetus on varsin pelottava juttu, mutta ei se toista hevosta seurakseen halua - tamma on vain onnistuttava vakuuttamaan, että matkasta voi selvitä hengissä. Kilpailuissa se on varsin jännittynyt, eikä asiaa auta ollenkaan, mikäli kuskinkin pissat valahtavat housuihin - kylmäpäinen kuski rauhoittaa Teen keskittymään vaan töihin, jolloin se mahdollisesti unohtaa ympäröivän hässäkän ja hyppää reippaasti, joskaan ei turhaa kuumuen, yli esteiden. Kilpailut Jälkeläiset |